Kajaanilainen Viljo Kujanpää on siitä erikoinen haimasyöpäpotilas, että hän kärrää täysillä halkoja liiteriin talvea varten. Vuosi sitten löytynyt syöpä ei haittaa hänen elämäänsä yhtään, sillä tauti on saatu pysäytettyä. Viljolla on myös omat niksinsä yleiskunnon ylläpitämiseksi.
Eläkkeellä oleva autonasentaja Viljo Kujanpää, 81, asustaa yhdessä vaimonsa Kainon, 75, kanssa Kajaanin Kuluntalahdessa, joka sijaitsee 13 km kaupungin keskustasta Vuokatin suuntaan. Viljo on alun perin Pohjanmaan poikia, syntyisin Isojoelta, ja Kajaaniin hän sanoo ajautuneensa nuorena miehenä sattumalta. Sattuma oli sikäli onnekas, että Kajaanista löytyi Kaino, jonka kanssa Viljolla on neljä lasta.
– Kaveri oli täällä vakinaisessa väessä rajavartiostossa ja hän kertoi lomilla käydessään, että Kajaanissa olisi komentajan kuljettajan paikka auki, Viljo juttelee. – Hän yllytti minua hakemaan paikkaa ja minähän hullu höynähdin ja lähdin. Sillä tiellä ollaan.
Viljo kuului sotien aikana nuorimpaan ikäluokkaan, mutta sotarintamalle hän ei onnekseen joutunut. Viljo vaikutti loppusodan ajan lääkintäaliupseerikoulussa.
Kun miehellä on ikää jo 81 vuotta, on selvää, että sairauksiakin on tielle mahtunut. Viljon sydän reistaili aikoinaan, mutta nyt se kuulemma on täysin kunnossa ja lyö kuin nuorella pojalla, mistä Viljo lähettää kiitokset yläkertaan. Hän on syvästi uskonnollinen mies, jolle hengelliset asiat ovat kaikkein tärkeimpiä. Hän on ollut mukana seurakunnan toiminnoissa, on vienyt raamattuja Karjalaan ja on pitänyt myös evankelioimistilaisuuksia.
Vahvaa uskoa Viljo on tarvinnutkin, sillä hänen viime vuotensa ovat olleet vaikeiden sairauksien leimaamia. Diabetes puhkesi yllättäen kolme vuotta sitten, mutta se pysyy kurissa pistoshoidolla, jota tarvitaan aamuin ja illoin.
– Haimasyöpä löytyi lääkärintarkastuksessa vähän vahingoissa vuosi sitten, Viljo muistelee.
– Ei se edes antanut pahempia oireita. Sain siihen sytostaattihoitoja, jotka olivat rankanpuoleisia. Hoitojen jälkeen ilmeni kuumeilua, mutta onneksi lääkärit totesivat, että sairaus saatiin pysäytettyä. Olin juuri hiljattain kuvauksissa, ja tilanne oli säilynyt samanlaisena. Totta kai hoidot jatkuvat ja kokeita tehdään, mutta tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä.
– Elämänmenoa haimasyöpä ei ole haitannut yhtään. Tänä aamunakin kärräsin keväällä hakattuja halkoja liiteriin ensi talvea varten. Eikä se ollut edes kova paikka, kun kuulin syövästä: minä rupesin laulamaan! Lauloin että ”kutsu kotirannan mulle soi”. Huumori on pitänyt koko ajan eikä minkäänlaista masennusta ole tullut.
Viljo on nostattanut yleiskuntoaan Nektar- ja Recovery-nimisillä valmisjuomilla. Erityisesti granaattiomenasta valmistettu Nektar on hänen suosikkinsa, ja päivittäin juomaa kuluu pari tölkkiä. Erityisen hyviksi ne osoittautuivat kesähelteillä.
– Kun tölkin juo, niin pitkäksi aikaa tulee hyvä olo, Viljo kertoo. – Yleensä otan heti aamusta yhden tölkin ja sitten vielä päivemmällä toisen. Olen juonut paljon Recoveryakin, mutta Nektaria on kulunut enemmän. Kovasti ne ovat minua virkistäneet ja virvoittaneet ja antaneet uutta voimaa.
– Lääkärit ovat sanoneet, että nykyään on olemassa jo niin hyviä lääkkeitä, että haimasyöpä saadaan pysäytettyä. Onneksi etäispesäkkeitä ei ole löytynyt mistään. Tulevaisuus näyttää hyvältä ja valoisalta, ei tässä ole mitään valittamista!
Kajaanilainen Viljo Kujanpää ei anna haimasyövän haitata halkourakkaansa.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 10-2007
Kommentit
Oma kommentti