Haaparannalla Ruotsin puolella asuvan Arvo Tapion, 69, kirkkain saavutus on vuodelta 1995, jolloin Wienissä pidettiin painonnoston veteraanien maailmanmestaruuskisat. Arvo voitti oman sarjansa alle sata kiloa tempaisemalla 100 kg ja työntämällä suorille käsille 130 kg.
Ei kulunut kuin hiukan toista vuotta, kun Arvo sai vallan toisenlaisia uutisia. Hänellä todettiin aikuisiän diabetes.
– Kävin Suomen puolella kaupassa, ja siellä joku eläkeläisjärjestö otti veriarvoja. Minunkin sormenpäästäni napattiin verta, jolloin paljastui, että verensokeri oli peräti 17. Diabeteksen raja on kuusi. Minulle sanottiin, että nyt ukko on parasta mennä vastaanotolle ja äkkiä. Olin siihen saakka ollut ihan terve, mutta näin jälkeenpäin täytyy myöntää, että aika ajoin väsytti, pissitti ja janotti. Oireet olivat kuitenkin aika lieviä.
Arvo pelästyi pahemman kerran, sillä hänen äitinsä oli sairastunut samaan tautiin ja vieläpä niin vakavasti, että äidiltä amputoitiin molemmat jalat. Äiti eli kuitenkin 90-vuotiaaksi.
Arvo Tapio on ammatiltaan talonrakennusalan sähköasentaja, mutta hän on ollut eläkkeellä jo viitisen vuotta. Tätä nykyä hän vaikuttaa taloyhtiössään sivutoimisena isännöitsijänä.
– Työnantajana oli ruotsalainen firma PPA, joka on Ruotsin LO:n eli ammattiyhdistysliikkeen alainen. Tässä hommassa olin vajaat 10 vuotta. Alun perin menin ammattikoulun jälkeen Kemi-yhtiöön sähköpuolelle töihin, mutta kun olin ollut samassa firmassa yli 10 vuotta, aloin funtsata, ettei se taida sittenkään olla minun eläkepaikkani. Portit sulkeutuivat aamulla ja tuntui kuin olisi koko päivän ollut katiskan sisässä.
– Lähdin pois ja pääsin asentajaksi torniolaiseen sähköasennusfirmaan, missä olin niin kauan kunnes se teki konkurssin. Muutin Haaparannalle, missä oli edullisia perheasuntoja. En saanut asuntoa Torniosta enkä päässyt sinne kortistoonkaan vaan minun piti mennä Ruotsin kortistoon. Haaparannalle muutimme jo vuonna 1973.
Arvolla ja hänen vaimollaan Marjatalla, 69, on ollut suurperhe, sillä heille syntyi kolme tyttöä ja kaksi poikaa, joukossa yhdet kaksosetkin. Vain yksi lapsista on jäänyt töihin Ruotsiin, muut ovat Suomen puolella. Arvo ja Marjattakin ovat edelleen Suomen kansalaisia, mutta harkitsevat kaksoiskansalaisuutta.
– Haaparannalla on 70 prosenttia suomenkielisiä. Täällä ruotsin kieli kyllä unohtuu, mutta työelämässä osasin tietysti ammattisanaston ruotsiksi. Pitemmät jutut on aina käyty suomeksi.
Arvo sanoo, että ruotsalaisten suhtautuminen suomalaisiin on muuttunut vuosi vuodelta paremmaksi eikä rasismia enää juuri esiinny.
– Kyllä tämän alkaa jo tuntea kodikseen, hän naurahtaa.
Arvo Tapion diabetesta hoidettiin alkuun metformiinitableteilla, mutta ne eivät riittäneet. Aamusokeri oli niin korkea, että tarvittiin myös pitkävaikutteisia insuliinipistoksia.
– Aamulla yksi tabletti, päivällä toinen ja yöksi tuli sitten se piikki, mutta en oikein oppinut siihen. Viime aikoina heti pistoksen jälkeen verensokeri putosi tosi alas, se meni kahteen ja vähän allekin, jolloin tajuttomuus oli aika lähellä. Tilaa sanotaan hypoglykemiaksi.
– Se iski aina nukkumaan mennessä. Kun laitoin pistoksen, taju alkoi kadota joskus jo puolen tunnin kuluttua. Se oli aivan hirveää ja minua pelotti kovasti. Sängyssä tuli suorastaan pakokauhu, että nyt on äkkiä päästävä ylös, kun ei enää tiennyt, kuinka päin maailma pyöri. Tällainen tilanne tuli viisi, kuusi kertaa.
Arvo ei kertonut asiasta lääkärille vaan marssi viime loppusyksystä torniolaiseen luontaistuotekauppaan ja selvitti tilanteen. Myyjä tiesi heti suositella berberiiniä ja kertoi sen pudottavan sokerilukemia. Arvo osti paketin ja ajatteli, etteipä se ota jos ei annakaan, jos kokeilee.
– Sitten alkoi tapahtua ihmeitä. En ehtinyt ottaa kuin ensimmäisen tabletin, kun verensokeri putosi kolmen, neljän tunnin kuluttua 8,5-9:n lukemista jo alle seitsemään. Huomasin berberiinin tosi tehokkaaksi aineeksi ja rupesin ottamaan sitä säännöllisesti.
– Olen sen ansiosta pystynyt heittämään yötä vasten otettavan insuliinipiikin kokonaan pois. Olen ollut ilman piikkiä sen saman ajan mitä olen syönyt berberiiniä. Otan joka ilta nukkumaan käydessäni kaksi tablettia, ja se pudottaa sokerin alas. Jatkan metformiini-tablettihoitoa päivällä ihan niin kuin ennenkin, ja ainoa muutos on vain se, että insuliini on vaihtunut berberiiniin. En ole saanut kertaakaan tajuttomuuskohtausta enää sen jälkeen, kun siirryin berberiiniin.
Kun tätä juttua tehtiin, Arvo oli juuri tullut lääkäristä.
– Kerroin hänelle jättäneeni insuliinin pois kaksi ja puoli kuukautta sitten ja siirtyneeni berberiiniin. Minulla oli puoli vuotta sitten pitkäsokeri 5,5, jolloin lääkäri sanoi sitä oikein hyväksi ja oli sitä mieltä, ettei diabeetikkoa pääse koskaan viiteen. Tänään tein sitten ilmeisesti historiaa, sillä pitkäsokeri oli 4,9. Se jos mikä on hyvä todiste berberiinistä.
Arvo on toistaiseksi selvinnyt ilman diabeteksen mukanaan tuomia muita sairauksia. Silmänpohjatarkistukset näyttävät hyvää ja myös verenkierto on kunnossa. Arvo pitää itseään iskussa runsaalla liikunnalla.
– Joka aamu teen tunnin sauvakävelylenkin ja kuntosalilla käyn kolme kertaa viikossa. Painonnosto kilpailumielessä on jäänyt, enää en harrasta sitä muuten kuin diabeteksen takia ja omaksi ilokseni. En ota siitä stressiä.
Arvolla on berberiinistä pelkkää hyvää sanottavaa.
– Nyt ei juoksuta vessassa ja nukun paremmin. Insuliini hikoilutti yöllä, mutta berberiini ei tee sitä. Se on niin hyvä aine, ettei sitä arvaakaan!
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 03-10
Berberiinin vaikutuksista diabeteksessa voi lukea suomeksi tästä linkistä
http://20.fi/4113