Karppaus eli vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen nostattaa Suomessa suuria tunteita. Karppaajat vannovat sen nimiin, kun taas virallisen vähärasvaisen ruokavalion puolustajat väittävät, että se on suorastaan hengenvaarallista.
Karppaus eli vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mikään uusi muotivillitys. Ensimmäinen karppauksesta kertova kirja ilmestyi jo vuonna 1864, jolloin englantilainen William Banting julkaisi kirjasen Kirjoitus tukevuudesta (Letter on Corpulence). Sana ”bantata” juontuu juuri hänen sukunimestään.
Banting oli lihava mies, joka kokeili kaikkia mahdollisia lääkäreiden neuvomia laihdutuskeinoja. Niistä ei ollut apua, vaan Banting lihoi edelleen niin valtavasti, ettei hän kyennyt nousemaan portaita, solmimaan kengännauhojaan eikä hän mahtunut vessan ovesta sisään.
Sitten kuuluisa korvalääkäri William Harvey ehdotti Bantingille dieettiä, jossa rajoitettiin jauhoruokia ja muita hiilihydraatteja. ”Jauhot muuttuvat elimistössä sokeriksi”, sanoi Harvey. Banting laihtui tällä dieetillä vuodessa 21 kiloa ja hänen kuntonsa parani kohisten. Niinpä hän kirjoitti laihdutusoppaan, jossa hän suosittelee karppausta.
Itävaltalainen lääkäri Wolfgang Lutz kehitti 1950-luvulla oman vhh-dieettinsä, jonka hän julkaisi 1960-luvun alussa menestyskirjassaan Elämä ilman leipää. Yhdysvalloissa tohtori Robert Atkins kehitti Atkinsin dieetin, ja myöhemmin tohtori Barry ZoneZone-dieetin sekä ranskalainen maallikko Michel Montignac oman versionsa vhh-ruokavaliosta. Suomessa ”stressitohtori” Pertti Pakarinen julkaisi 1980-luvun alussa kirjan muodossa oman vähähiilihydraattisen, ketogeenisen ruokavalionsa. Viime vuosina on tullut tunnetuksi ortopedi Antti Heikkilän Pellinkidieetti.
Erilaisia vhh-ruokavalioita on käytetty maailmalla laajasti vuosikymmeniä, eikä niistä ole koitunut minkäänlaista vaaraa eikä haittaa terveydelle – päinvastoin, ylipainoiset ihmiset ovat laihtuneet ja parantaneet sokeri- ja rasvatasapainoaan.
Viime vuosina karppausta on tutkittu tieteellisesti monissa maissa, muun muassa Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Karppaus tasapainottaa diabeetikon “pitkää sokeria” (HbA1c) paremmin kuin vähärasvainen ruokavalio, ilmenee amerikkalaisesta tutkimuksesta. Lisäksi karppaajien ylipaino vähenee kaksin verroin vähärasvaista ruokavaliota noudattaviin nähden.
Karppaajien tulokset olivat selvästi paremmat kuin virallisia ohjeita noudattavien. ”Pitkä sokeri” eli sokeristunut hemoglobiini karppaamalla monta kertaa enemmän kuin vähärasvaisella dieetillä. Karppaajista 13 prosentilla HbA1c aleni normaaliksi – alle 5,7 prosentin – mutta ei yhdelläkään vähärasvaista ruokavaliota noudattaneella. Ja mikä ehkä tärkeintä, diabeteslääkkeiden tarve väheni 11 prosentilla vähärasvaista ja 47 prosentilla vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneista.
Karppaajien paino aleni kaksin verroin vähärasvaista ruokavaliota noudattaviin nähden, vaikka karppaajien kaloreita ei edes pyritty rajoittamaan kuten vähärasvaisilla. Karppaus ei muuttanut veren rasva-arvoja, esimerkiksi kolesterolia, vaikka karppaajat söivät runsaasti rasvaisia ruokia.
“Tuloksemme osoittivat, että vähähiilihydraattinen ruokavalio voi parantaa tyypin 2 diabeetikkojen sokeritasapainoa”, kirjoittavat tutkijat.
Tutkimukselle antaa erityistä painoarvoa se, että tulokset esitettiin Yhdysvaltain Diabetesliiton virallisessa tieteellisessä kokouksessa.
Nämä tulokset vahvistavat Saksassa tehtyä diabeetikkojen vhh-tutkimusta, jota johti müncheniläinen sisätautiopin professori, diabeteslääkäri Helena von Bibra-Maassen. Vhh-dieetillä olleet diabeetikot kykenivät vähentämään lääkitystään jo kolmessa viikossa 86 prosenttia, kun vähärasvaisella olleet vähensivät vain kuusi prosenttia.
Kahden seuraavan viikon kuluessa vhh-ryhmä vähensi lääkitystään vielä 57 prosenttia, mutta siitä huolimatta veren sokeritasapaino parani edelleen. Systolinen verenpaine aleni keskimäärin lähes kymmenen elohopeamillimetriä (mmHg). Bibra-Maassen esitti tulokset tänä vuonna Prediabetes and the Metabolic Syndrome Congressissa.
Muitakin karppausta puoltavia tutkimuksia on tehty, muun muassa Ruotsissa, jossa tätä ruokavaliota kutsutaan nimellä eli LCHF (Low Carb High Fat). Ruotsin Diabetesliitto hyväksyy sen yhtenä vaihtoehtona diabeetikkojen ruokavalioksi, mutta Suomen Diabetesliitto vastustaa sitä jyrkästi.
Kaiken tämän valossa ei voi kuin ihmetellä, miksi Suomen Diabetes- ja Sydänliitot antavat jäsenilleen ja muille virheellistä ravitsemusneuvontaa kehottamalla syömään runsaasti hiilihydraatteja ja käyttämään sitten insuliinia ja muita lääkkeitä verensokerin tasapainottamiseen.
Suomessa THL:n pääjohtaja Pekka Puska ja ylijohtaja Erkki Vartiainen pelottelivat äskettäin TV:ssä ja lehdistössä, että karppaus muka suurentaisi veren kolesterolia ja aiheuttaisi jopa 400–500 uutta sydänkuolemaa vuodessa.
Tällaiset väitteet ovat tuulesta temmattuja, eivätkä ne perustu mihinkään tieteelliseen näyttöön.
Teksti: Tohtori Matti Tolonen
Terveys-Hymy 9-13
Aloitin 4 vuotta sitten vähähiilihydraattisen elintavan, hiilarit n. 30 g päivässa. Insuliintarpeeni on vähentynyt alle puoleen (45 yksikköä).
Pitkäaikaissokeri oli 5,6 Paino on vähentynyt 10kg pysyvästi.
Lopetin myös simvastatiinin käytön samaan aikaan. Uusimmissa labratesteissä kaikki kole-arvoni osoittivat parannusta.
10 vuoden käyttö jätti pysyvät jäljet jalkateriini. Lihasvoima on edelleen alentunut ja jatkuvat krampit ja kivut ovat jääneet pysyviksi.Viiden kilometrin sauvakävelylenkit ova muuttunee viiden sadan metrin lenkeiksi. Muut vaivat loppuivat noin kuukauden kuluttua lopetuksesta. Täytin viime syntymäpäivänäni 72 vee.