Timolla selkärankareuma – diagnoosi 30 vuotta myöhemmin

Kun 13-vuotias koulupoika alkaa valitella selkävaivojaan, on helppo puhua kasvukivuista tai venähdyksestä. Timo Vihersaaren vaivat olivat kuitenkin aivan muuta.

Vaikka tapahtuneesta on reilusti yli 60 vuotta, Timo Vihersaari, 75, muistaa kaiken erittäin hyvin.
– Pelasimme voimistelutunnilla lentopalloa, kun opettaja katsoi minua ja pyysi tuomariksi. Hän lupasi tulla paikalleni. En pystynyt pelaamaan, koska selkä oli niin kipeä.
Kukaan ei tuolloin voinut aavistaa, kuinka vakavasta asiasta oli kyse.
– Selkään iskenyt tulehdus alkoi hyvin nopeasti, voi sanoa että yhdessä yössä, Timo muistelee.
– Ei sitä silloin tiedetty, mistä oli kyse, ja lopullinen diagnoosi valmistui vasta reilusti yli 30 vuotta myöhemmin. Olin silloin 45-vuotias, kun lääkäri totesi, että kyseessä on selkärankareuma.
– Hän kysyi ihmeissään, eikö sitä ollut koskaan aiemmin huomattu, ja totesi, että reuma on vahingoittanut pahasti selkärankaani. Kun syy vaivoihin selvisi, alkoi löytyä myös hoito.
Timon suvussa on muitakin reumasairaita.
– Isoäiti oli pahasti nivelreumainen, mutta sen jälkeen tauti hyppäsi yhden sukupolven yli ja minulle tuli selkärankareuma. Sama sairaus on myös vanhemmalla pojallani, jolla se todettiin hiukan yli kaksikymppisenä. Sairaus näyttää jostain syystä iskevän aika varhain.
Mutta miksi ihmeessä Timon diagnoosin varmistuminen kesti yli kolme vuosikymmentä?
– Huonoja lääkäreitä. On lottovoitto löytää sellainen lääkäri, joka tietää, mikä sinua vaivaa, jos on hiukankaan oudompi vika, hän sanoo.

Eläkkeellä oleva biokemisti

Timo Vihersaari viettää ny­kyään ansaittuja eläkepäiviään Turun liepeillä Aurassa. Hän asustaa yhdessä vaimonsa Ilonan, 60, kanssa omakotitaloa, jossa on iso puutarha. Se pitää pariskunnan virkeänä.
– Vaikka vaimo on 15 vuotta nuorempi, hän on huonokuntoisempi kuin minä. Hän on jäämässä sairauseläkkeelle Raision kaupungin it-tukihenkilön hommista, Timo toteaa.
Timo itse jäi eläkkeelle vuonna 2007 täysin palvelleena Turun yliopistosta, missä hän työskenteli lääketieteellisen biokemian osaston laboraattorina. Koulutukseltaan hän on biokemisti.
Timolle osui heti 1970-luvun alkuun kaksi merkittävää suoritusta. Hän valmistui ensinnäkin biokemistiksi vuonna 1970 ja vuotta myöhemmin hän suoritti teknillisen luokan radioamatööritutkinnon.
– Kotini nimeksi on tullut Auran Säätämö, koska olen korjaillut ja viritellyt ystävien laitteita. Olen aina ollut kiinnostunut elektroniikasta ja rakensin ensimmäisen radioni jo kouluaikoina. Olen varmaan rakentanut vuosien varrella ainakin 15 radiota sekä lukuisan määrän muita elektronisia vempeleitä.

