Sonja ja Kari tämän tietävät: Ihminen on kokonaispaketti

Mainos

Kun Sonja on lähihoitaja sekä personal trainer ja Kari on pastori, personal trainer ja hieroja, ei ole mikään ihme, että aviopari perusti hyvinvointiin perustuvan yrityksen.

He ovat siis Sonja Salo, 37, ja hänen aviomiehensä Kari Salo, 40, ja he asuvat Kangasalan Ruutanassa. He sanovat, että ajatus omasta firmasta oli aika pitkään työn alla.
– Olimme kumpikin tehneet töitä ihmisten hyvinvoinnin parissa. Vaikkakin vähän eri kantilta. Minulla on kymmenen vuoden sairaalakokemus ja olen ollut Taysissa töissä muun muassa teho-osastolla. Olen nähnyt tätä kautta sairaalatyötä monelta eri kantilta ja minulla on pitkäaikainen kokemus myös mielenterveystyöstä, Sonja sanoo.
– Minä puolestani olen ollut 15 viime vuotta pastoraalisissa tehtävissä vapaiden suuntien piirissä. Kouluttauduin hieronnan ohessa personal traineriksi, mutta olen selkeästi enemmän hieroja, Kari kertoo.
Näin palaset loksahtivat paikoilleen ja aviopari täydentää toisiaan. Heidän yritykseensä voi tutustua www.kshyvinvointipalvelut.fi -nettisivuilta.
– On ymmärretty vuosien varrella, että pelkästään hengellinen puoli ei saa ihmistä voimaan hyvin eikä pelkästään se, että käy ahkerasti kuntosalilla. Ihminen on kokonaispaketti, jolla on oltava kunnossa niin fyysiset, psyykkiset kuin mielenterveysasiatkin. Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat niin monet eri tekijät.
Sekä Sonjalla että Karilla on oma työpiste Kangasalan Easyfit-yrityksessä, missä Kari hieroo ja Sonja tekee personal trainerin eli PT:n hommia. Heillä on vastaanottotilat myös kotonaan Ruutanassa. Kari hieroo asiakkaitaan alakerrassa, kun Sonja tekee PT-hommia ylemmässä kerroksessa.
Ruutanan kodissa riittää myös menoa ja meininkiä, sillä pariskunnalla on peräti viisi lasta: Josefina, 15, Aron, 14, Ruben, 12, Benjamin, 8, ja hännänhuippuna vielä nelivuotias sijaislapsi, pieni poika. Eikä sovi unohtaa perheen lemmikkiä Fifiä, karkeakarvaista mäyräkoiraa.

Rankka tausta molemmilla

Kun Sonjaa ja Karia kuuntelee, ei äkkiseltään uskoisi, että molemmilla on takanaan rankka päihdetausta. Kumpikaan ei halua korostaa hämärää menneisyyttään, mutta eivät sitä kiistäkään, jos puheeksi tulee.
– Olemme tunteneet vuodesta 1997, ja nimen omaan päihdepiireissä me toisiimme törmäsimme. Kuulosteltiin muutama vuosi, ennen kuin elämän suunta muuttui ja tuli halu tehdä jotakin ihan muuta, Sonja juttelee.
– Äiti kuoli syöpään, kun olin 13-vuotias. Häneltä jäi tosi vahvoja kipulääkkeitä, ja kun siihen aikaan ei ollut minkäänlaista terapiaa tai asioiden läpikäymistä, otin purkista äidin pillereitä. Huomasin, että ne helpottivat hetkellisesti pahaa oloa ja katkaisivat pahimmalta tuskalta ja surulta kärjen. Siitä se oikeastaan lähti.
– Olin sekakäyttäjä, mutta minulla oli silti pitkiä työsuhteita ja pystyin huolehtimaan töistäni. On yleinen harhaluulo, että narkkarit ovat hampaattomia ja haisevia, mutta on tosi paljon hyvissä asemissa olevia käyttäjiä, joista ei ikinä päältä katsoen uskoisi. Minun huumeiden käyttöni oli enempi lääkinnällistä, ei sellaista, että olisin halunnut olla sekaisin tai että olisin paennut vastuuta. Turrutin pahaa oloa.
Karin tausta on samankaltainen. Hän aloitti pari vuotta Sonjaa vanhempana. Nyrkkeilyleirillä joku tarjosi hänelle hasissätkää ja selitti, että sen avulla lihakset rentoutuvat kovan treenin jälkeen. Kari jäi sille tielleen, kerrasta koukkuun. Vuosien varrella aineet vain kovenivat. Myös Karin lapsuus oli vaikea, sillä hänen isänsä tukehtui omaan oksennukseensa ja kuoli viisivuotiaan Karin syliin. Alkoholilla oli osuutta murhenäytelmään.

