D-vitamiinin ja kalaöljyn yhdistelmähoito pysytti kahdeksanvuotiaan pojan ykköstyypin diabeteksen, raportoivat italialaisen Piemonten yliopistosairaalan lastenlääkärit yhdessä amerikkalaisten tutkijoiden kanssa European Review of Medical and Pharmacological Sciences -lehdessä. Ravintolisien käyttö voi olla kustannustehokas keino ykksötyypin diabeteksen hoitoon, kirjoittavat lastenlääkärit. Useat aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että D-vitamiini ja kalaöljyn omega-3-rasvahapot, tavallista suurempina päiväannoksina, korjaavat immunijärjestelmän virheitä ja voivat ehkäistä tyypin 1 diabetesta, parantaa sen ennustetta.
Suomalaiset sairastavat väkilukuun nähden eniten maailmassa tyypin 1 diabetesta (T1D). Syytä ei tiedetä varmuudella, mutta yksi syytekijä voi olla D-vitamiinin puute. Professori Elina Hyppösen työryhmän tutkimuksen mukaan lasten D-vitamiinivajeen ja T1D:n välillä vallitsee vahva tilastollinen yhteys (kuva 1). Uusien sairastumisten määrä on suurentunut jyrkästi joka kerta sen jälkeen, kun D-vitamiinin saantisuositusta on pienennetty arkkiatri Arvo Ylpön vuonna 1925 antamasta suosituksesta 112,5 mikrogrammaa (µg) päivää kohti. Nykyinen suositus on vain 10 µg/vrk, mikä on ilmeisesti liian pieni.
Italialainen poika sairastui tyypin 1 diabetekseen seitsenvuotiaana vuonna 2015. Hän painoi tuolloin 24 kg. Paastoverensokeri oli 12,6 mmol/l ja ”pitkä sokeri” HbA1c 82,0 mmol/mol (viitearvot 4,0–6,0 mol/l ja 20–42 mmol/mol). Seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) oli 65 nmol/l. Poikaa hoidettiin sairaalassa insuliinilla, ja tilanne saatiin hallintaan. Kotiuttamisen jälkeen poika on tarvinnut insuliinia tosi vähän, kerran päivässä keskimäärin vain 1,5–2 ky (kansainvälistä yksikköä).
Pojalle alettiin antaa D-vitamiinia 25 µg/vrk, mikä on 2,5 kertaa enemmän kuin suomalainen viranomaissuositus. Lisäksi alettiin antaa kalaöljyä niin, että päiväannos sisälsi 1 000 mg EPAa ja 500 mg DHA:ta. Ennen aterioita ja niiden jälkeen mitatut veren sokerilukemat ovat pysyneet sen jälkeen hyvinä jo toista vuotta.
Potilaan verestä on seurattu C-peptidin pitoisuutta. C-peptidi on haiman Langerhansin saarekesolujen tuottama esihormoni, proinsuliini, josta muodostuu insuliinia sen erittyessä verenkiertoon. C-peptidin määrä veressä on pienentynyt, jos insuliinin tuotanto on häiriintynyt, kuten tällä pojalla oli. Hänen C-peptidinsä pitoisuus oli diagnoosin asettamisen aikoihin voimakkaasti alentunut, vain 0,5 ng/ml (viitearvo 1,0-2,5 ng/ml). Pojan C-peptidin pitoisuus on suurentunut ravintolisähoidon aikana, mikä merkitsee sitä, että hänen haimansa on alkanut tuottaa insuliinia itsestään. Tämä on hämmästävää, sillä insuliini-injektiot eivät lisää C-peptidin tuotantoa, kirjoittavat lastenlääkärit. Havainto on tärkeä, sillä C-peptidi suojaa diabeetikon munuaisia. Pojan D-vitamiinin pitoisuus on pysytellyt ravintolisähoidon aikana tasolla 75-125 nmol/l, mikä on paljon suurempi kuin suomalaiset ravitsemustieteilijät ja THL suosittelema lukema (50 nmol/l). Seerumin omega-3-rasvahappojen EPAn ja DHA:n prosentuaaliset pitoisuudet ovat suurentuneet merkittävästi. Ravintolisähoidon aikana pojalla ei ole esiintynyt hypoglykemioita (veren alisokerisuutta), kirjoittavat hoitavat lääkärit.
Aikaisemmin tiedelehdissä julkaistut tutkimukset tukevat tätä tapausselostusta. Esimerkiksi Missourin yliopiston lastenlääkärit osoittivat vuonna 2013, että D-vitamiinin käyttö ravintolisänä (100 µg päivässä) paransi ylipainoisten ja lihavien lasten ja nuorten verensokerin hallintaa ja ehkäisi diabeteksen puhkeamista. D-vitamiini nosti lasten S-D-25:n kaksinkertaiseksi (noin 100 nmoliin/l). ”Pelkästään lisäämällä D-vitamiinin saantia saimme vasteen, joka oli lähes yhtä voimakas kuin jos olisimme antaneet reseptilääkettä”, kommentoi tutkimusta johtanut tohtori Catherine Peterson. ”Insuliinin pitoisuus veressä väheni, mikä merkitsi parempaa verensokerin hallintaa, vaikka ruokavaliossa, liikunnassa tai painossa ei tapahtunut muutoksia.. Tämän tutkimuksen sanoma lääkäreille on: mitatkaa lihavien potilaittenne seerumin D-vitamiinin pitoisuus, sillä heillä on todennäköisesti puutetila. D-vitamiinilisä voi olla tehokas keino hoitaa lihavuutta ja siihen liittyvää insuliiniresistenssiä”, Peterson sanoi medialle antamassaan lausunnossa. Riittävä D-vitamiinin saanti, niin että S-D-25 nousee vähintään 125 nmoliin/l, voi ehkäistä puolet uusista ykköstyypin diabeteksista, kirjoitti Kalifornian yliopiston professori Cedrik F. Garland Diabetologia-lehdessä jo joulukuussa 2012. Turun yliopiston tuote tutkimus osoitti, että D-vitamiinilisien yleistynyt käyttö on pysäyttänyt lasten diabeteksen lisääntymisen Suomessa. Pidän valitettavana, että suomalaiset viranomaiset ovat iskostaneet suomalaisiin D-vitamiinipelon, joka kostautuu lasten turhana sairastumisena ykköstyypin diabetekseen ja sen lisätauteihin, sydän- ja verisuonisairauksiin, hermosto-, silmänpohja- ja munuaismuutoksiin.
Julkaistu Terveys-Hymyssä 7/2017.
Kommentit
Oma kommentti