Väärä ravinto lisää rikoksia

”Sokeri aiheuttaa rikollisuutta”, sanoi tohtori Stephen Schoenthalerille eräs hänen oppilaansa vuonna 1980. Schoenthaler on kriminologi, joka on pitkään toiminut Kalifornian yliopiston sosiologian ja kriminologian professorina, mutta tämä oli silloin hänelle uutta.

Uusi teoria väitti, että nuorisorikollisuuden valtava lisääntyminen Yhdysvalloissa ei johtunut geeneistä, lastenkasvatuksesta, feminismistä tai ydinpommista, vaan syynä oli sokeri. Koska nykyajan teollinen prosessoitu ruoka sisältää niin paljon sokeria, nuorisorikolliset potevat reaktiivista hypoglykemiaa eli alhaista verensokeria, joka on seurausta veren liian korkeasta sokerimäärästä.

Vuonna 1981 Stephen Schoenthaler järjesti pienen kokeen teorian testaamiseksi. Hän otti yhteyttä nuorisovankilaan, joka poisti automaateista virvoitusjuomat ja makeiset. Ruokalassa alettiin tarjota valmisruokien sijaan tuoreista aineksista itse valmistettua ruokaa kuten lihaa, vihanneksia ja hedelmiä.

Vaikutus oli dramaattinen. Kolmessa kuukaudessa nuorten käytös parani merkittävästi, samalla kun vakavien järjestyshäiriöiden määrä putosi 40 %. Tri Schoenthaler sai luvan toistaa kokeen kolmessa muussa Kalifornian kasvatuslaitoksessa, joissa oli yhteensä yli tuhat nuorta. Terveellisempi ravinto toi taas samat dramaattiset muutokset parempaan. Tärkeä havainto oli, että käytöshäiriöt vähenivät etenkin niillä, joiden ravitsemustaso oli huono kokeen alkaessa.

Tutkimuksissa nuorten käytös ei muuttunut äkisti, vaan hiljalleen päivien edetessä. Parannusten täytyi johtua aterioiden kohonneesta ravintoarvosta, Schoenthaler arveli.

Vitamiinit ja 
väkivalta

Vuoteen 1988 mennessä Schoenthaler tutkijaryhmineen oli tutkinut ravinnon vaikutusta järjestyshäiriöihin ja älykkyyteen yli 830 Yhdysvaltain nuorisorikollisten laitoksessa. Joka kerta tulos oli sama. Paremmin ravitut nuoret käyttäytyivät paremmin ja olivat fiksumpia.

Nyt Schoenthaler päätti tehdä oikeaoppisen kaksoissokkokokeen asian varmistamiseksi. Sattumanvaraisesti valitut osanottajat Oklahoman nuorisolaitoksissa jaettiin kontrolliryhmään, joka sai lumetta, ja koeryhmään, joka sai vitamiineja ja hivenaineita.

Vitamiineja ja hivenaineita saavassa ryhmässä käytöshäiriöt vähenivät puoleen vain 48 tunnissa. Vaikutus ulottui kaikkiin käytöshäiriöihin, kuinka usein nuoret kävivät toistensa tai henkilökunnan kimppuun, kuinka usein heille tuli kahnauksia laitoksen koulussa, kuinka paljon syntyi fyysisiä vammoja, kuinka paljon oli hyperaktiivisuutta, pinnausta ja määräysten rikkomista. Lumeryhmä osoitti hienoista käytöksen paranemista, mutta varsinainen muutos tapahtui vitamiiniryhmässä. Tulos oli niin vakuuttava, että työilmapiirin paranemisesta huojentunut laitoksen henkilökunta keräsi keskuudestaan rahat ja osti nuorille vitamiinit – sen sijaan että olisi jäänyt odottamaan valtion virkamiesten mahdollisia toimia.

