Aatos Keskitalo joutuu vuosittain reissaamaan reilusti yli sadan matkavuorokauden verran. – Jalat tahtoivat aikaisemmin pitkillä lennoilla turvota, mutta nyt tätä ongelmaa ei enää ole.
Pellolainen Aatos Keskitalo, 52, on ollut melkein koko työuransa pellolaisen Pellopuu-yhtiön palveluksessa. Hän on koulutukseltaan rakennuspuolen insinööri ja nykyisissä työtehtävissään myynti- ja vientipäällikkönä on hän ehtinyt vaikuttaa jo kymmenkunta vuotta. Myös Aatoksen vaimo Helena ja pariskunnan tytär, maamme paras pikajuoksija Sari Keskitalo, 23, ovat saman yrityksen palveluksessa. Sari voitti tänä vuonna Kalevan kisoissa sekä sadan- että kahdensadan metrin matkat. Isä-Aatos huolehtii tyttärensä valmennuksesta ja tekee kaikki ohjelmat.
Aatos Keskitalo on itsekin harrastanut tosissaan yleisurheilua, joten hän tietää, missä mennään. Aatoksen laji oli kolmiloikka, missä hän muistelee parhaimmaksi saavutuksekseen neljännen tilan nuorten SM-kisoissa. Ennätys pyöri 14 metrin paikkeilla.
Aatos on reissumiehiä, sillä matkapäiviä kertyy vuosittain toista sataa. Hänen reissunsa vaihtelevat Ruotsin ja Japanin välillä, ja hän laskeskelee käyneensä viimeksi mainitussa jo peräti kolmisenkymmentä kertaa. Parhaimpana vuotena hän kävi Japanissa neljästi ja kerran hän joutui palaamaan sinne vietettyään vain kaksi yötä kotonaan Pellossa.
– Kyllä maailman lentokentät ovat tulleet tutuiksi, hän myöntelee.
– Reissut kestävät yleensä kahdesta päivästä viikkoon. Tapaan myyjiä ja käyn messuilla. Firma valmistaa hirsitaloja ja lamelliaihioita. Meillä on kolmisenkymmentä työtekijää.
Maailmanmatkaajan on syytä olla hyvässä kunnossa ja niin Aatos tietysti onkin, vaikka hän naureskelee lopettaneensa urheilun jo 30 kiloa sitten. Terveys on kuitenkin pitänyt hyvin eikä hänellä ole mitään lääkitystä. Kymmenkunta vuotta sitten sattui kuitenkin vakava tapaturma.
– Putosin muutaman metrin ja tulin pää edellä alas. Löin vasemman puolen ja oikealle puolelle tuli kolme kallonmurtumaa. Olin viikon tajuttomana ja pari kuukautta kului uudestaan kävelemään opettelemisessa. Mitään muuta ei tapaturmasta jäänyt kuin se, että haju- ja makuaistit katosivat. Lopputarkastusta tehnyt neurokirurgi totesi, että ne voivat vielä palautua, mutta yhtä hyvin voi olla, etteivät ne palaudu. Asia ei ole kuitenkaan minua haitannut.
Kerroimme Terveys-Hymyssä 6/07 Sari Keskitalosta sekä kotimaisesta hierontavoide Relaxantista, jolla Sari hoitelee omat lihassärkynsä. Isä-Aatos puolestaan on innostunut saman rovaniemeläisfirman eli Detrian rinnakkaistuotteeseen Jalka-Relaxantiin.
– Se on tosi hyvä pitkillä lennoilla. Minulla on aina tietokonelaukussa purkki Jalka-Relaxantia matkassa. Sivelen sitä polvista alaspäin ja olen huomannut, etteivät jalat turpoa enää ollenkaan samaan malliin kuin aikaisemmin. Ennen ei tahtonut pitkän lennon jälkeen saada kenkiä jalkaan. Olen käyttänyt Jalka-Relaxantia jo pari kolme vuotta ja olen todella tyytyväinen.
Myös Sarin käyttämä hierontavoide Relaxant on Aatokselle tuttu valmiste. Hän käyttää sitä myös yhdessä Jalka-Relaxantin kanssa.
– Harrastan metsänhoitoa, mikä on aika rankkaa puuhaa. Eilen illallakin lähdin neljän maissa työpäivän jälkeen ja kävin kolmen tunnin ajan raivaamassa metsää. Siinä tahtovat jängällä liikkuessa kumisaappaat kastua ulkoapäin ja ruveta hikoamaan sisältäpäin, jolloin päivän päätteeksi tulee helposti kramppeja ja suonenvetoja. Mutta kun laittaa Jalka-Relaxantia heti oireiden ilmaannuttua, kramppeja ei tule.
– Hierontavoidetta käytän hartioihin, jotka tahtovat mennä metsänraivaustöissä jumiin. Tietäähän sen, mitä raivaussaha tekee. Sivelen sitä itse hartioihin, jolloin se rentouttaa oikein mukavasti. Muita luontaistuotteita en käytä, mutta näillä kahdella Relaxantilla tulen vallan hyvin toimeen.
Teksti:
Kuvat:
Kommentit
Oma kommentti