Tuomas ui Englannin kanaalin yli!

Espoolainen osteopaatti Tuomas Kaario ui syyskuun puolivälissä 2008 ensimmäisenä suomalaisena kanaalin yli Englannista Ranskaan.

– Jalassa oli uimahousut, silmillä uimalasit ja päässä uimalakki. Pahin uskonpuute oli juuri ennen puoltaväliä.

Tuomas Kaario, 36, kertoo idean Englannin kanaalin yli uimisesta pälkähtäneen hänen päähänsä jo 1990-luvulla, mutta vasta vuodesta 2004 hän on harjoitellut kyseistä hanketta varten.

Tuomaksella on oma osteopaattifirma Aleksanterinkadulla Helsingin keskustassa. Hän on naimisissa ja pariskunnalla on yhdeksänkuukautinen Ilmari-poika. Uintihankkeessa vaimo Mirva on koko ajan ollut Tuomaksen tukena.

Ihan noin vain ei lähdetä ylittämään 40 kilometrin voimakkaita virtauksia täynnä olevaa merimatkaa. Tuomaksella oli takanaan kymmenkunta maratonia ja uintia hän on harjoitellut jo vuosia. Pisin yhtämittainen uintimatka ennen kanaalia oli 22 kilometriä. Kanaalin ylitystä varten hän lihotti itseään viimeisen vuoden aikana kymmenisen kiloa.

Tuomas joutui odottamaan sopivaa lähtöhetkeä melkein viikon, sillä kanaalissa myrskysi. Viimein starttipäivä koitti 12.9.2008 ja Tuomas lähti kauhomaan Folkestonesta kohti Ranskaa puoli yhdeksältä aamulla. Ylitys oli pakko tehdä juuri näin päin, sillä ranskalaiset ovat kieltäneet kanaaliuinnin Ranskasta Englantiin muutama vuosi sitten. Edestakainen uinti Englannista Ranskaan ja takaisin Englantiin tosin on vielä mahdollista.

– Koska jouduin odottamaan melkein viikon, en pystynyt tankkaamaan paljoa etukäteen. Joka päivä piti olla valmis lähtemään, mikä stressasi niin paljon, ettei oikein ruoka maistunut. Kun sitten sain kuulla edellisiltana, että huomenna uidaan, alkoi kova juominen ja hiilihydraattien syöminen. Olin myös ottanut jo jonkin aikaa Harmonian Diasporal-magnesiumvalmistetta  kramppien ehkäisemiseksi.

Vuodesta 1875 Englannin kanaalin on ylittänyt uimalla toistatuhatta miestä ja naista, mutta Tuomas oli ensimmäinen suomalainen, jolta ylitys onnistui. Yritetty on toki aiemminkin.

– Kanaalin ylitystä yrittää vuosittain 100-200 uimaria. Säistä riippuen onnistuneita on vain vajaa puolet, ja joinakin vuosina ylityksen pystyy tekemään vain joka kymmenes uimari.

Tuomas arveli etukäteen oman ylityksensä kestävän 14-16 tuntia, mutta säät suosivat ja kohdalle osui sopivia virtauksia, joten aikaa kului vain 12,5 tuntia. Pahimman uskonpuutteen hän koki hiukan ennen puoltaväliä. Vielä puolenvälin jälkeen tuli joukko pahoja suonenvetoja, jolloin vaadittiin hurjaa sisua. Meriveden lämpötila ei ollut kuin 16-17 astetta, ja se muuttui vielä huomattavasti viileämmäksi, kun isot tankkerit vyöryivät ohi ja sekoittivat potkureillaan merenpohjasta kylmempää vettä.

Mitään varsinaisia vaaratilanteita matkalla ei ollut, vaikka kanaalin ylitys olikin Tuomaksen omin sanoin ”aika heviä hommaa”. Laivat eivät tulleet kovin lähelle ja Tuomaksella oli koko ajan saattovene huolehtimassa turvallisuudesta.

– Vaimo ei ikävä kyllä päässyt mukaan huoltoveneeseen, koska emme saaneet pojalle hoitajaa. Huoltoveneessä olivat kippari, hänen apumiehensä sekä tuomari, joka koko ajan tarkkaili, ettei missään vaiheessa huijata. Esimerkiksi veneeseen en saanut koskea ollenkaan. Minulla oli huoltajana kaverini Antti Paronen, joka itse on uinut pari vuotta sitten Kanaalin yli, mutta märkäpuvussa. Se on kuitenkin ihan kokonaan eri laji.