Älykkyys lisääntyy huomattavasti

Tutkimustulosten analyysi osoitti, että vitamiineja ja hivenaineita saaneiden ryhmässä älykkyysosamäärä (ÄO) nousi keskimäärin kuusi pistettä verrattuna kontrolliryhmään, joka ei saanut ravintolisiä. Samanlainen tulos on saatu kaikissa kokeissa, joissa on mitattu ravintolisien vaikutusta lasten ja nuorten älykkyyteen. Näissä keskimääräinen ÄO:n nousu on ollut 3,5 pistettä, mutta joka kolmannen koehenkilön kohdalla nousu on ollut yli 10 pistettä, jopa 16-20 pistettä. Tulos saavutettiin kolmessa kuukaudessa, mikä oli tutkimusten yleinen kesto.

Onko 10 pisteen nousu jotenkin merkittävä? On, kun tiedetään että ”tavallisen” amerikkalaisen ja toisaalta lakimiehen, lääkärin tai professorin älykkyysosamäärien ero on vain keskimäärin 11 pistettä. Joka kolmannen koehenkilön saama hyöty vitamiineista vastaa siis samaa, mitä vaaditaan amerikkalaiselta, joka haluaa lakimieheksi, lääkäriksi tai professoriksi. Kolmessa kuukaudessa älykkääksi – ruoan voimalla.

Ei kiinnostavaa?

Vielä toistakymmentä vuotta myöhemmin, 2000-luvun taitteessa, yksikään tieteellinen aikakauslehti ei ollut suostunut julkaisemaan Schoenthalerin havaintoja. Aihe oli ”of no interest”, ei kiinnostava, kuten torjunnassa saatettiin sanoa. Vastaanotto on parantunut vain lievästi. ”Paljon lisää tutkimuksia tarvitaan selittämään, onko ravinnon ja rikollisuuden välillä ylimalkaan mitään yhteyttä”, totesi Abell Foundationin raportti vielä muutama vuosi sitten.

Tutkimuksista ei ole ollut eikä ole pulaa. Schoenthaler on tehnyt niitä satoja, muut tutkijat myös enenevissä määrin. Ne ovat myös tuloksiltaan harvinaisen yhteneväisiä. Parempi ruoka ravintolisineen tekee rauhallisempia ja älykkäämpiä lapsia, nuoria ja aikuisia.

Schoenthaler on tutkinut varattomien perheiden vastaanottokotilapsia, koululaisia, nuorisorikollisia ja aikuisia rikollisia vankiloissa. Monivuotisessa tutkimuksessa, joka alkoi vuonna 2003, vastaanottokodin koululapset saivat vitamiineja, hivenaineita ja omega 3 – rasvahappoja pieninä annoksina, ravitsevampaa lounasruokaa ja liikuntaa ja söivät ravinteikkaan perhetyyppisen päivällisen.

Tutkimuksen aikana järjestyshäiriöiden aiheuttamat kurinpidolliset toimenpiteet vähenivät 95 % ja pysyivät vähäisinä vielä vuoden tutkimuksen päätyttyä. Väkivaltaisuus laski merkittävästi, ja matematiikan ja äidinkielen arvosanat vuorostaan nousivat merkittävästi.

Bernard Geschin tutkimus tehtiin vaarallisten vankien vankilassa. Siinäkin ravintolisien antamisen  seurauksena kurinpidollisten toimenpiteiden tarve aleni  huomattavasti. Lievempien rikkomusten osuus putosi 33 % ja vakavampien, myös väkivaltaisten rikkomusten 37 %.
Etelä-Australian ja Indonesian lasten parissa tehty tutkimus osoitti, että ravintolisien saanti johti merkittävään parannukseen sanallisen oppimisen ja muistamisen testeissä. Nämä ovat kognitiivisia kykyjä, jotka vaikuttavat käytökseen.

