Espanjan aurinkorannikolla asuva Sisko Laamanen sairastui viisitoista vuotta sitten nivelreumaan, joka iski kaikkiin niveliin. Sairaus äityi perinteisistä hoidoista huolimatta hyvin kivuliaaksi eikä Sisko enää vuosikausiin pystynyt kävelemään pitkiä matkoja saati menemään kyykkyyn.
– Nykyään voin kävellä vaikka kymmenen kilometriä ja kyykyssä olo onnistuu komeasti. Myös säryt ovat poissa, Sisko toteaa.
Sisko Laamanen, 56, ja hänen miehensä Erkki, 58, muuttivat 13 vuotta sitten Espanjan aurinkorannikolle lääkärin suosituksesta. Siskon pari vuotta aiemmin puhjennut nivelreuma sieti harvinaisen huonosti hänen lapsuudenmaisemiensa eli Turun saariston kylmyyttä ja kosteutta. Sisko on kotoisin Satavan saarelta, jonka edessä kimmeltävä Airiston ulappa on avoinna laivaväylien vuoksi talvisinkin. Mereltä tuli vetoa, viimaa ja kosteutta, mistä nivelreuma ei pitänyt.
– Kivut olivat pahimmillaan 90-luvun taitteessa, Sisko muistelee. – Silloin hermosäryt olivat niin kovat, etteivät edes särkylääkkeet tehonneet. Kivut olivat niin kauheat, etten pystynyt olemaan oikein mitenkään päin.
Siskon puoliso Erkki Laamanen on rakennusinsinööri ja monen toimen mies, jolla oli suuria rakennussuunnitelmia Espanjassa. Ne katkesivat kuitenkin pari vuotta sitten infarktin myötä. Vaikka Erkin sydänasiat ovat tällä hetkellä kohdallaan, raskaammat urakat ovat taaksejäänyttä elämää. Nyt on mentävä eteenpäin pumpun ehdoilla. Lääkitys onneksi pelaa eikä ohitusleikkausta ole tiedossa.
Sairaudet ovat siis säädelleet avioparin elämää kovasti. Siskon nivelreuma iski monessakin mielessä ikävällä tavalla, sillä Sisko on tehnyt koko ikänsä kaikenlaista käsillään: maalaamista, kuvanveistoa ja muotoilua. Sisko osasi kuitenkin varautua nivelreumaan, sillä sitä on suvussa melkoisesti. Siskolla on ollut muitakin murheita kuin nivelreuma, sillä hän sai neljä vuotta sitten aivoverenvuodon, joka oli koitua kohtalokkaaksi. Hänellä on lääkitys siihenkin tautiin.
– Nivelongelmat kiusasivat minua jo paljon ennen kuin diagnoosi valmistui vuonna 1988, hän kertoo. – Tauti on kulkenut pienistä nivelistä isompiin, mutta onneksi polvia ei ole tarvinnut leikata. Kaikissa nivelissä sitä kuitenkin on ollut.
Sisko sai nivelreumaansa kaiken koululääketieteen tunteman hoidon. Alkuun hän söi kultaa vuosikaudet, mutta kun hoitovastetta ei havaittu, hänelle ruvettiin antamaan kultapistoksia.
– Ne eivät kuitenkaan sopineet minulle. Olosta tuli aivan hirveä ja pistokset rikkoivat suoliston limakalvon. Rupesin saamaan ongelmaani sulfaa, jota söin kuusi tablettia päivässä, mikä alkoi tuntua ajan oloon myönteisesti myös nivelissä. Muutaman vuoden kuluttua sekään ei enää tehonnut. Olen syönyt särkylääkkeitä ja kortisonia ja nyt minulla on päällä myös syöpälääkitys, joka tehoaakin nivelreumaan aika hyvin.
Vielä viime vuoden helmikuussa Sisko Laamasen niveliä kuitenkin särki, vaikka hän vietti talveaan Espanjan lämmössä. Hän myöntää avoimesti, että ilmastonmuutoksesta on ollut hänelle merkittävää apua, mutta kaikkia vaivoja se ei ole poistanut.
