Peräti joka viides suomalainen laskee epätoivoisesti lampaita joka yö, kun unen päästä ei tahdo saada kiinni millään. Nukahtamislääkkeisiin turvautuminen on vaarallista, sillä koukkuun jää hyvin helposti.
Jokaisen aikuisen pitäisi nukkua keskimäärin kahdeksan tuntia yössä, mutta me kiireiset ja stressatut nykyihmiset yritämme saada vuorokauteemme lisätunteja lyhennettyjen yöunien kustannuksilla. Se kostautuu. Unihäiriöiden määrä on huolestuttavassa kasvussa kaikissa ikäryhmissä.
On tietysti kohtuutonta, että nukumme lyhyestä elämästämme kolmanneksen, mutta tätä vastaan ei kannata taistella – tai elämä lyhenee vielä entisestään. Unen aikana korjataan valvetilan aikana sattuneita vahinkoja, ja unen rooli on hyvin pitkälti antioksidatiivinen ja palauttava.
Jo sananlasku sanoo, että aamu on iltaa viisaampi. Moni tietää kokemuksesta, että illalla visaiselta tuntunut ongelma on jotenkin oudosti ratkennut yön aikana. On kuitenkin lohdullista tietää, että lähes kaikilla ihmisillä esiintyy tilapäistä unettomuutta tai nukahtamishäiriöitä.
Vastasyntyneet nukkuvat jopa 20 tuntia vuorokaudesta ja 2-3-vuotiaatkin vielä 12 tuntia. Aikuisikään saavuttaessa unen tarve on noin kahdeksan tuntia, ja monet unitutkijat ovat sitä mieltä, ettei enemmästä nukkumisesta ole hyötyä. Unen tarve on hyvin yksilöllistä: arkkiatri Arvo Ylpön kerrotaan selvinneen vain neljän tunnin yöunilla.
Jokaisella on oma uni-valverytminsä, jota ohjaa elimistön sisäinen kello. Tämä rytmi määrittää sen, miten virkeänä ihminen kokee itsensä eri vuorokauden aikoina. Joskus olosuhteiden tai sairauden seurauksena sisäinen kello voi alkaa edistää tai jätättää.
Ihmisen kehon lämpötila ja käpyrauhasesta erittyvän melatoniinin määrä vaikuttavat olennaisesti siihen, miten ja milloin ihminen nukkuu. Nukahtamisalttius on tavallisesti suurimmillaan aamuyöllä kello kahden ja kuuden välillä, jolloin kehon lämpötila on alimmillaan ja melatoniinin tuotanto suurimmillaan.
Jo pelkkä valvominen vaikuttaa aivotoimintoihin. Väsyttää, unettaa, pinna katkeaa huomattavasti helpommin ja ajattelutapa muuttuu. Jos ihminen on nukkunut viikkotolkulla vain neljä, viisi tuntia yössä, riski sairastua infektioihin kasvaa ja vastustuskyky heikkenee. Erityisen selviä viitteitä on olemassa stressin, unettomuuden ja naisten rintasyövän välisistä yhteyksistä.
Naisilla unihäiriöongelma on vielä miehiäkin suurempi, minkä on arveltu johtuvan siitä, että naiset kokevat stressiä miehiä enemmän. Unihäiriöt on yhdistetty myös kohonneeseen verenpaineeseen, sepelvaltimotautiin, diabetekseen ja liikalihavuuteen.
Unihäiriöiden arvellaan jouduttavan myös dementian oireita. Toisaalta on havaittu, että hyvät unenlahjat voivat suojata monilta sairauksilta, vaikka nukkuja söisi epäterveellisesti ja olisi ylipainoinen.
Suomessa on unihäiriöihin erikoistuneita lääkäreitä vain parikymmentä, kun esimerkiksi Saksassa heitä on jo 2500. On kuitenkin ennustettu, että jos nykymeno jatkuu, unihäiriöt ja niistä aiheutuneet haitat voivat nousta tupakan aiheuttamia vahinkoja suuremmiksi.
Monet lääkkeet voivat aiheuttaa unettomuutta. Sellaisia ovat muun muassa eräät beetasalpaajat, psyyken lääkkeet ja astmalääkkeet. Unettomuus liittyy myös moniin sairaustiloihin kuten esimerkiksi masennukseen.
Nykyään ihmisiltä vaaditaan huomattavasti enemmän osaamista kuin vielä parikymmentä vuotta sitten, ja kun vaatimustaso lisääntyy, pitäisi myös unen määrän lisääntyä. On kuitenkin käynyt aivan päinvastoin, peräti 35 prosenttia suomalaisista aikuisista nukkuu aivan liian vähän. Sama suuntaus on nykyään villinnyt myös nuoret, jotka tahtovat viihtyä tietokonepeliensä ääressä pikkutunneille asti, vaikka aamulla olisi koulua.
Unilääkkeiden syönti on lisääntynyt kaikissa länsimaissa, myös Suomessa, jossa syödään enemmän lääkärin määräämiä unilääkkeitä kuin missään muussa Pohjoismaassa. Tilapäiseen unettomuuteen niiden käyttö onkin yleensä perusteltua, mutta unilääkkeillä on yksi yhteinen, ikävä piirre: ne vähentävät syvää unta, joka on kaikkein tärkein univaihe. Unilääkkeet vähentävät myös ns. REM-unta, joka on tärkeä muistin toipumisen kannalta.
Unihäiriöitä on periaatteessa kahdenlaisia: nukahtamisvaikeuksia ja aamuyöllä heräämistä – tai pahimmissa tapauksissa molempia. Unen pitäisi tulla silmään 20 minuutin kuluessa, mutta jos niin ei käy, on viisainta lopettaa ns. väkisinmakaaminen. Kannattaa nousta ylös ja jatkaa päivän askareita, kunnes uupumus lopulta yllättää.
Aamuyöllä heräily puolestaan johtuu useimmiten stressistä ja muista murheista, jotka yön pimeinä hetkinä tuntuvat vielä entistäkin suuremmilta. Ihanne olisi, että nämä jutut mietittäisiin valmiiksi jo illalla.
On kuitenkin koko joukko yksinkertaisia niksejä, joilla nukkumatin tuloa voi tehostaa. Tärkeää olisi noudattaa mahdollisimman säännöllistä uni-valverytmiä, mutta esimerkiksi vuorotyöläisille tai paljon eri aikavyöhykkeeltä toiselle matkustaville se on vaikeaa. Etenkin 50 vuotta täyttäneiden kannattaa välttää kofeiinia, nikotiinia, vitamiinivalmisteita, alkoholia ja raskaita aterioita kello 18 jälkeen.
Myös liikuntaharrastukset olisi hyvä ajoittaa niin, että ne päättyisivät viimeistään kolme tuntia ennen nukkumaan menoa. Päiväunia on syytä välttää, jos aikoo nukkua sikeästi yönsä. Luonnollisesti myös nukkumaolojen on syytä olla sekä vuoteen, lämpötilan, valaistuksen että meluttomuuden puolesta mahdollisimman suotuisat.
Teksti:
Terveys-Hymy 5-10
Kommentit
Oma kommentti