Vanhusten lääkehoidon takapajula

Lääkehuollon lehtori Alli Puirava on huolissaan ja kauhuissaan suomalaisten vanhusten liiallisesta lääkitsemisestä. – Olen nähnyt 40 vuoden aikana tuhansia hyvin masentavia tapauksia, hän huokaa.

Kukaan ei voi sanoa, ettei Alli Puirava tietäisi, mistä hän puhuu, sillä hän on vaikuttanut lääkealalla jo 40 vuotta. Hänellä on sekä farmaseutin että biokemian tutkinnot ja hän on myös auskultoinut opettajaksi. Hänellä on lääkehuollon lehtorin pätevyys.

– Aloitin sairaanhoito-oppilaitoksissa 80-luvun loppupuolella. Opetin kymmenkunta vuotta ammattikorkeakoulussa ja sen jälkeen saman verran työelämän täydennyskouluttajana. Olen perehnyt erityisesti kliiniseen farmasiaan.

Nykyään Alli Puirava työskentelee omassa ProEdu Oy -nimisessä perheyrityksessään, joka on Suomen ensimmäinen lääkehoitoihin erikoistunut, yksityinen ja täysin riippumaton organisaatio.

– Myös poikani Pauli on syvällisesti perehtynyt samoihin asioihin, Alli kertoo.

– Hän on farmaseutti ja lääkehuollon kokonaisarvioija, johon hän on saanut erityispätevyyden Kuopion yliopistosta. Hän on ensimmäisenä Suomessa aloittanut jokaviikkoisen yhteisvastaanoton lääkärin kanssa. Hän tekee lääkärille esitykset, kuinka lääkityksiä pitäisi muuttaa, ja lääkäri tekee muutokset hänen arvioittensa perusteella.

Väkivaltaa vanhuksille

Alli Puirava puhisee kiukusta, kun ruvetaan puhumaan suomalaisvanhusten lääkitsemisestä.

– Hoitopaikoissa, missä iäkkäiltä on ruvettu poistamaan kolesterolilääkkeitä, on poikkeuksetta alkanut hoidettavien toimintakyvyn nousu ja elämänlaadun kohentuminen. Käypä hoito -suositusten nimissä tehdään suurta väkivaltaa Suomen vanhuksille. Missä ovat suomalaisten iäkkäiden ihmisten Käypä hoito -suositukset? Ei missään!

Puirava ihmettelee, miksi ihmeessä työikäisille laadittuja kolesterolilääkityssuosituksia uskalletaan noudattaa haurailla vanhuksilla, joiden lihasmassa ja -kunto ovat aivan eri luokkaa kuin työikäisillä. Eihän lapsillekaan määrätä samoja annoksia kuin aikuisille.

– Minulla on karmeita esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Hiljattain oli itku päästä, kun näin 90-vuotiaan, tuoliin kytketyn rouvan, jolla oli vakavia kiputiloja, pitkälle edennyt dementoiva sairaus, eikä hän enää ollut tässä päivässä kiinni. Lääkepatteri oli kuitenkin valtava: oli verenpainelääke, joukko täysin tarpeellisia kipulääkkeitä, dementialääke, psykoosilääke, masennuslääke – ja kaiken huipuksi kolesterolilääke!

– Mihin ihmeeseen tällaisella pyritään? Tällaisia tapauksia tulee vastaani päivittäin. Mikä on suomalaisen lääkärin vastuu ja tietotaito lääkehoidossa?

Suomi on takapajula

Lehtori Puirava oli viime kesänä eräässä terveyskeskuksessa, kun sinne tuotiin satavuotias nainen, jolle määrättiin diabeteslääke. Sokeriarvot olivat koholla, mutta eivät dramaattisesti. On ihan tavallista, että kun tuon ikäinen tuodaan uuteen ympäristöön, stressi ja mahdollisesti jokin infektio nostavat verensokeria. Missä on lääkärien maalaisjärki?

Alli Puirava on käynyt esimerkiksi Hollannissa useita kertoja ja tuntee maan käytännön. Ero Suomeen on hälyttävä ja valtaisa.

– Olen kiertänyt Hollannissa kymmeniä yksikköjä ja nähnyt satoja asukkaita, mutta missään ei huudeta eikä valiteta, ei olla rauhattomia eikä huudella hoitajaa niin kuin Suomessa, vaan eletään vanhan ihmisen levollista elämää.

Alli Puirava sanookin, että tilanne on Suomessa selvästi huonompi kuin läntisissä naapurimaissa. Hän pamauttaakin, että Suomi on iäkkäiden lääkehoidossa suoranainen takapajula.

– Kyse on paitsi osaamattomuudesta myös lääketehtaiden ylivallasta. Tilanne vaatisi kokonaan uuden osaajien sukupolven.

ProEdussa on meneillään useita käytännön projekteja, jossa arvioidaan iäkkäiden lääkehoitoja. Kolesterolilääkkeet ja muistisairauksien lääkkeet ovat erityisessä seurannassa.

– Suomessa määrätään vanhuksille aivan liikaa statiineja, mutta myös verenpainelääkkeitä kirjoitetaan liikaa. Psyyken lääkkeet ovat varsinainen häpeäpilkku, sillä laitosasukkaista jopa yli 80 prosentilla on joku psyyken lääke.

Lääketeollisuuden ylivaltaa

Alli Puirava ihmettelee suureen ääneen, miksi suomalaisessa lääkehoidossa noudatetaan Käypä hoito -suosituksia kuin piru raamattua.

– Kyse on pitkälti suuresta osaamattomuudesta ja kokonaisuuksien näkemisen puutteesta. Lääkkeiden haittoja ei tunneta, ja jos haittoja ilmenee, siihen määrätään uusi lääke. Kierre on valmis. Varsinkin iäkkäitä kuljetetaan sairaalatutkimuksiin ihan turhaan. Jos lääkitys saataisiin kohdalleen, säästettäisiin sekä vanhuksia että kustannuksia.

– Tuskallista tässä tilanteessa on se, että lääkärikunta ja lääketeollisuus pyrkivät koko ajan vain kieltämään lääkehaittojen olemassaoloa. Olemme kirjoittaneet kirjan Lääkehoitoa ammattilaisille, missä ensimmäistä kertaa suomalaisessa kirjallisuudessa käsitellään lääkehaitat elinryhmittäin. Kirja ilmestyy talvella.

Lehtori Puirava käyttää harvinaisen kovaa kieltä, mutta yllättäen hänen työtään vastaan ei juurikaan ole hyökätty.

– Vastapuoli tietää, että me tiedämme. Minulla on niin valtava määrä dokumentteja epäasiallisesta lääkityksestä, että jos minua aletaan painostaa, rupean purkamaan pursuavia kaappejani. Olen eduskunnan naisverkoston seminaareissa esittänyt karmeimpia lääkelistoja kansanedustajlle ja olen kysynyt ääneen, voiko olla totta, että Suomessa veromarkoilla nirhataan ihmisiä hengiltä.

Alli Puirava on syvästi huolissaan ja masentunut siitä, ettei mitään tapahdu.

– En millään jaksa käsittää, kuinka tätä voidaan katsella koko ajan vierestä. Puhutaan ja puhutaan ja asioita vatkataan, mutta mitään ei tapahdu. Mutta taistelu jatkuu!

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 11-11