SM-liigassakin lentopalloa pelannut Tia Heimala tuntee olonsa taas täysin terveeksi. Toisin oli vielä pari vuotta sitten, jolloin hän ei kyennyt itse edes pukemaan vaatteita päälleen.
Vantaalainen Tia Heimala, 33, koki ensimmäiset ja yllättävät reuman oireet jo toistakymmentä vuotta sitten eli vuonna 2000. Sormet, ranteet, nilkat ja varpaat tulehtuivat oudosti. Tian ongelmat kuitenkin katosivat kolmen kuukauden lääkityksellä, jonka jälkeen hän pystyi jälleen jatkamaan urheiluharrastustaan.
Tia on aktiiviurheilija, ja hän on harrastanut lentopalloa koko ikänsä. Viimeiset kuusi vuotta hän on pelannut aktiivisesti beach volleyta. Karkkilasta kotoisin oleva Tia muutti aikoinaan Helsinkiin päästäkseen opiskelemaan urheilulukioon. Tia on pelannut lentopalloa naisten SM-liigassa asti, ja myös muut sarjat ovat tulleet tutuiksi. Viime vuodet hän on keskittynyt beach volleyhin ja hän on osallistunut aktiivisesti lajin SM-kiertueeseen kuuden vuoden ajan.
Tia työskentelee Accenture-nimisessä suuressa kansainvälisessä yrityksessä henkilöhallinnon rekrytoijana. Hän haastattelee ja palkkaa uusia ihmisiä yritykseen töihin. He ovat lähinnä teknologiakonsultoinnin asiantuntijoita ja liikkeenjohdon konsultteja. Koulutukseltaan Tia on tradenomi.
Tia on naimisissa Mikko Heimalan, 35, kanssa. Mikko työskentelee kylpyhuonekalusteita maahan tuovassa yrityksessä. Pariskunnalla on nelivuotias Emiliina-tytär.
Oireet palasivat
Tia oli vuoden 2000 reumaoireiden jälkeen pitkään täysin oireeton.
–Sain lapsen, urheilin täysillä ja elämä oli kaikin puolin kunnossa, kunnes tammikuussa 2009 samat reuman oireet vielä pahempana palasivat takaisin. Mies puki minut, jotta pääsin aamulla töihin. En pystynyt laittamaan itse edes kenkiä jalkaan. Kyyneleet vain valuivat silmistä, kun koko ajan sattui niin kamalasti. Pahimmat kivut olivat ranteissa ja sormissa, mutta kivut olivat myös hyvin kokonaisvaltaisia.
Vielä viime kesänä Tia ei pystynyt nostamaan tytärtään pyörän tarakalle turvaistuimeen, eikä saanut turvavöitäkään autossa kiinni.
–Kun reuman oireet puhkesivat, Emiliina oli vasta kaksivuotias ja tarvitsi monenlaista apua, mutta en saanut hänelle edes sukkahousuja jalkaan. Pahimpina aikoina Mikko on ollut korvaamaton apu päivittäisissä rutiineissa. Hän muun muassa avasi minulle jugurtti- ja maitopurkit.
Tia hakeutui työterveyshuollon kautta erikoislääkärille Mehiläiseen ja sai normaalin reumapotilaalle määrättävän lääkityksen eli kortisonia, Oxiklorinia ja solunsalpaajalääkkeen. Lääkitys auttoi jonkin verran, mutta ei poistanut kaikkia kipuja ja turvotuksia.
–Reuma-arvoja verestä ei kuitenkaan löytynyt, mutta reuman sukulaissairauksiin viittaava tekijä oli havaittu jo ensimmäisellä kierroksella toistakymmentä vuotta sitten. Silti lopullista diagnoosia ei saatu syntymään.
Tia söi kuitenkin kiltisti lääkkeensä. Hänellä oli välillä huonompi ja välillä parempi olo, mutta kipu ja turvotus eivät silti hellittäneet hetkeksikään. Tia kertoo jo miettineensä, että tätäkö loppuelämä sitten on. Liikkuvalle urheilun ystävälle reuman oireet olivat tietysti erityisen paha paikka.