”Jätin kovat lääkkeet”

Kun Timon diagnoosi vihdoin ja viimein varmistui, sairauden oireita alettiin hoitaa.
– Laukkasin kuukauden päivät Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja opettelin voimisteluliikkeitä. Sain myös asiaan kuuluvan lääkityksen, joka olikin aika reipas. Reumalääkkeiden lisäksi minulle määrättiin myös kipulääkkeitä.
– Reumalääke sulfasalatsiinista olikin apua, ja söin sitä kaksi vuotta, mutta se tuhosi punasoluja ja aiheutti pahan anemian. Juttelin lääkärin kanssa ja kysyin, onko minun syötävä loppuikäni näitä lääkkeitä. Sitten hän tiedusteli, onko selkä kipeä. Vastasin, ettei ole, jolloin hän käski lopettamaan lääkkeiden syömisen, enkä ole sen jälkeen niitä syönyt. Ja tällä hetkellä tilanne on oikein hyvä.
Mutta aina niin ei ole ollut.
– Olihan se selkä jäykkä, mutta tilanne helpottui voimisteluohjeilla, joiden avulla on saatu liikkuvuutta lisättyä. Tämä sairaus on sellainen, että se ilmaantuu ajoittain pahana ja saattaa taas olla sen jälkeen jonkin aikaa ihan rauhallinen. Kun se oli pahimmillaan, en päässyt edes omaan autooni sisälle. Töihin menossa ollut naapuri katseli touhujani ja ihmetteli, mitä oikein yritin. Vastasin hänelle koettavani päästä omaan autooni. Selkä ei antanut yhtään periksi, se oli niin kipeä.
– Siinä oli erilaisia kausia. Noin 35-vuotiaana tilanne oli niin paha, etten päässyt auttamatta edes sängystä ylös. Noihin aikoihin markkinoille tuli uusia ja parempia reumalääkkeitä, joiden avulla pääsin liikenteeseen, mutta niiden sivuvaikutusten kanssa tuli ongelmia. Lähdimme kerran käymään Porissa, ja nappasin aamulla yhden kapselin. Pysähdyimme Raasinkorvessa, missä oli radioamatöörien leiri, mutta kun nousin autosta, en pysynyt pystyssä. Jalat katosivat alta pois ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin maailma alkoi pysähtyä. Eräs tuttavani söi samoja lääkkeitä ja kertoi, että häneltä lääke vei muistin.
Timon oli siis luovuttava kovista lääkkeistä. Kun vielä tuolloin ei syytä selkäsärkyihin ollut löydetty, hänen käskettiin vain syödä särkylääkkeitä.

Kuinka tautia hoidetaan?

Kun selkärankareuman diagnoosi varmistui Timon ollessa 45-vuotias, hän alkoi omaan biokemistin koulutukseensa nojaten miettiä, voisiko sairautta hoitaa muilla kuin kovilla reseptilääkkeillä. Pian hän löysikin tilanteeseen ratkaisun.
– Ensimmäinen asia, jonka huomasin auttavan, oli sopiva monipuolinen liikunta. Muutimme parikymmentä vuotta sitten nykyiseen kotiimme, jossa on iso puutarha. Se teettää runsaasti töitä ja se on ollut pelastukseni. Olen touhunnut kirveen, lapion, haravan, talikon, kuokan ja ruohonleikkurin kanssa. Meillä on myös 12-vuotias Rippe-koira, jonka kanssa käyn lenkillä. Liikkuminen ja hölkkääminen ovat olleet hyvänä pohjana, josta on lähdetty kuntoa rakentamaan.
– Yli 30 vuoteen en ole koskenut muihin koviin lääkkeisiin kuin tulehduskipulääkkeisiin, joita otan yhden tabletin aina nukkumaan mennessä. Pärjään sillä aamuyön kipuvaiheen yli, ja aamulla kun herään, mitään kipuja ei ole.
Koska Timo on biokemisti, hän alkoi miettiä myös, voisiko ravintolisistä olla apua sairauteen.
– Aloitin melko reippaan kuurin Möllerin tupla -nimisellä kalaöljyllä ja huomasin, että se auttoi. Apteekista valitsin myös valmisteen, joka sisälsi kaikkia mahdollisia B-ryhmän vitamiineja. En tiedä, mikä niistä mahtoi auttaa, mutta kun haulikolla ampuu, aina joku hauli osuu kohteeseensa. Lisäsin mukaan myös D-vitamiinin, jota otan 50 mikrogrammaa vuorokaudessa, enkä ole sairastanut flunssaa 20 vuoteen.
Myös Timon ruokavalio on muuttanut muotoaan.
– Huomasin aikoinani kovien kipuvaiheiden aikana, että kipu ja nälkä ovat sukulaisia keskenään. Kun on kipeä, tekee mieli aina syödä jotakin kipuunsa. Seurauksena oli tietysti, että lihoin ja lihoin, kunnes päätin, että nyt se saa loppua. Lisäsin liikuntaa, rupesin laihduttamaan ja tein 20 kilometrin päivittäisiä pyöräilylenkkejä. Sainkin painon putoamaan 20 kiloa. Se oli niitä aikoja, kun selkärankareumadiagnoosi varmistui.
Mutta sitten mentiin taas ojasta allikkoon.
– Kun sain taudin kuriin, rupesin lihomaan uudestaan. Ruokavalio oli mitä sattui, mutta sitten ryhdistäydyin ja aloin VHH-dieetille, mikä tarkoitti perunan, makaronin ja riisin jättämistä tuntuvasti vähemmälle kuin ennen. Sokerin jätin kokonaan pois. Näin sain painon vakiintumaan, mutta en edelleenkään ole laiha kuikelo, sillä painan 93 kiloa ja olen 178 cm pitkä. Olen siis ylipainoinen, mutta olen sanonut, että jos laihduttaisin 70 kiloon, olisin tosi kipeä. Rasvat lämmittävät selkää!

