Everstiluutnantti evp. Seppo Nieminen oli ollut onnistuneesti kolme vuotta tupakoimatta, kun hän joutui syyskuussa 2001 kertausharjoituksiin. – Siellä ollessani tuli sellainen uutinen, että tupakkalakko kaatui.
Seppo Nieminen, 60, opetteli tupakoimaan 15-vuotiaana pojankoltiaisena 60-luvun puolivälissä. Kuvio oli se klassinen: poikaporukassa nurkan takana. Jo ensimmäinen kokeilu tuntui sen verran houkuttelevalta, että se vei mennessään.
– Ihan tarkkaan en muista, mutta varmaan se oli alkuun lähinnä tupruttelua. Vasta myöhemmin rupesin polttamaan ihan oikeasti. Tupakkaa paloi päivässä reilu aski ja joskus kaksikin, jos tuli valvottua myöhään.
– Silloin kun aloittelin tupakanpolttoa, kukaan ei puhunut terveysvaaroista tai tupakan haitallisuudesta. Tämä tietoisuus tuli vasta paljon myöhemmin.
Seppo Nieminen on kotoisin Helsingistä ja hän on eläkkeellä oleva puolustusvoimain everstiluutnantti. Hän teki elämäntyönsä ilmavoimissa lentäjänä. Eläkkeellä hän on ollut jo toistakymmentä vuotta.
Sepon vaimo on matkailualalla, tytär töissä lääkeyrityksessä ja poika puuhailee lomaosakkeiden parissa. Perheeseen kuuluu myös puolitoistavuotias Sissi-koira, rodultaan parsonrusselterrieri.
Seppo pystyi ensimmäisen kerran lopettamaan tupakoinnin vuonna 1998. Siihen tarvittiin paitsi lujaa tahtoa myös apuvälineitä. Hän käytti nikotiinikorvausvalmisteisiin kuuluvaa inhalaattoria, jonka avulla lopettaminen oli hänen mukaansa jopa yllättävän helppoa.
Sitten tultiin syyskuuhun 2001. Seppo sai kutsun kertausharjoituksiin, ja juuri tuolloin arabisissit tekivät hyökkäyksen World Trade Centeriin.
– Katselimme ihmeissämme televisiota emmekä osanneet oikein muuta kuin kiroilla, Seppo toteaa. – Kun kaverit sanoivat, että he lähtevät nyt ulos tupakalle, totesin siihen, että minä tulen kanssa. Siitä se taas lähti. Ensin ajattelin polttaa vain pari sikaria päivässä, mutta tahti kiihtyi ja lopulta päiväannos oli kymmenkunta sikaria. Poltin sikareita aina siihen saakka, kunnes sain tyttäreltäni viime keväänä 60-vuotispäivälahjaksi rahat Champix-nimisen tupakastavieroitusvalmisteen aloituspakettiin.
Seppo myöntää, että tupakointi oli jo ruvennut jättämään jälkiä. Hengästytti hiukan enemmän kuin aiemmin, mutta kaikkein ikävin oire oli jatkuva yskä, joka kiusasi etenkin öisin. Yskä oli viime vuosien aikana yltynyt.
– Olin jo ennen tyttären rohkaisua miettinyt tosissani, että tupakointi pitäisi taas lopettaa. Kypsyttelin päätöstä melkein puoli vuotta, sillä kun täytin 60 vuotta huhtikuussa, rupesin vasta syyskuun alkupuolella syömään Champix-tabletteja. Tuolloin veneilykausi oli jo ohi, ja veneessä paloi paljon sikareita. Mitään juhlia tai illanistujaisia ei ollut tiedossa. Parin viikon ajan jatkoin polttamista ihan niin kuin ennenkin, vaikka otin yhden tabletin aamulla ja toisen illalla.
– Kaikkein vaikeinta oli herkullisimmilla hetkillä eli aamusikarin aikaan, ruuan jälkeen ja illalla. Niistä en pystynyt luopumaan heti, mutta pikku hiljaa tahti alkoi harveta. Viimeisen sikarin poltin 24.9. ja täytyy tunnustaa, että vieroitusoireita on ollut. Lopettaminen toi mukanaan unettomuutta, ärtymystä ja kymmenkunta lisäkiloa, jotka aion kuitenkin karistaa. Kai se hermoille kävi, koska yhdessä vaiheessa vaimo ehdotteli, että rupeaisin taas polttamaan. En kuitenkaan ruvennut.
– Joskus herään vieläkin öisin ja rupean miettimään, olisiko nyt hyvä hetki lähteä sikarille, vaikka en koskaan ole polttanut yöllä! Näen myös unia, missä juon konjakkia ja poltan sikaria ja kun aamulla herään, on hirveän syntinen olo.
Seppo sanoo nyt pärjäävänsä tupakoivassa seurassa vallan hyvin. Monen lopettaneen mielestä tupakansavu haisee, mutta Sepon nenään se vielä toistaiseksi tuoksuu. Hän odottelee hetkeä, jolloin tuoksu muuttuu hajuksi.
– Telkkarissa tupakoidaan paljon ja tuolloin tulee joskus mieleen, miltä tupakka maistuisi. Se on tietysti elokuvantekijöiden tarkoituskin.
Seppo lopetti tablettien syömisen joulun alla, sillä hän oli jo tuolloin välillä unohtanut ottaa päivän annoksen. Jo puolen vuoden savuttomuus on tuonut mukanaan paljon hyvää.
– Yskä on kadonnut kokonaan. Hajuaisti on palautunut ja painosta päätellen myös makuaisti, vaikka en mielestäni syö enempää kuin ennen. Kai sitten puolihuomaamatta tulee jotakin naposteltua.
Seppo myöntää, että uni ei vieläkään ole ihan entisensä, mutta hän aikoo silti sinnitellä. Saa tapahtua aika paljon, ennen kuin hän sortuu polttamaan uudestaan. Silti hän ei puhu lopettamisesta, sillä se kuulostaa niin absoluuttisen lopulliselta. Nyt mennään vain päivä kerrallaan.
– En itsekään osaa sanoa, millä tavalla Champix vaikutti. Minusta tuntuu, että sillä on jotakin tekemistä nikotiinin kanssa. Se antoi sellaisen vaikutelman, että saan siitä nikotiinia. Se teki hyvän olon hetkeksi. Se ei tehnyt varsinaisesti vastenmielisyyttä tupakkaa kohtaan, mutta tupakointi vain pikku hiljaa väheni. Kai se vei tupakoinnin halua pois.
– Tavoitteena on ensi kesänä veneillä ilman tupakkaa, Seppo nauraa. – Ja jatkossakin!
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 03-10
Kommentit
Oma kommentti