Jianghong Liun ja Adrian Ranen tekemä tutkimus osoitti, että lapsuuden ravinneköyhä ruoka – eli prosessoitu teollinen ruoka – on yhteydessä alhaiseen älykkyysosamäärään ja epäsosiaaliseen käytökseen, teini-iän aggressiivisuus mukaan lukien.

Uskaltaako 
vitamiineja antaa?

Samainen raportti sanoo, että ravintolisien, siis vitamiinien, hivenaineiden, omega 3:n jne, rooleista elimistössä, oikeasta annostuksesta ja niiden liikasaannin mahdollisista haittavaikutuksista ei ole tarpeeksi tietoa.

Tämä on laitostuneen länsimaisen lääketieteen vakiintunut propagandaväite. On totta, että lääkärit eivät saa opetusta ravinnon ja ravintolisien merkityksestä terveydelle eikä moni heistä usko ravintoaineilla olevan mitään terveydellistä vaikutusta. Kuten ei usko FDA:kaan, Yhdysvaltain THL:a vastaava laitos, johon lääkeyrityksillä on vahva ote.  Mutta tutkimuksia niistä on tehty viimeiset sata vuotta tuhatmäärin ja täysin tieteellisin menetelmin.

Suuri osa tutkijoista on myös itse ollut lääkäreitä, jotka ovat huomanneet ravinnon ja terveyden yhteyden. Jos nyt sadat, ehkä tuhannet tutkimukset osoittavat vakuuttavasti käytöshäiriöiden ja ravinnon välisen yhteyden, eikä yhteyttä silti vielä pidetä todistettuna, vian täytyy olla tarkastelijan silmässä, ei tutkimuksissa.
Ja siellä se vika onkin. Samat tarkastelijat tai heidän toimeksiantajansa järjestävät vitamiineja ja muita ravintolisiä parjaavia kampanjoita, joiden mukaan ravintolisä, milloin mikäkin, on tehoton tai vaarallinen ja voi jopa aiheuttaa syöpää. Samat väitteet kohdistetaan vaihtoehtohoitoihin. Painavaksi tarkoitettu argumentti on usein, ettei ravintolisiä eikä luontaishoitoja ole tutkittu. Sen propaganda-arvo alkaa jo kuihtua, kun kuka tahansa voi itse netistä löytää tutkimuksia kaikista ravintolisistä. Kuten myös monista vaihtoehtohoidoista.

Luonnollisia ravintoaineita ei voi patentoida, ja siksi lääketeollisuus mielellään kieltää niiden ja ravintolisien terveyttä edistävät ominaisuudet. Siksi myös niitä koskevat tutkimukset eivät ole ”oikeita” tieteellisiä tutkimuksia, vaikka niitä tekisivät tiedemiehet yleisiä tieteellisen tutkimuksen sääntöjä noudattaen.

Mutta jos käytöshäiriöitä ja väkivaltaisuutta alentava lääke olisi keksitty, niin tätä Nomurderix-lääkettä koskevat, lääkeyrityksen järjestämät tutkimukset olisivat tiedettä, ja lääke hyväksyttäisiin yleiseen käyttöön, vaikka haittavaikutuksina olisi hyväksyttävä myös maksavauriot, unettomuus, lihavuus, diabetes ja sydäntaudit.

Sama olisi totta, jos tutkittaisiin Fixummax-lääkettä joka kohottaa älykkyysosamäärää.

Vuosi sitten Yhdysvaltain Kansallinen myrkytystietokeskus ilmoitti vuoden 2014 aikana tapahtuneen 2,2 miljoonaa myrkytystapausta, joista yksikään ei johtunut ravintolisistä, yrttirohdoksista tai aminohapoista. Lääkärien määräämät lääkkeet sen sijaan tappoivat tilastojen mukaan Yhdysvalloissa 128 000 ihmistä, ja 2,7 miljoonaa sai vakavia haittavaikutuksia. Rokotevauriot lienevät tässä mukana. Vain harva haittavaikutus tai lääkkeen tai rokotteen aiheuttama kuolema – noin 1 % kaikista –  tulee raportoiduksi, joten todelliset luvut ovat ehkä satakertaiset. Lääkkeet, näistä etenkin psyykenlääkkeet ovat nykyään länsimaissa kolmanneksi yleisin kuolinsyy, sydäntautien ja syövän jälkeen. Tässä valossa huoli vitamiinien yliannostuksen vaaroista on höpötiedettä ja epärehellistä suunsoittoa.

