Tonilla on moottorikorvat

– Kuulevilla on luomukorvat, mutta meillä kuulovammaisilla on moottorikorvat, lapsuudestaan saakka kuulolaitteita käyttänyt Toni Kesti viisastelee.

Espoon Tuomarilassa nykyään asuva Toni Kesti, 28, syntyi ennen aikojaan, mikä aiheutti hänelle pysyvän kuulovamman.
– Keskosuudesta johtuen korvien kuuloaistin karvasolut eivät kehittyneet tarpeeksi vaan vaurioituivat, hän kertoo.
Toni on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevasta pienestä Pyhännän kunnasta. Siellä 1990-luvun alussa kuulovammainen pikkuinen oli vielä harvinaisuus.
– Diagnoosiksi tarjottiin, ettei lapsi pysty keskittymään ja reagoi sitä kautta kysymyksiin. Äiti ei kuitenkaan uskonut vaan vei minut Ouluun kuulotutkimuksiin, missä selvisi, ettei poika voi vastailla kysymyksiin, koska poika ei kuule.
Tonilla on aina ollut korvantaustalle laitettava kuulokoje. Varhaislapsuudessaan hän vietti kuulon sopeutumisjuttujen vuoksi viikot sairaalassa Oulussa, mutta viikonvaihteiksi hän pääsi käymään kotona.
– Kuulokojeesta oli selvästi apua. Puheen kehittyminen olisi ilman sitä ollut huomattavasti enemmän jäljessä. Kuulokoje vaikutti ratkaisevasti puhumisen opetteluun.
Kuulovammainen pikkupoika oli tietysti perheelle aikamoisen kova pala. Kun kotiväki sai aikoinaan kuulla, että Tonille tulee kuulolaite, Toni kiipesi isänsä isän syliin.
– Hän ei yleensä ottanut pikkulapsia syliin, mutta olin ängennyt sinne väkisin. Sanoin vaarille, että eikö olekin mun kuulokojeet ihan vastaavat kuin sulla. Isällä on silmälasit, mutta mulla on vain kuulokojeet. Vaari alkoi nauraa ja sanoi, että niinhän se saattaa olla. Silmälasit auttavat näkemään ja kuulokojeet auttavat kuulemaan.

”Olin huonokuuloinen oppilas”

Toni kiittelee sitä, että hän sai aikoinaan kuulo-ongelmiinsa asiantuntevat kuntoutusohjaajat.
– Elettiin 90-lukua ja Oulun seuduilla nämä systeemit olivat vielä lapsenkengissä. Onneksi kuntoutusohjaajat hoitivat kaiken ihan viimeisen päälle. He kävivät päiväkodissa tutustumassa akustiikkaan, ja sama toistui myöhemmin koulun puolella.
– Kävin alakoulun hyvin pienessä koulussa, missä luokatkin olivat pieniä, maksimissaan 15 oppilasta. Opettajat olivat hyvin kiinnostuneita ja auttavaisia. He kyselivät, mitä heidän piti ottaa huomioon, kun saivat kuulla, että luokkaan tulee kuulovammainen oppilas. Olin lajissani ihan ensimmäinen.
– Meillä oli hirveän hyvä perhe- ja tuttavaverkosto, ja samassa luokassa oli samanikäisiä serkkuja, sekä tyttöjä että poikia. Kiusaamista ei ilmennyt ennen kuin muutin yläkouluun, missä olin ihan uusi tapaus. Kun syrjäkyliltä muutti suureen kouluun, alkoi jonkinlaista kiusaamista tapahtua, mutta se loppui lyhyeen oman käden ja vähän muidenkin käsien kautta. Koulun henkilökunta sai kuulla kiusaamisen yrityksestä, mutta asia oli jo ehditty hoitaa ennen kuin tieto meni opettajille asti.
Toni vaikuttaa edelleen koulumaailmassa, mutta nyt pulpetin toisella puolella. Hän toimii erikoiskoulunkäynnin ohjaajana aamupäivisin ja iltapäiväkerhon vastuuohjaajana iltapäivisin. Toni on koulutukseltaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja.
– Päivät ovat sekä henkisesti että fyysisesti joskus aika haastavia. Minun luokassani on yhdeksän poikaa, ikähaitari 9-10 vuotta.
Nykyistä työtään aiemmin Toni on työskennellyt päiväkodeissa ja myös henkilökohtaisena avustajana. Hänet on nähty työn touhussa myös Kuuloliiton leireillä ja saman instanssin nuorisotoimikunnan hommissa.