”Olen Tolosen seuraaja”

Jossakin vaiheessa Timo huomasi kolesterolinsa kohonneen ja hän vaihtoi kalaöljyvalmisteensa Lysin Omega-3 Vahva + D3 -nimiseen tuotteeseen.
– Otan sitä kaksi kapselia eli kaksi grammaa päivittäin. Kolesteroli on edelleen liian koholla, se huitelee jossakin kuuden ja seitsemän välillä, mutta kyseisen valmisteen sisältämä omega-3 -rasvahappo stabilisoi systeemin niin, ettei verisuoniin muodostu plakkeja. En suostu syömään statiineja ennen kuin lääkäri huomaa valtimoissa plakkeja tähystyksessä. Sydänvaivoja minulla ei ole ollut ikinä.
– Nyt hyvä eli HDL-kolesteroli on yli kahden, mikä on tosi hyvä tulos. Paha eli LDL-kolesteroli on kolmen ja puolen paikkeilla eli sitä on hiukan liikaa, mutta triglyt ovat normaalin rajoissa. Olen huomannut kaksi asiaa, joilla saa HDL:n nousemaan: toinen on reipas liikunta joka ikinen päivä, ja toinen on pieni alkoholiannos per päivä. Teen itse oluen ja juon sitä tuopillisen ruuan yhteydessä. Alkoholi nostaa tunnetusti HDL-kolesterolia.
Myös Timon verenpainearvot ovat paremmassa kuin hyvässä kunnossa. Mittari näyttää 120/80, jollaisia lukemia ei hänen ikäisellään miehellä juuri tavata.
– Vaikka vyötärön ympärysmitta lähtentelee metriä, hän nauraa.
Timolla on myös omat nettisivut, ja niihin voi käydä tutustumassa osoitteessa www.timovihersaari.info/, mutta hän seuraa aktiivisesti myös muita luontaisterveyteen keskittyneitä nettisivustoja. Yksi hänen suosikeistaan on tohtori Matti Tolonen.
– Juuri nyt en käytä mitään hänen kehittämistään valmisteista, mutta minulla on ollut matkan varrella runsaasti samanlaisia ajatuksia hänen kanssaan. Olen mukana myös Turpaduunarin eli Christer Sundqvistin ryhmässä, lääkäri Antti Heikkilää olen myös vähän seuraillut, mutta hänellä on kolmasosa aika kerettiläisiä ajatuksia, vaikka on siellä paljon hyvääkin. Matti Tolosen sivuja seuraan koko ajan suurella mielenkiinnolla.