Taimi taistelee terveydestään

Taimi Kumpulainen, 74, kävi luovuttamassa verta vielä hiukan ennen 66-vuotispäiväänsä, mutta jo parin vuoden kuluttua tästä häneen iski raju anemia. Hemoglobiini näytti alhaisimmillaan lukemia 65. – Kaikki on ollut väärän ja turhan lääkityksen syytä.

Kuhmoisissa asuva Taimi Kumpulainen, 74, on alun perin kotoisin Etelä-Karjalan Simpeleeltä, mikä varmaankin selittää hänen sanavalmiutensa. Hidasta hämäläistä hänestä ei saa vaikka yrittäisi.

Taimi on hauska ja huumorintajuinen, sitkeä nainen, joka ei ole antanut vastoinkäymisten vaikuttaa. Hän jäi jo pienenä äidistään orvoksi ja joutui sukulaistaloon, jossa häntä kohdeltiin tylysti. Näiltä ajoilta on peräisin myös hänen sitkeytensä. Ei siis ihme, että Taimi lähti jo 17-vuotiaana neitosena toiselle puolelle Suomea Jokioisiin karjanhoitokouluun. Aamuin illoin hoidettiin eläimet ja päivällä päntättiin teoriaa. Koulu kesti vuoden, mutta sen aikana tapahtui myös siviilielämän puolella.

– Minuun iski silmänsä melkein 10 vuotta vanhempi Jokioisten vanhapoika enkä päässyt hänestä eroon vaikka kuinka yritin, Taimi huokaa.

– Viikkoa ennen koulun loppua hän vaati minua kihloihin ja minä menin suostumaan. Voi sanoa, että minua vietiin kuin pässiä narussa.

Liitosta syntyi kuitenkin neljä poikaa, joista vanhin on jo kuollut. Avioero astui voimaan 17 yhteisen vuoden jälkeen. Toinen naimisiinmeno oli sitten jo vähän pitempiaikainen prosessi.

– Ensimmäiseen ei tarvittu kuin kahden kuukauden tutustuminen, mutta toinen avioliitto sikisi 33 vuotta, Taimi nauraa.

– Tapasimme elokuussa 1976, mutta ymmärsimme avioitua vasta vuonna 2008. Liitosta syntyi tytär ja poika. Mies on minua nelisen vuotta vanhempi, on eläkkeellä ja sairastaa Alzheimerin tautia, joten on minua koeteltu.

Väriä työelämään 

Taimin työura on yhtä värikäs kuin hänen siviilielämänsäkin. Hän jäi eläkkeelle ruiskumaalarin hommista ja ehti työskennellä muun muassa Kohon jääkiekkomailatehtaassa Tammelassa. Hän on ollut töissä Turussakin, missä hän piti muutaman vuoden myös omaa kioskia – ja mahtuupa uraputkeen kahdeksan vuoden reissu Ruotsiinkin.

Väriä Taimin elämästä ei siis ole puuttunut, mutta tarpeetonta lisäväriä tuli vielä sairastelun myötä.

– Koholla oleva verenpaine todettiin jo neljännen pojan syntymän aikoihin vuonna 1968. Se on perinnöllistä ja siihen minulla on ollut lääkitys jo kymmeniä vuosia.

Taimi on luovuttanut verta pitkälti toistakymmentä kertaa ja hänen hemoglobiininsa on aina ollut hyvä. Viimeisen kerran hän luovutti verta hiukan ennen 66-vuotispäiviään. Hän sai mukin ja pinssin sekä kiitosmaininnan innokkaasta osallistumisesta.

Alkutalvesta 2008 kaikki kuitenkin romahti. Taimi meni vain uusimaan verenpainereseptiään, jolloin lääkäri totesikin hänen olevan sen verran monipuolisesti sairas, että määräsi peräti viisi lääkettä: kolme verenpaineeseen, statiineja korkeaan kolesteroliin ja kaiken kukkuraksi vielä diabeteslääkkeen.