Myös lapsilla kuulokojeet

Toni on tällä hetkellä eroamassa vaimostaan. Pariskunnalla on kaksi lasta, seitsenvuotias tyttö ja viisivuotias poika.
– Molemmilla muksuilla on kuulokojeet, samoin heidän äidillään. Ex-vaimon suvussa on huonokuuloisuutta ja myös molemmat lapset syntyivät keskosina. He kävivät perinnöllisyystutkimuksissa, missä kirjattiin minun keskosuudestani johtuva kuulovamma, mutta yleensä asiat eivät ole näin suoraan yhdistettävissä. Se on kuitenkin voinut vaikuttaa yhtenä tekijänä. Kaikki on mahdollista, eikä mikään ole yhtä mahdollista kuin mahdottomuus, sujuvasanainen Toni veistelee.
– Lapset pärjäävät kuulokojeiden kanssa ja niistä on ollut selvää apua. Tyttärestä huomasi aikoinaan tarhassa, että jos kojeet olivat menneet hukkaan, huomasi heti, ettei hän pystynyt keskittymään asioihin. Kojeet päässä kaikki on huomattavasti helpompaa.
Kuulokojeet kehittyivät vuosien mittaan, ja kun Toni oli nuori aikuinen, kuuleminen ja kuunteleminen oli entistä helpompaa.
– Nykyään minulla on molemmissa korvissa korvalehden taakse laitettavat kuulolaitteet, ja ne ovat aivan mahtavat. Esimerkiksi töissä ne vaimentavat taustamelun ja hälyn. Jos suuntaan katseen puhujaan, laite vahvistaa puhujan ääntä ja vaimentaa taustan.

Vain intti jäi väliin

Toni on avoin ja huumorintajuinen nuori mies, joka sanoo, ettei huonokuuloisuus ole koskaan sen kummemmin masentanut häntä.
– En jaksa kantaa huolta tuommoisesta asiasta, sillä maailmassa on muutakin murehdittavaa. Ja olen aina puhunut kuulovammasta enkä ole välittänyt terminologiasta. Se on mulle ihan yks ja hailee.
Vain yhden murheen Tonin kuulovamma aikoinaan tuotti.
– Kun täytin 18 ja tuli armeijan kutsunnat, vein tärisevin käsin isälleni c-paperia, sillä minusta tuli ainoa suvun mies, joka ei käynyt armeijaa. Olisin ollut kovin halukas ja yritin päästä inttiin vastuupapereitten kautta, mutta minua ei huolittu. Majuri sanoi, että tarvittaisiin enemmän minun kaltaisiani nuoria miehiä, jotka haluavat tulla vaikka väkisin. Minua ei kuitenkaan voitu ottaa, sillä on turvallisuusriski, jos käskyt eivät kuulu kunnolla.

”Ottakaa yhteys Kuuloliittoon”

Toni sanoo suoraan, että jos hänellä ei olisi kuulokojeita korvissaan, elämä olisi huomattavasti hankalampaa.
– Kuulen kyllä, mitä puhutaan, mutta en läheskään niin hyvin kuin kojeiden kanssa. Joutuisin ilman niitä aika paljon arvailemaan sanoja. Jos töissä yhtäkkiä paristot loppuvat enkä ole muistanut ostaa uutta kiekkoa niin heti huomaa eron. Loppupäivä menee sitten puolikuurona.
Toni kannustaa kaikkia huonokuuloisia puuttumaan asiaan nyt ja heti.
– Jos vain pikkuisenkin on kuulo alentunut, suosittelen kuulokojeen hankkimista. Ei se koje niin paljon elämää haittaa, ja kun se on niin himskatin pienikin, etteivät muut sitä aina edes huomaa. Tehkää ihmeessä asialle jotakin! Jos on kojeet korvissa, se ei kaada kenenkään elämää tai maailmaa. Olo on niin paljon helpompaa, kun saa asioista kunnolla selvää.
Kuuloliiton huonokuuloiset nuoret ovat kehittäneet hauskan terminologian.
– Kuulevilla on luomukorvat, mutta meikäläisillä ne on moottorikorvat.

”Kannattaa olla huonokuuloinen”

Toni sanoo, että Kuuloliiton ihmiset auttavat ja neuvovat, olipa kyseessä sitten minkäikäinen ihminen tahansa.
– Siellä osataan ohjata oikeaan paikkaan, mistä saa apua. Kun liittyy Kuuloliittoon ja hommaa kojeet, se aukaisee uusia ovia. Esimerkiksi nuorilla on kesällä leirejä, missä itsekin olen töissä. Se on ihan oma maailmansa, ja minun luomukorvakaveritkin on niin saakelin kateellisia, kun mulla on mukavia leirejä. He valittavat, ettei heille ole mitään vastaavia, johon vastaan, että kannattaa olla huonokuuloinen!
– Haluan aivan erityisesti painottaa Kuuloliiton merkitystä. Olen saanut sieltä hyviä ystäviä ja tapasin ex-vaimonikin aikoinaan siellä, Toni sanoo.
Kuuloliitolla on hyviä nettisivuja, joihin kannattaa käydä tutustumassa. Sellaisia ovat www.kuuloliitto.fi/kuulo/ tai sitten www.esitteemme.fi/kuulonsuojaus/WebView/ tai www.kuuloliitto.fi/kuulo/mika-neuvoksi/