Syöpä tuli ja meni taas

Jami IsorinneMuistattehan tuusulalaisen Jami Isorinteen, jonka taistelusta syöpää vastaan kerroimme numerossa 12/2008? Sen jälkeen Jami on saanut sekä huonoja että hyviä uutisia.

Tuusulalainen mediakonsultti Jami Isorinne, 52, löysi loppusyksystä 2005 vasemmasta rinnastaan pienen kyhmyn, joka osoittautui syöväksi. Joulukuun lopussa hänet operoitiin ja samalla aloitettiin sytostaattikuuri. Leikkaus oli säästävä, mutta kainalosta poistettiin 17 imusolmuketta.

Ensimmäinen sytostaattikuuri ei sopinut ja niinpä Jami sai sädehoitoa kuuden viikon ajan. Sen jälkeen hänelle aloitettiin Tamofen-niminen sytostaattikuuri, jonka tarkoituksena oli lopettaa hormonitoiminta, sillä Jamin syöpä oli hormoniperäinen.

Tamofen toi kuitenkin mukanaan kaikki mahdolliset vaihdevuosivaivat, ja yksi sivuoireista oli hallitsematon painonvaihtelu. Se taas aiheutti anoreksian, jota Jami oli viimeksi sairastanut parikymppisenä. Hän joutui puoleksi vuodeksi psykiatriseen konsultaatioon ja hänen oli opeteltava syömään uudestaan.

Jami aloitti seitsemän kuukauden sairausloman jälkeen työt uudestaan ja meni tammikuussa 2008 vuositarkastukseen. Nyt tuli uusi isku, sillä syöpä oli levinnyt maksaan, jossa suurin etäpesäke oli peräti kahdeksansenttinen. Pienempiä metastaaseja oli niin runsaasti, ettei leikkausta edes harkittu. Helmikuussa aloitettiin uusi sytostaattikuuri. Maaliskuussa Jami sai tietää, että syöpä oli levinnyt myös luustoon. Hän ei kuitenkaan lannistunut vaan lähti hakemaan lisäapua ravintolisistä. Jami sai yhteyden tohtori Matti Toloseen, joka neuvoi sopivat valmisteet.

Jami alkoi helmikuussa 2008 syödä Angiobalans-nimistä nestemäistä hainrustouutetta ampullin päivässä, E-EPA:a 2000 mg, seleeniä 200 mikrogrammaa, magnesiumia 500 milligrammaa, kaksi Carnosin-Sport -tablettia ja lisäksi B-vitamiineja. Tästä annoksesta hän tunsi saaneensa valtavasti virtaa.

Seuraava tietokonekuvaus tehtiin Jamille huhtikuun lopussa. Maksan syöpä näytti pysähtyneen ja kasvaimet olivat kutistuneet. Heinäkuun alussa tuli kuitenkin takapakki, koska Jami ei sytostaattien aiheuttaman pahoinvoinnin vuoksi pystynyt syömään ravintolisiä. Jamin mukaan kaikki maistui pahville.

 – Jouduin olemaan ilman ravintolisiä muutaman viikon, ja silloin minulle tuli sytostaattien aiheuttamat sivuoireet eli jumalaton, monta päivää kestänyt pahoinvointi, jota seurasi niin valtava luusärky, että hampaitakin särki. Käteen ilmaantui kirkkaanpunaisia läiskiä, jotka levisivät myös jalkoihin. Oli pakko voimien huvetessa hakeutua sairaalan päivystykseen, jossa todettiin, että melkein kaikki valkosolut elimistöstä olivat kadonneet.

 – Tuolloin tiesin eka kerran, mitä on sairastaa syöpää ja olla sytostaattihoidossa. Sen jälkeen en enää ottanut sytostaatteja vaan olin kokonaan Tolosen valmisteiden varassa. Niiden avulla olin kestänyt rankat sytostaattihoidot niin hyvin, että hoitohenkilökuntakin ihmetteli.

Jamin maksasyövän havaittiin heinäkuun tutkimuksissa pienentyneen huhtikuun lopusta 20 prosenttia. Luustosyöpäkin osoitti parantumisen merkkejä.

 – Kerroin alusta asti hoitaville lääkäreille Tolosen neuvomista valmisteista ja alkuun ne kiellettiin minulta ehdottomasti. En kuitenkaan totellut vaan söin niitä koko ajan. Kun tilanteeni helpottui, suhtautuminen ravintolisiin muuttui ja minulle sanottiin, että voin sittenkin syödä niitä.

