Kun näyttelijä Niko Saarela aloitti 11-vuotiaana tupakoitsijan uransa, sitä seurasi kaksi ja puoli miljoonaa silmäparia.
– Tehtiin Velipuolikuuta ja mun piti polttaa yhdessä sketsissä. Siitä se lähti.
Koko Suomen tuntema KOM-teatterin näyttelijä Niko Saarela, 46, muistelee kokeilleensa tupakkaa kadulla jo ennen Velipuolikuuta, mutta varsinaisesti hän jäi siihen kiinni telkkarisketsinsä takia. Tuo sketsi löytyy varmaan vieläkin jostakin netin syövereistä.
– Kari Heiskanen näytti, kuinka pitää polttaa, ja siitä mä sitten rupesin tupakoimaan. Sitä kesti yli 30 vuotta. Koukussa huomasin olevani varmaan jossain yläasteella, ja parikymppisenä paloi jo kaksi askia punaista Marlboroa päivässä.
Kun Niko rupesi tupakkamieheksi, hän oli täysin tietoinen tupakan terveysvaaroista. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut. Myös hänen vanhempansa polttivat.
– Ei kukaan ajatellut, että se olisi terveellistä. Koska urheilin siinä rinnalla, se ei tuntunut niin pahasti. Harrastin nyrkkeilyä ja pelasin jalkapalloa. Jos kuitenkin oli kausia, jolloin en urheillut, silloin saattoi yskittää ja tuli ruskeita klimppejä.
Niko yritti lopettaa, mutta yritykseksi se aina jäi. Pisimmillään hän pystyi olemaan ilman tupakkaa kuukauden verran. Hän oli suunnitellut vielä joskus lopettavansa kokonaan, mutta se ajatus ei askarruttanut häntä päivittäin.
– Nikotiinilaastareista en tuolloin edes tiennyt. Nikotiinipurkkaa maistoin, mutta siitä tuli pahempi olo kuin tupakasta.
Kahden askin päivätahdilla tupakointi näkyy myös kukkarossa.
– Totta kai mä ymmärsin, että jos pistät saman rahan fikkaan (taskuun) niin olis paljon enemmän massia, mutta kun en muutenkaan murehtinut raha-asioita niin se ei häirinnyt. Rahaa joko oli tai ei ollut.
Myyntilause teki vaikutuksen
Niko ei enää muista, kuinka hän sai kuulla suggestoterapeutti Seppo Heilmanista, mutta hänen mieleensä jäi Heilmanin myyntilause.
– Jos retkahtaa, niin pääsee vuoden sisään uudestaan ilmaiseksi. Ajattelin, että siinä on pakko olla joku perä, ei kai kukaan halua muuten vaan tehdä ilmaista duunia. Se ehkä toimi kimmokkeena.
– Olen nyt kahteen kertaan lopettanut tupakoinnin hänen kanssaan. Retkahdin silloin, kun poika syntyi yhdeksän vuotta sitten. Harrastan reissaamista kaukomaille, ja eka reissu tropiikkiin ja palmun alle – poika mukana – laukaisi röökin polton.
Tämän jälkeen Niko poltti ja käytti myös nuuskaa nelisen vuotta, kunnes hän hakeutui jälleen Heilmanin vastaanotolle. Nyt ote on pitänyt.
– Kummallakin kerralla tarvitsin vain kolme istuntokertaa. Olen nyt ollut jo kaksi ja puoli vuotta ilman tupakkaa ja nuuskaa. Aluksi oli jonkin verran koettelemuksia, mutta niitä ei ole enää. Jos joku pistää tupakaksi, ei enää tee mieli, mutta röökijengissä on kiva olla, koska siellä kuulee parhaat läpät. Mitään ongelmaa ei ole, vaikka joskus vielä tupakka tuoksuukin hyvältä. Ei silti rupea tekemään mieli edes kuppia tehdessä. Ja jos joku polttaa telkkarissa, se ei vaikuta minuun.
– Olen miettinyt sitäkin, jos eteen tulee rooli, joka edellyttää polttamista, mutta yritän välttää niitä. Kerran olen maistanut tällaisessa tilanteessa röökiä, mutta tumppasin sen ja totesin, ettei mun enää tarvii polttaa sitä loppuun. Oivalsin sen keissin.
Haju ja maku palautuivat
Kun Niko oli nuori, myös hänen samanikäiset näyttelijäkaverinsa Samuli Edelmann ja Santeri Kinnunen tupakoivat. Rööki kuului muka asiaan ja se näytti muka makeammalta. Nyt ajat ovat aivan toiset, ja nykynuoriso tupakoi entistä vähemmän.
Monella paino uhkaa nousta lopettamisen jälkeen, ja myös Niko on saanut olla tarkkana.
– Olen nytkin suht hoikassa kondiksessa, mutta kyllä mun on pitänyt tsekata painoa enemmän lopettamisen jälkeen, ennen sitä ei koskaan. En syö sokeria juurikaan, mutta rööki piti luonnostaan suht sujakkaana.
– En huomaa edes terveydessä kauheasti eroja, mutta tietysti maku- ja hajuaisti ovat palautuneet. Tykkään voimakkaasti maustetuista ruuista, ehkä se on jotenkin parkkiinnuttanut makunystyröitä.
”Olin jonkun vietävissä”
Niko muistaa polttaneensa viimeisen tupakan Helsingin Albertinkadulla kaksi ja puoli vuotta sitten. Uusille yrittäjille hän suosittelee suggestoterapiaa varauksettomasti.
– Ihan ensiksi tarvitaan kuitenkin kova tahtotila, että tosiaan haluaa lopettaa. Ehkä suurin oivallus mulle oli siinä, että huomasin olevani tupakkayhtiöiden vietävissä. Joku ulkopuolinen määrittelee sen, miten sä toimit. Olen jutellut paljon näistä asioista professori Erkki Aurejärven kanssa, joka on käynyt taistelua tupakkayhtiöitä vastaan.
– Seppo Heilmanin menetelmä on sellainen, mitä pystyn kannattamaan. Olen periaatteessa vastaan kaikkea holhoamista. Tämä systeemi perustuu jotenkin sun omaan oivallukseesi ja on kansanterveydellisestikin hyvä homma. Olen ollut hyvä mainos hänelle, sillä mun kauttani on aika moni tyyppi hakeutunut Sepolle hoitoon.
– Voi sanoa, ettei nyt enää tee mieli missään tilanteessa, sillä tiedostan asian. Jos sattuisi tekemään mieli, mä pystyn tekemään sen ihan mielikuvissa, imen sormea ja kuvittelen sen tupakaksi. Näyttelijänä tällaiseen on helppo heittäytyä.
Kommentit
Oma kommentti