Antin tehtävänä olivat ruokahuollot. Aluksi ruokatauot olivat 40 minuutin välein, mutta puolivälin jälkeen Tuomas sai eteensä ravintokorin puolen tunnin jaksoissa.

– Minulle ojennettiin veneestä kori, jossa oli urheilujuomaa sisältävä pullo sekä Harmonian Gutzy-geelejä. Elin koko uintimatkan lähinnä geeleillä, joita kului nelisenkymmentä eli kolme, neljä geeliä tunnissa. Jonkin verran söin myös pieneksi pilkottuja Gutzy-patukoita sekä etenkin loppuvaiheessa myös banaanin palasia. Ruokatauon pitäminen oli aina tosi nopeaa toimintaa eikä siinä saanut jäädä yhtään ihmettelemään. Jo puoli minuuttia oli pitkä tauko. Sain sapuskat kipossa veteen, josta noukin ne, purskutin suuhun ja sitten hörppäsin urheilujuomaa päälle. Kyseessä oli niin simppeli tankkaus kuin olla ja voi, eikä siinä voinut puhua mistään gastronomisista nautinnoista. Ensimmäinen kanaalin ylittäjä muuten eli rommilla ja lihapaloilla.

– Ruokailu onnistui hyvin, vaikka sää ja aallot muuttuivat matkan aikana. Alussa sää oli todella hyvä, mutta loppupuolella aallot olivat paikka paikoin kolmemetrisiä. Puolivälissä aurinko paistoi ja oli ihan mukavaa, mutta lopussa jouduin jo uimaan ihan pimeässä.

Kun Tuomas vihdoin teki henkilökohtaisen Normandian maihinnousunsa, hän oli niin väsynyt, ettei muista, mitkä olivat ensimmäiset ajatuksensa. Pää oli sen verran jäässä.

– Huusin vain kovaa, ja teksti oli takuulla painokelvotonta, hän nauraa. – Kai päällimmäisenä oli suuri helpotus. Eikä sillä hetkellä tullut mieleen, että uisin tästä vielä Englantiin takaisin. Passia ei Ranskaan saapumisessa tarvittu, koska viivyin maissa vain viitisen minuuttia.

Kanaalin ylitys uimallakaan ei ole ihan halpa juttu. Tuomas laskee hinnaksi noin 10 000 euroa. Englannin pään kulut veivät 60-70 prosenttia. Uimareiden kattojärjestö otti oman siivunsa ja arvokas oli myös saattoveneen vuokra. Tuomaksen mielestä reissu kannatti silti tehdä.

Uinnin jälkeen Tuomas tärisi kylmästä pitkään, sillä hänelle tuli paha hypotermia. Vilua kesti pari päivää, ja lopullinen tasoittuminen vei kaksi viikkoa.

– Aluksi hankalinta oli se, että suolavesi oli turvottanut kielen ja nielun niin etten voinut oikein hengittää. Suusta lähti kokonaan nahka ja hengitys oli semmoista rahinaa, että vähän itsekin jo rupesin pelkäämään, kuinka tässä käy. Myös aallot keinuttivat vielä useana päivänä, mutta sitten kaikki oireet katosivat täysin. Yhtään painajaista uimisesta ei ole tullut.

Tuomas suunnittelee jo uusia hankkeita.

–  Jo 1990-luvulla suunnittelin uimista Helsingistä Tukholmaan, mutta tulin siihen tulokseen, ettei se taida onnistua. Se olisi vaatinut tosi isot järjestelyt ja monen päivän uimisen. Sitten rupesin kehittelemään tätä Englannin kanaalin ylitystä. Totta kai mielessä on käynyt myös Suomesta Viroon uiminen, mutta matka on 30 km pitempi kuin kanaalissa ja ilman märkäpukua se olisi kylmässä vedessä tosi kova juttu. En tiedä, riittääkö minulla enää siihen potkua, sillä treenit olisivat aika pitkiä ja joutuisin olemaan paljon poissa perheeni luota. Jotakin on kuitenkin tulossa, mutta ei ole ollenkaan sanottua, että se liittyy uintiin.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 12-08