Uskoontulo pelasti molemmat

Sonja yritti saada huumekierrettään poikki erilaisilla lääkkeillä, kaikenlaisilla kikoilla, eri uskonnoilla ja jopa metsäterapialla. Mikään ei auttanut.
– Olen itse uskovaisesta kodista ja tiesin jotenkin koko ajan, mitä etsin ja mistä jatkuva levottomuus johtuu. Sisimmässä oli kurja tyhjyys. Tiesin, että minun on päästävä seurakunnan yhteyteen, mutta pakenin ja kapinoin tätä vastaan. Olin niin vihainen, että äiti oli otettu minulta pois.
– Hakkasin aikani päätä seinään kunnes lopulta päätin, että käännän vielä tämän kortin, koska minulla ei ollut mitään menetettävää. Niin sitten kohtasin uudelleen Jumalan, tyhjiö sisimmästäni täyttyi ja ymmärsin jotenkin, kuinka arvokas olen ja kuinka arvokas elämäni on. Aloin nähdä kaiken eri valossa kuin ennen. Sain tavallaan sylin, johon purkaa pahaa oloa.
Myös Kari löysi ratkaisun uskonnosta, ja huumeinen elämä jäi taakse. Sonja löysi Jumalan vuosituhannen vaihteessa, Kari vähän myöhemmin. Samana vuonna pariskunta meni naimisiin ja ensimmäinen lapsi syntyi jo seuraavana vuonna. Perheen murkut muuten tietävät vanhempiensa huumetaustan ja osaavat suhtautua. Vanhemmat puolestaan osaavat varoitella heitä huumeista.
– Emme me näitä juttuja ihan hirveästi huutele, mutta emme niitä kielläkään. Oma taustani on kuitenkin auttanut suuresti työssäni ja se on kääntynyt voimavaraksi, sillä nyt ymmärrän vaikeuksissa olevia ihmisiä. Elämä voi tosiaan potkia tosi kovaa päähän ja ihmisillä voi olla todella hirveitä taustoja, Sonja toteaa.

Asiakkaina tavallisia ihmisiä

Karin hierojan ura alkoi samoihin aikoihin, kun Sonja aloitteli PT-hommia.
– Rupesin hieromaan häntä, samoin lähipiiriä, ja joka puolelta alkoi tulla myönteistä palautetta. Päätin lähteä kouluttautumaan ja hankkimaan virallisen pätevyyden, menin Tampereella hierojakouluun ja valmistuin sieltä tämän vuoden heinäkuussa.
– Asiakkaina on kaikenlaista väkeä, on 18-vuotiasta jääkiekkoilijaa tai 17-vuotiasta lukiolaista, toisessa ääripäässä voi olla 86-vuotias teräsvaari – ja kaikkea tältä väliltä. On työssä käyviä ihmisiä, omaksi ilokseen kuntosalilla kävijöitä, mutta myös tavoitteellisia urheilijoita. Tyyppivaiva on varmaan selkä- ja niskahartiavaivat, useimmiten peräisin näyttöpäätetyöstä.
Ja vaikka Kari on yhdeltä titteliltään myös pastori, kenenkään ei tarvitse pelätä, että hierova pastori alkaisi käännyttää. Sekä Kari että Sonja pitävät uskonnon töistään erillään, ellei asiakas erikseen halua keskustelua hengellisistä asioista esimerkiksi Karin kanssa.
– Olen hierottaessa kuin helmenkalastaja. Etsin ihmisen elämästä jotakin hyvää ja kunnioitettavaa, kuuntelen häntä ja sanon sen myös hänelle ääneen, Kari sanoo.
Sonja puolestaan tekee hyvin paljon töitä elämäntapamuuttajien kanssa. Usein kyse on asiakkaasta, jonka elämäntavat ovat jostakin syystä huonot. Yhdessä asiakkaan kanssa Sonja lähtee muuttamaan tilannetta yksi asia kerrallaan. Asiakas saa Sonjan luona myös ravitsemusneuvontaa.
Myös useat polviongelmien kanssa painivat asiakkaat ovat saaneet Sonjan kautta apua. Tässäkin parhaana motivaattorina toimii oma kokemus. Sonjan molemmat polvet on operoitu kulumien vuoksi, ja polvet operoinut lääkäri ilmoitti, että juoksut taitaa nyt sitten olla juostu. Mutta oikeanlaisen kuntoutuksen ja hyvän lihaskunnon ylläpitämisellä nykyisin menee 10 kilometrin lenkki  helposti.
Sekä Kari että Sonja käyttävät työssään Nordic Health Sprays -yrityksen magnesiumsuihkeita, Kari hieronnassa, Sonja omien asiakkaittensa vaivoihin.
– Käytämme suihkeita todella paljon. Suosittelen monille myös saman yrityksen rautasuihketta, sillä naisilla esiintyy raudan puutetta ihan jokaisessa ikäryhmässä. Olemme itse testanneet nämä suihkeet ja hyviksi havainneet, Sonja kehuu.

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Mika Kanerva
Avainsanat: Sonja Salo, Kari Salo

Kommentit

Oma kommentti