Äidin raskauden ajan unihäiriö voi lisätä riskiä synnytyksen jälkeiselle masennukselle ja edelleen heijastua vauvan unirytmin kehitykseen. Lapsen unihäiriö puolestaan vaikuttaa sekä äidin että lapsen vointiin.
Siksi perheiden hyvinvoinnin tukeminen tulisikin aloittaa huolehtimalla äidin riittävästä unesta jo raskauden aikana ja tukemalla lapsen unirytmin kehitystä heti syntymän jälkeen, arvioi erikoistutkija Juulia Paavonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Tutkimus on osa Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys -tutkimusohjelmaa.
Vastasyntyneen lapsen yöheräily lisää äidin alavireisyyttä ja masennusoireilua. Ongelmaa saattaa mutkistaa se, että vauvaa tulisi aktiivisesti auttaa löytämään oikea unirytmi, mutta väsynyt vanhempi ei välttämättä jaksa toimia johdonmukaisesti. Tällöin vauvan univaikeudet voivat pitkittyä, ja oikean rytmin löytyminen hidastuu.
Vauvan uni on aina alkuun rakenteellisesti kehittymätöntä ja vuorokausirytmi jäsentymätön. Vauvan kypsymätön unirytmi muodostaakin haasteen koko perheelle, jotta myös vanhemmat saavat riittävästi unta. Tarvitaan interventioita, joilla voidaan tukea vauvan unirytmin löytymistä ja siten ennalta ehkäistä vanhempien uupumusta.
Krooninen unettomuus on yleinen ongelma aikuisväestössä, eivätkä vanhemmat muodosta tässä suhteessa poikkeusta. Aiempien tutkimusten mukaan naisista 52 prosenttia raportoi, ettei nukkumiselle ole riittävästi aikaa, ja 24 prosenttia naisista koki yöunen määrän riittämättömäksi. Tyypillisiä univajeen oireita ovat keskittymisvaikeudet, aloitekyvyttömyys, ärtyneisyys, masentuneisuus, turhautumisen tunteet ja ahdistuneisuus.
Vanhempien pitkittynyt univaje muodostaa koko perheen haasteen, sillä univaje ja unen katkonaisuus altistavat kaikki perheenjäset päiväaikaisille oireille. Vanhemman unettomuus heikensi positiivista vanhemmuutta ja vanhempien joustava ongelmanratkaisutaito heijasteli koetun unen riittävyyttä.
Teksti:
Kuva:
Kommentit
Oma kommentti