– Satuin kuulemaan Aurinkorannikon suomalaiselta radioasemalta tohtori Matti Tolosen haastattelun, missä hän kertoi uusimman kehittämänsä valmisteensa Bio-Carnosinin vaikutusmekanismeista, Sisko kertoo. – Hän puhui karnosiinista niin vakuuttavasti, että päätin hankkia sitä välittömästi. Sitä ei silloin ollut vielä edes Suomen markkinoilla. Viisastelin Erkille, että jos se kerran auttaa autistisille lapsille, kyllä se varmaan minullekin tekee hyvää.
Sisko söi kiltisti 1-2 tablettia Bio-Carnosinia päivittäin eikä edes odottanut ihmeitä tapahtuvaksi hetkessä. Mutta kolmen, neljän kuukauden kuluttua alkoi tapahtua.
– Meillä on iso omakotitalo ja iso puutarha, missä tykkään touhuta. En enää ihan tarkkaan muista, kuinka se meni, mutta olin kuitenkin jotain siellä koukkimassa, kun yhtäkkiä huomasin menneeni vaistomaisesti ja vanhasta muistista kyykkyyn. En ollut vuosikausiin pystynyt tekemään niin, sillä nilkkoihin on sattunut sen verran kipeästi.
– Rupesin ihmettelemään, mitä kummaa oli tapahtunut, ja samalla minua alkoi tietysti askarruttaa, kuinka pääsen kyykystä ylös. Se ei kuitenkaan ollut mikään ongelma. Vähitellen huomasin muidenkin nivelieni alkavan notkistua. Kun olin aiemmin ollut hyvin jäykkä ja kivulias, ei minulla nykyään enää ole särkyjä ollenkaan. Enkä tarvitse lainkaan särkylääkkeitä, vaikka aikaisemmin jouduin ottamaan kaksi kovaa reseptikipulääkettä joka ikinen päivä.
– Tilanne on muuttunut runsaassa vuodessa karnosiinin ansiosta aivan ratkaisevasti. Olemme nyt Erkin kanssa syöneet pari kuukautta myös kalaöljyvalmiste E-EPA:a, josta tohtori Tolonen arveli meidän molempien hyötyvän. Näin lyhyen ajan jälkeen on vielä vähän vaikea sanoa sen tuomista eduista, mutta ehkä olo on jotenkin virkeämpi ja mieli on valoisampi.
Laamasilla on omakotitalo ja mökki Satavassa aivan meren rannalla, ja he pystyvät nyt viettämään siellä koko kesän aina syksyyn saakka. Siskon kivut pysyvät poissa.
– Elämä hymyilee taas. Jo viime vuonna olimme täällä koko kesän, kun aikaisemmin maksimi oli 4-5 viikkoa, Sisko kertoo. – Kosteus aiheutti minulle aina aikaisemmin kovia kipuja. Erityisesti syksyt ja talvet olivat Suomessa hankalaa aikaa, mutta kyllä kylmät ja kosteat kesätkin tuottivat ongelmia.
– Se on tietysti selvää, että nivelissä on pahoja tuhoutumisjälkiä eivätkä ne koskaan parane, mutta jos tilanne säilyy edes tällaisena ja kivut pysyvät poissa, olen oikein tyytyväinen, Sisko Laamanen toteaa. – Nykyään me voimme tehdä vaikka kymmenen kilometrin kävelylenkin, mikä ei aikaisemmin ollut mahdollista. Parempaan suuntaan on siis menty kovasti.
– Ravintolisien maailma oli tätä ennen meille hyvin outo ja söimme esimerkiksi vitamiineja ja hivenaineita hyvin satunnaisesti, Sisko kertoo. – Nyt olemme kiinnostuneet asiasta kovasti ja ostimme tohtori Tolosen uuden kirjankin eli Tohtori Tolosen Terveysopin. Siellä on paljon mielenkiintoista asiaa.
Siskon nivelreuma on muuttunut niin hyvään malliin, että Laamaset suunnittelevat jo ”vanhuudentalon” rakentamista Satavan maisemiin.
– Jos säryt pysyvät poissa, niin mieluummin minä täällä asun kuin Espanjassa, Sisko summaa. – Siellä voisi käydä vain silloin tällöin piipahtamassa.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 7-2004
Kommentit
Oma kommentti