Uni tuli ja säryt hellittivät

Ulla ViitalaLappväärtissä Etelä-Pohjanmaalla asuva maatalon emäntä Ulla Viitala on kokenut niin harvinaislaatuisen loukkaantumisen, ettei Suomessa ole varmaankaan toista samanlaista. Hän nimittäin kaatui kanan munimaan nahkamunaan.

Ullan tapaturma voi alkuun jonkun mielestä kuulostaa huvittavalta, mutta siitä on leikki ja hauskuus kaukana. Vajaat kahdeksan vuotta sitten sattunut onnettomuus on tehnyt hänestä loppuiäkseen työkyvyttömän invalidin. Eikä Ullan kanalaonnettomuus ollut edes laatuaan ensimmäinen, joten kanala tuntuu olevan hänelle todella kohtalon paikka.

– Ilman näitä kahta tapaturmaa olisin täysin terve ihminen, tammikuussa 63 vuotta täyttävä Ulla huokaa. – Nyt meidän kanoja ja maatilaa hoitaa mieheni, kun minä en enää pysty. Poika työskentelee koneistajana Kristiinankaupungissa, joten me olemme täällä kahdestaan. Kanoja on ollut parhaimmillaan 3000, mutta juuri tällä hetkellä kanala on tyhjillään.

– Molemmat kanalassa sattuneet tapaturmat liittyvät Suomen ilmastoon. Ensimmäinen sattui jo vuonna 1987, kun salama rikkoi ilmastointilaitteen kanalasta. Siinä tuli aikamoinen touhuaminen, ja kun siinä hötäkässä otin rehua kärryistä, selkä nitkahti. Mulla todettiin välilevyn luiskahdus, josta sain kaksi kuukautta sairauslomaa. Pidin vielä sen päälle omaa lomaa pari viikkoa. Selkä parani jotenkuten, mutta ei siitä entisen veroista tullut. Jatkoin kuitenkin pohjalaisella sisulla ja sillä periaatteella, ettei tässä nyt ruveta sairastelemahan.

Näin edettiin aina toukokuuhun 2002, jolloin yksi kanalan ilmastointiluukuista paukahti yhtäkkiä selkosen selälleen ja pelästytti kanat pahanpäiväisesti. Pamaus tuli kuin pyssyn suusta. Ulla teki juuri kanalassa loppusiivoja magneettiharjan kanssa.

– Lähdin siitä paikasta rauhoittelemaan kanoja, sillä kanat säikkyvät ihan pienistäkin äänistä. Kun lähdin liikkeelle, en huomannut maassa olevaa tosi isoa nahkamunaa ja astuin sen päälle. Niin mä olin kuin olisin jäätiköllä ollut. Menetin tasapainoni ja kerkesin siinä jo ajattelemaan, että nyt mä lennän seljälleni ja tuloo kaks kissankuppia.

– Aina sanotaan, että jos kana pelästyy, se munii nahkamunia, ja se on taivahan tosi. Se on sisältönsä puolesta ihan samanlainen muna kuin tavallisestikin, mutta siinä ei ole kalsiumkuorta vaan se on sellainen pehmeä nahkainen muna. Ja tämä muna oli vielä tavallista suurempi.

Ulla loukkasi sekä selkänsä että oikean lonkkansa todella pahasti. Hän tajusi heti, että jotakin oli mennyt pahasti rikki. Jos hän ei olisi jäänyt hetkeksi harjan varaan kiikkumaan, hänestä olisi voinut omien sanojensa mukaan voinut tulla entinen Ulla.

Hän ajatteli kuitenkin toivorikkaasti, että säryt katoaisivat levolla ja särkylääkkeellä, mutta ristiselän ja oikean jalan kivut eivät hellittäneet vaan pahenivat päivä päivältä. Edessä oli ensimmäinen lääkärireissu, ja niitä sen jälkeen onkin riittänyt. Ullaa tutkineet lääkärit totesivat hänen selkänsä niin pahasti vaurioituneeksi, ettei sitä ruvettu leikkaamaan.