Anoppi auttoi
Tian aviomiehen Mikon äiti oli viime kesänä ostanut Tialle Rauli Mäkelän kirjoittaman kirjan Reuma ja niveltulehdukset. Luonnonmukainen hoito. Tia luki kirjan ja päätti hakeutua Raulin vastaanotolle ja kokeilla kirjassa kerrottuja hoitoja.
–Pääsin hänen vastaanotolleen vasta joulukuussa 2010 eli reilut puoli vuotta sitten. Työterveyden kautta tulleet erikoislääkärikäynnit olivat loppuneet jo kesällä 2009, jonka jälkeen olin Peijaksen sairaalassa jatkohoidoissa. Lääkäri olisi myös halunnut aloittaa uuden pistoshoitoina annettavan Humira-lääkityksen.
Rauli Mäkelä laittoi Tian kuuden viikon tiukalle eliminaatiohoidolle, jota hän toteutti hyvin säännöllisesti. Humira-lääkitystä ei edes aloitettu. Jo muutaman ensimmäisen viikon aikana kivut lievenivät oleellisesti.
–Ruokavaliosta jätettiin pois ensinnäkin kaikki gluteeniviljat eli kaura, ohra, ruis ja vehnä. Sen lisäksi kaikki maitotuotteet jätettiin pois, samoin elintarvikehiiva ja ylimääräinen sokeri. Tuoremehukin piti laimentaa, sillä sokerin määrää pyrittiin minimoimaan.
–Mukaan tuli myös ravintolisiä. Join päivittäin Ultra InflamX -nimistä vitamiini- ja mineraalivalmistetta, jatkoin jo kortisonin takia aloittamaani kalsiumin ottamista, otin D-vitamiinia moninkertaisia määriä suosituksiin verrattuna, söin kalaöljykapseleita, maitohappobakteereita ja lisäksi otin kurkumakapseleita päivittäin suuret määrät, neljästä kuuteen kapselia.
![Tia Heimala]()
Tilanne helpottui
Tilanne helpottuiTia jatkoi tällä systeemillä kuusi viikkoa ja meni seuraavan kerran Rauli Mäkelän vastaanotolle tämän vuoden helmikuussa. Kivut olivat hellittäneet tänä aikana jo sen verran, että Tia oli voinut jälleen aloittaa beach volleyn pelaamisen.
Seuraavaksi Tia ryhtyi purkamaan kovaa reseptilääkitystä.
–Lopetin Okxiklorinin syömisen tammikuussa, koska kyseessä on aika pitkäkestoinen lääke. Kortisonin olin lopettanut jo, koska minulle oli tullut niin hyvä olo jo ensimmäisten viikkojen aikana. Helmikuun vastaanoton jälkeen lopetin Raulin kehoituksesta myös solunsalpaajien syömisen.
Tämän jälkeen Tia rupesi purkamaan ruokavalion eliminaatiota takaisinpäin ja ikään kuin metsästämään sitä, onko joillakin ruoka-aineilla vaikutusta tulehdukseen ja kipuihin.
–Keväällä pois jäi myös UltraInflamX, joka korvattiin Female Multiple monivitamiinilla. D-vitamiinia otan edelleen saman verran kuin ennenkin, kalaöljykapseleiden määrä on pudonnut kahdesta yhteen ja kurkumakapseleita syön vain tarvittaessa. Tällä hetkellä olen täysin oireeton ja esimerkiksi viimeksi tällä viikolla olen käynyt kolme kertaa pelaamassa beach volleytä.
Tia on tavannut Rauli Mäkelän vain kolme kertaa. Seuraavaa vastaanottoaikaa ei ole edes sovittu. Nyt menossa on seurantavaihe.
–Pystyn nyt elämään normaalia elämään ilman kipuja. Ja olihan se ihana tunne, kun ensimmäisen kerran alkoi tuntua kipua lihaksessa eikä nivelissä!
Lääkäri Rauli Mäkelä ottaa potilaita vastaan Helsingin Antioksidanttiklinikalla ja Lääkäriasema Kolibrissa Espoossa.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 8-11
Kommentit
Oma kommentti