Syyskuun puolivälissä Jamilta poistettiin munasarjat. Operaatio onnistui sinänsä hyvin, mutta komplikaatioiden vuoksi hän joutui jälleen sairauslomalle. Vaihdevuosioireet olivat sen verran rankat.

 – Onneksi syöpä kuitenkin voi entistä huonommin, sillä nyt tietokonekuvassa suurin maksakasvain oli enää 3,6-senttinen. Jäljellä oli vielä toinenkin etäpesäke, mutta kaikki pienemmät olivat kadonneet. Luusyöpäkin oli edelleen paranemaan päin.

Jami on taistelijaluonne. Hän ei jäänyt edes sairauslomalle, kun hän ensimmäisen kerran sai kuulla syövästä. Jami sanoo, ettei hän halunnut jäädä istumaan ikkunan ääreen kissa sylissään odottamaan, koska viikatemies kurvaa portista sisään. Hän päätti painella niin lujaa, ettei viikatemies saa häntä kiinni.

Alkutalvesta 2009 Jamin myötätuuli jatkui. Pienet metastaasit olivat edelleen kateissa ja isommat olivat kutistuneet 80 prosenttia. Luuston metastaasit olivat pysyneet entisellään. Jami naureskelee itse, että hän sai tuolloin ”terveen paperit”.

 – Fiksuna tyttönä päättelin, ettei minun enää tarvitse syödä Tolosen valmisteita, jotka ovat aika arvokkaita, koska syövästä olisi kohta jäljellä vain muisto. Jätin pois Angiobalansin, E-EPA:n ja Carnosin-Sportin. Ainoa lääkkeeni helmikuun alussa oli Femar, joka on vaihdevuosien jälkeen käytettävä syöpälääke.

Syöpäklinikka jatkoi Jamin tilanteen seurantaa, ja hänelle tehtiin TT-kuvaus ja verikokeet kolmen kuukauden välein. Huhtikuun lopussa lääkärit joutuivat toteamaan, että syöpä oli uusiutunut.

 – Olin kolmessa kuukaudessa onnistunut kehittämään kolme kolmen sentin kokoista metastaasia, Jami huokaa. – Se terveen papereista. Sytostaattihoitoa ei voitu kuitenkaan aloittaa heti, koska olin syönyt Femaria. Jouduttiin odottamaan kuukauden päivät, että sen vaikutus lakkaisi. Heti toukokuun alussa syöksyin luontaistuotekauppaan ja ostin kaikki mahdolliset Tolosen neuvomat valmisteet, joiden käytön aloitin välittömästi. Olin lähes kolme viikkoa toukokuussa pelkästään ravintolisien varassa.

Suoneen annettava Doketakseli-sytostaattihoito alkoi toukokuun lopussa. Heinäkuun lopussa kolmen hoitokerran jälkeen oli jälleen TT-kuvausten aika, ja nyt kerrottiin kasvainten kutistuneen puolella. Tuolloin Jami otti yhteyttä tohtori Toloseen, joka sanoi, ettei kukaan voinut tietää, mikä tapahtuneessa oli sytostaattien ja mikä ravintolisien osuus.

 – Olen saanut sairauteni aikana kokea hyvin paljon luontaistuotteiden vastaisuutta. Niinpä minua huvittaakin esimerkiksi juuri tämä Doketakseli-sytostaatti, joka on marjakuusen havuneulasuute. Se on keskiaikainen myrkky, jolla on muutama ruhtinas otettu hengiltä!

Neljännestä Doketakseli-hoidosta heinäkuun lopussa oli tulla sananmukaisesti Jamin viimeinen, sillä sen seurauksena hänen elimistönsä valkosolut katosivat ja seurauksena oli niin raju tulehdus, että hän menetti tajuntansa Meilahden ilmoittautumistiskillä.

 – Kun heräsin, en tiennyt varmuudella, olinko taivaassa vai helvetissä, mutta huone oli joka tapauksessa jääkylmä ja harmaasta pellistä rakennettu. Siellä kävi outo humina. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tähänkö tämä nyt loppui, mutta siinä maatessani tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, etten taida sittenkään olla kuollut, koska minua palelsi.

