Ulla ja Huugo-koira: Saman tuotesarjan ystäviä

Mainos

Sekä Ulla Vaskelainen että hänen lähes satakiloinen tanskandogginsa
Huugo liputtavat saman tuotesarjan puolesta.

Ulla Vaskelainen, 31, kyllästyi runsaat kymmenen vuotta sitten kotimaisemiinsa Kuopiossa, nappasi kartan eteensä ja alkoi pyöritellä sormeaan sillä ajatuksella, että sinne mennään, minne sormi osoittaa. Ja niin hän päätyi Pirkanmaalle, nykyinen kotipaikkakunta on Lempäälä.
Ulla aloitti työt 17-vuotiaana. Hän on ollut myyjänä muun muassa eläinkaupassa, ruokakaupassa ja rautakaupassa. Muutaman vuoden hän ehti vaikuttaa päiväkodissakin. Ulla oli juuri vaihtamassa pysyvästi ammattiaan myyjästä päiväkotiin ja oli menossa alan koulutukseen, kun hän sairastui MS-tautiin kesällä 2013.
– Ensimmäiset oireet ilmenivät näköhermon tulehduksena. Oikeaan silmään tuli peitekohta, ja aluksi haettiin aivokasvainta, kunnes MS-diagnoosi varmistui.
Ulla eli tuolloin kovia aikoja, sillä hänen isänsä sai helmikuussa 2012 aivoverenvuodon ja Ulla arveleekin, että stressillä saattoi olla osuutensa hänen sairautensa puhkeamisessa. Ullan isä menehtyi keuhkokuumeeseen itsenäisyyspäivänä 2013.

”Juuri mikään ei enää hetkauta”

Nykyään Ulla on sairauseläkkeellä. Ennen MS-tautia hän oli täysin terve nuori nainen.
– Pää toimii ja asiat tallentuvat, mutta tallennuspaikka on vähän hakusessa, hän kertoo.
– Hermokipuja on paljon, samoin raajojen heikkoutta. Olen oikeakätinen ja suurimmat hankaluudet ovat juuri oikean käden tunto- ja voimapuolella. Näyttöpäätteellä kirjoittaminen onnistuu vielä hyvin, mutta pitkiä tarinoita en pysty enää käsin kirjoittamaan.
Ulla on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kokea myös avioeron, mutta se mahtuu muiden elämän antamien iskujen joukkoon. Hän sanookin, ettei enää juuri mikään hetkauta.
– Elämässä on ollut monenlaista vastoinkäymistä. Nuoruus oli villi, ja kaikkea on kokeiltu ja koettu. Olen yleensä ollut vähän kaikessa tavallista huonompi painos, hän virnuilee.
Nykyään Ulla asustaa Lempäälän kodissaan yhdessä betonihommissa työskentelevän avomiehensä kanssa. Perheeseen kuuluu myös kolme marsua, kaksi kääpiöpinseriä ja kaksi melkein satakiloista tanskandoggia. Viimeksi mainituista toinen on nimeltään Huugo. Se painaa 93 kiloa ja säkäkorkeutta on 94 senttiä. Ulla toteaa Huugon olevan kaveri- ja lukukoira.

”Se vain makaa ja kuuntelee”

Suomen Kennelliiton lukukoirat toimivat yleensä kirjastoissa iltaisin, mutta Ullan eläkkeen takia hän voi Huugon kanssa vaikuttaa myös päivisin. He vierailevat esimerkiksi Sääksjärven koulussa Lempäälässä kolme kertaa kuukaudessa.
– Sen lisäksi teemme vähintään kerran kuukaudessa kaverikoirakäyntejä, jotka voivat kohdistua esimerkiksi vanhustentaloihin, hoitokoteihin, erilaisiin tapahtumiin, ja yksi vakiokohteemme on kuurosokeiden toimintakeskus. Näillä käynneillä koirat tulevat asiakkaille rapsuteltaviksi.
– Kun lukukoira on kirjastossa, vanhemmat voivat varata lapsilleen 15 minuutin ajan, jolloin koira vain makaa ja kuuntelee kun lapset lukevat sille. Itse en ohjaajana puutu virheisiin. Lapsista on kivaa tulla koiralle lukemaan, ja tiedän lapsia, joilla lukeminen on takellellut, mutta koiralle lukiessa he ovat selkeästi oppineet rytmittämään lukemista samalla koiraa silittäen. Koira on siis apuväline ja innostaja, tarkoituksena on kehittää lasten lukutaitoa. Se saa viides- ja kuudesluokkalaisia pojanvintiöitäkin lukemaan.

Huugo on erikoistapaus

Mutta millainen haukku on sitten Huugo?
– Hän täyttää tammikuussa neljä ja on jopa tanskandogiksi poikkeuksellisen suuri. Huomiota kiinnittää myös väritys, sillä hän on blondiversio harlekiinista: pään pilkkujen lisäksi kropassa on valkealla pohjalla viisi mustaa pilkkua, kolme kyljessä ja kaksi pyllyn päällä. Vaikka hän on iso koira, hän lyö tassut olkapäälle tosi nätisti, mutta vain minun syliini voi tulla. Huugo on omassa koirahistoriassani poikkeuksellisen ihon alle tuleva, herkkä ja tunteva koira, joka herättää ihmisissä paljon fiiliksiä. Hän on valtavan lempeä ja välillä hiukan hidas hämäläinen. Hän on tarvittaessa myös hiukan äijämäinen eikä häntä enää huvita leikkiä.

Toimiva tuote

Ulla on syöttänyt koirilleen Back on track -firman ruusunmarjarouhetta jo kuutisen vuotta ja huomannut sen hyvin toimivaksi niveltuotteeksi. Lähes 15-vuotias kääpiöpinserikin pomppii vielä iloisesti eikä muillakaan koirilla ole ollut nivelongelmia. Hän on käyttänyt koirille myös saman firman lämpökeraamisia verkkoloimia, ja hiljattain hän on alkanut kokeilla saman tuotesarjan valmisteita myös itselleen. Ja on hyväksi havainnut.
– Käytän sekä ranne- että polvisuojia. Sain esimerkiksi viime yön nukuttua oikein hyvin fleece-rannesuojan ansiosta. Pitkästä aikaa heräsin ilman rannekipuja sekä puutuneita ja suonenvedoista kärsiviä sormia. Polvisuoja taas tukee sopivasti aiemmin pariin kertaan satuttamaani vasenta polvea, joka ei ole toiminut kunnolla ja jota MS-tauti on heikentänyt entisestään. Polvisuoja pysyy paikallaan, se on helppo pukea, se tukee ja auttaa.
– Aion myös ruveta käyttämään Back on trackin keraamista kauluria, sillä hartiat tahtovat kipeytyä helposti. Eräs kaverini on kertonut, että sen kanssa tahtoo tulla joskus liiankin kuuma. Se siis todella toimii.
Tarkempia tietoja Ullan ja koirien käyttämästä tuotesarjasta on www.backontrack.fi -internetsivuilla.

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Mika Lahtonen
Avainsanat: MS-tauti, Ulla Vaskelainen, Huugo

Kommentit

Oma kommentti