Sokerikin syyllinen

Valmisruokateollisuus ei myöskään pidä tutkimuksista, jotka osoittavat, että roskaruoka on epäterveellistä ja luonnollisista aineksista tehty kotiruoka voi parantaa. Kun professori Schoenthaler julkisti ensimmäiset tutkimuksensa, Maailman sokerijärjestö (World Sugar Association) teetti muutamassa päivässä oman tutkimuksen, joka halusi kumota väitteet sokerin haitallisuudesta. Sokeriteollisuuden tutkimus oli puutteellinen eikä pystynyt todistamaan sitä mitä halusi, mutta se kyllä julkaistiin heti arvovaltaisessa Lancet-lehdessä. Sen jälkeen sokerin ja makeutteiden haitallisuudesta terveydelle on tullut niin paljon tietoa, että Maailman terveysjärjestö WHO joutui pari vuotta sitten elintarviketeollisuuden ankarista vastaväitteistä huolimatta antamaan sokerin käytöstä varoituksen.

Sokeria on makeisten ja jäätelön lisäksi suuria määriä valmisruoissa, jogurteissa, rahkoissa, virvoitusjuomissa ja kekseissä. Sokerin rinnalle samaankin tuotteeseen ovat ilmaantuneet glukoosisiirappi, fruktoosi-glukoosisiirappi, maissi-glukoosisiirappi ja tärkkelyssiirappi, jotka ovat nyttemmin osittain syrjäyttäneet huonomaineisen ja myrkyllisen aspartaamin ja asesulfaami-K:n. Ne ovat kaikki sokeria makeampia ja vielä pahempia elimistön järkyttäjiä kuin sokeri. Teollinen fruktoosi on myös suuri lihavuuden ja tulehdustautien aiheuttaja.

Kaksi väkivaltageeniä

Kansainvälinen tutkijaryhmä julkisti 2014 tutkimuksen, joka selvitti 900 suomalaisen rikollisen geeniperimää. Etenkin kaksi geeniä, MAOA ja CDH13, olivat vahvasti yhteydessä erittäin väkivaltaiseen käytökseen. Jos henkilöllä sattuu olemaan molemmat geenit, väkivaltarikoksen riski on 13-kertainen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pystyttiin todistamaan yhteys geenien ja väkivaltaisen käytöksen välillä.

Molemmat geenit ovat melko yleisiä, ja suurin osa geenien kantajista ei ole väkivaltaisia. Käytöksestä vain puolet selittyy geeneillä, toinen puoli on ympäristön vaikutusta. Rankat lapsuudenkokemukset ja ravitsemus voivat muuttaa geenien toimintaa ja tässä tapauksessa aktivoida väkivaltageenit. Lisäksi alkoholi tai huume voi MAOA-geenin kantajilla aiheuttaa nopean väkivaltaisen reaktion. CDH13-gereni taas on yhteydessä ADHD:hen.

Uudempi tutkimus auttaa ymmärtämään myös geenien ja suoliston mikrobien kautta, miten tärkeä ravinto on terveyden ja käytöksen säätelyssä. Psykososiaaliset tekijät vaikuttavat tietysti mukana, samoin ympäristön myrkyt, kodin saniteettiaineiden, muovien, hajusteiden ja viljelymyrkkyjen kemikaalit, joista monet ovat hormonihäiritsijöitä. Mehän myrkytämme ruoan, jonka aiomme syödä ja antaa lapsillemme.

Terveys-Hymy 7-2016