 – Päätin ottaa selvää asiasta ja raahauduin huoneen seinustalla olevalle oranssille valonapille, jota painettuani huoneeseen tuli sairaanhoitaja. Hän totesi hiukan hämmästyneenä, että ai, sä olet herännyt. Pyysin päästä huoneesta pois, koska olin jäätymispisteessä, mutta se ei käynyt, koska ruumiinlämpöni haluttiin pitää mahdollisimman alhaisena tulehduksen estämiseksi, kunnes antibioottilääkitys pystyttäisiin aloittamaan.

– Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jäädä palelemaan. Jälkeenpäin sain kuulla, että ruumishuoneeksi luulemani tila oli Meilahden sairaalan teho-osaston eristyskylmiö.

Viimeisen Doketakselin jälkeen Jami oli yli kuukauden pelkästään ravintolisien varassa, kunnes elokuussa hän aloitti Xeloda-nimisten sytostaattitablettien syömisen 21 vuorokauden sykleissä, joissa 14 vuorokauden aikana otetaan 84 kappaletta 500 mg tablettia ja pidetään viikon lepotauko.

Lokakuun puolivälissä 2009 Jami oli ehtinyt syödä neljä Xeloda-kuuria. Hän oli TT-kuvauksiin mennessään hyvin jännittynyt, sillä hän ei voinut tietää, johtuiko esimerkiksi hänen alaselkäänsä palannut kiukkuinen särky syövän leviämisestä vai sytostaatin sivuvaikutuksista. Mutta sitten jännitys hellitti kertaheitolla: TT-lausunnon viimeisessä kappaleessa todettiin, että huhtikuussa todetut maksan oikean lohkon metastaasit olivat hävinneet. Jami olisi tehnyt voltin jos olisi jaksanut.

 – Sain taas ”terveen paperit”, sillä olen kaikesta huolimatta koko loppuelämäni syöpäpotilas. Olen täysin vakuuttunut, ettei parantumiseni ollut sattuma, sillä se tapahtui minulle jo toisen kerran, hän toteaa. – Ihan mutkatonta elämä ei vieläkään ole, sillä olen koko ajan ankaralla lääkityksellä.

 – Minulle on jouduttu rakentamaan laskimoportti eli rinnan yläosassa on hauska nappula, koska minulta loppuivat suonet kesken. Saan lääkitystä suoraan tämän laskimoportin kautta. Syön myös kortisonia ja kaiken varalta minulla on myös pahoinvointilääkettä. Kaapissa on myös vatsansuoja- ja mielialalääkettä.

 – Kysyin Toloselta, voinko vähentää annostustani, mutta hän totesi siihen, että mitä enemmän ravintolisiä käytän, sitä parempi ennusteeni on. En aina oikein itsekään jaksa ymmärtää, että minulla on todella vakava sairaus.

Koska Jami on suorapuheinen ja auktoriteetteja pelkäämätön nainen, hän uskaltaa sanoa kenelle tahansa, mitä hän tekee ja mitä mieltä hän on. Niinpä yhteentörmäyksiltä ei ole vältytty.

 – Otin kesällä aika rajusti yhteen erään syöpälääkärin kanssa, kun puhe tuli taas kerran ravintolisistä. Hän antoi ymmärtää, että ne ovat huuhaata, ettei niitä ole tutkittu eikä yhteisvaikutuksia tunneta. Se oli oikein vanha kiukkuinen akka, joka väitti, ettei tiedetä, kuinka nämä valmisteet vaikuttavat maksaan.

Jami totesi, että lääkärillähän on tästä asiasta eli Jamista jo kolmen vuoden kokemus.

– Maksa-arvoni ovat koko ajan olleet helkutin hyvät ja tietyt arvot vielä paremmat kuin terveellä ihmisellä. Munuaisarvoni ovat olleet loistavat.

 – Sen eukon kanssa meni siihen, että huusimme molemmat pää punaisena. Hän hoki koko ajan, ettei ole olemassa tutkittua tietoa, jolloin sanoin hänelle suoraan, että sitähän on vaikka kuinka paljon. Hän ei vain ole viitsinyt perehtyä tämän alueen tutkimuksiin. Lopulta sanoin hänelle, että tiedätkös mitä, mullapa onkin tästä asiasta empiiristä tietoa, ja se on kuule niin rajua, että sen ansiosta minä istun tässä ja olen hengissä.

– Johan akka hiljeni.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Miguel Vera

Terveys-Hymy 1-10

Teksti:Bio-Vita
Avainsanat: hainrustouute, maksa-arvo, syöpä, sytostaatti

Kommentit

Oma kommentti