– Välilevy oli revennyt ja siellä oli kaksi niin pahaa madaltumaa, ettei nikamia löytynyt juuri ollenkaan. Löytyi myös kaksi välilevyn pullistumaa, jotka olivat selkäytimeen päin. Myös yksi okahaarake oli poikki. Mulle sanottiin, että se on entinen selkä. Mut kirjoitettiin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta paperit tulivat MELA:sta takaisin kerta toisensa jälkeen. Vaikka kuljin kahden kyynärsauvan varassa, mulle sanottiin vaan mua näkemättä, että olen täysin työkykyinen ja pystyn tekemään entisiä töitäni. Palkkasin itselleni juristinkin, mutta lopulta en saanut muuta kuin puolityökyvyttömyyseläkkeen. Olen nyt jo nostanut kädet pystyyn enkä jaksa enää tapella. Tosin kyllä mua tutkineet lääkäritkin ovat ihmetelleet ääneen, miksei sairasta ihmistä päästetä kokonaan eläkkeelle. Oikeassa jalassa on hermovikaa ja mä klonkotan sitä.

– Luottamus MELA:an ja sen lääkäreihin on mennyt kokonaan. Mun tapaturmani on kuulemma nyt muuttunut sairaudeksi, josta ei kuitenkaan tule täyttä eläkettä. Ei sitä voi käsittää.

Havupuu-uutejuomaUlla oli ihan muissa asioissa Siikaisissa syksyllä 2005, kun hänelle yhtäkkiä välähti, että Ravintorengas ja sen vetäjä Kari Herttua vaikuttivat samalla paikkakunnalla. Ulla muisti televisio-ohjelman, jossa Kari Herttua oli kertonut Havupuu-uutejuoman värikkäistä vaiheista. Ullan tuttavat tunsivat Ravintorenkaan väkeä ja soittivat siitä paikasta ja kysyivät, sopisiko tulla käymään.

– Liikuin silloinkin kahden kyynärsauvan varassa. Multa kysyttiin, mikä mua vaivasi, ja minähän kerroin. Sanottiin, ettei mulle uutta selkää saada, mutta särkyihin luvattiin helpotusta. Olin syönyt kamalasti vahvoja särkylääkkeitä, joiden kanssa pystyin nukkumaan pari tuntia. Sen jälkeen heräsin aina kauheisiin tuskiin ja kipuihin.

Ulla alkoi ottaa säännöllisesti Havupuu-uutejuomaa ja kas kummaa: kivut helpottivat hyvin nopeasti niin paljon, että hän pystyi nukkumaan öitään. Vähitellen hänen yöunensa palautuivat kokonaan. Myös säryt ovat vähentyneet selvästi.

– Särkylääkkeitä en ole tarvinnut enää aikoihin, hän kertoo tyytyväisenä. – Ne sekoittivat vain pään ja pitivät kauheassa horroksessa.

Kaikkien vanhojen särkyjen ja jomotusten lisäksi Ullalla todettiin kolmisen vuotta fibromyalgia. Kari Herttuan juoma on Ullan mukaan auttanut siihenkin.

– Ei pahemmin särje öisin eikä muutenkaan, mutta mä kuljen semmoisessa huushollikumarassa, hän veistelee.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Jarmo Glader

Terveys-Hymy 11-09


Havupuu-uutejuoma

Turun yliopistossa tutkittu luonnon antioksidantti länsirannikon männystä. Tutkimuksiin perustuvien kemiallisten havaintojen ja havupuu-uutejuomaa käyttäneiden henkilöiden kokemusten perusteella sen hyvää tekevä sisältö ei ole pelkän uskon varassa.

Havupuu-uutejuoma

Teksti:Ravintorengas
Avainsanat: selkä, tapaturma, havupuu-uutejuoma, välilevy, työkyvyttömyys, fibromyalagia, Karin havupuu-uutejuoma

Kommentit

Oma kommentti