Lääkärit eri mieltä

Taimi oli tietysti hämmästynyt ja ihmeissään, mutta kuuliaisena ihmisenä alkoi totella valkotakin määräyksiä.

– Hän ei tehnyt mitään tutkimuksia, mutta väitti kirkkain silmin, että minulla oli ollut diabetes ainakin neljä vuotta. Labratulokset osoittavat kuitenkin kaikkien lukemieni olleen viitearvojen sisällä. Näytin niitä sittemmin kahdelle tunnetulle lääkärille, jotka kumpikin sanoivat, etteivät he olisi niiden perusteella määränneet minkäänlaista lääkitystä!

– Vaikeudet alkoivat jo kahden viikon lääkkeiden käytön jälkeen. Tuli erittäin huono olo, joka paheni oksennusasteelle saakka. Särkyjä oli joka puolella, ja sitten alkoi tulla myös väsymystä, haluttomuutta ja masennusta.

Edessä oli uusia lääkärireissuja, mutta oireiden syytä ei löydetty ennen kuin loppukesästä, jolloin hemoglobiini näytti hälyttäviä lukemia 79. Asiaa ei kuitenkaan tutkittu sen enempää, lääkäri kehotti Taimia vain syömään rautaa.

– Aloitin rautakapselien syömisen ja jo muutaman vuorokauden kuluttua selkäsärky helpotti ja muukin olo koheni. Olin lopettanut kolesterolilääke simvastatiinin syömisen jo huhtikuussa 2009, mutta muita lääkkeitä otin säännöllisesti. Hoitaja kysyi kolesterolilääkkeen nimeä. Kun hän kuuli sen, hän huokasi syvään ja sanoi, että se on kauhea myrkky, hyvä kun lopetit.

Kaksi sydänkohtausta

Taimin anemian syitä yritettiin hakea sekä vatsa- että paksusuolen tähystyksellä, mutta mitään ei löydetty. Taimin mielestä ainoa syy terveyden romahtamiseen oli talvella 2008 aloitettu turha lääkitys.

Taimi on saanut sydänkohtauksen kahdesti sen jälkeen. Sitä ennen sydänoireita ei ollut ensimmäistäkään.

– Nykyään syön enää verenpainelääkettä, nesteenpoistolääkettä ja sen lisäksi närästyslääkettä, koska vatsa reistailee. Mitään rajoituksia ei ole ja olen viimein saanut veriarvonikin kuntoon. Marraskuusssa 2013 hemoglobiini oli jo 148. Anemian takia ei ole enää ongelmia, mutta tämä viiden vuoden kurimus jätti muita vaivoja.
Taimi on hakenut oikeutta, mutta lääkevahinkolautakunnalta tuli tyly bumerangi. Kaiken lisäksi kehdattiin väittää, että Taimin anemia olisi alkanut jo ennen talven 2008 lääkitystä. Kuitenkin hänen hemoglobiiniarvonsa oli ennen sitä 137, mikä on tosi kaukana anemiasta.

– En kuitenkaan ole luovuttanut. Ei tällaista saa tehdä kenellekään. Seuraavaksi menen potilasasiamiehen puheille.

Taimi on saamastaan kohtelusta hyvin katkera. Niin hänen terveytensä pilanneelle lääkärille kuin potilasvahinkolautakunnallekin.

– Katkeruuden määrää ei voi edes mitata. Tällä iällä viedään viisi vuotta elämästä pois, ja siitä huolimatta kotityöt piti tehdä ja vielä hoitaa sairasta puolisoa. Tämä ei totisesti jää tähän.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuvat Mika Lahtonen

Terveys-Hymy 6-14

Teksti: Hymy
Avainsanat: diabetes, kolesteroli, verenpaine, anemia, turha lääkitys, alhainen hemoglobiini

Kommentit

Oma kommentti