Harva naisihminen huristelee 64-vuotiaana moottoripyörällä, mutta Kaija Helin onkin eri maata. Ja mikäpä Kaijan on pyöräillessä, kun hän on saanut vatsavaivansakin asettumaan.
Kaija Helin, 64, on alun perin kotoisin Oulusta, mutta eläkevuosien koittaessa hän toteutti ikuisen haaveensa ja muutti pääkaupunkiseudulle lähelle Tuusulassa asuvaa tytärtään. Kaija itse asustaa Vantaalla.
Kaija oli koko työuransa töissä kirjapainossa ja jäi kuvankäsittelijän töistä olkapäänsä takia työkyvyttömyyseläkkeelle nelisen vuotta sitten. Olkapäävamma ei suinkaan aiheutunut työrasituksesta vaan moottoripyörän kanssa tapahtuneesta onnettomuudesta.
– Oikea olkapää vaivasi pitkän aikaa ja sen takia olen joutunut syömään särkylääkkeitä. Myin silloin pyöräni pois, mutta niin vaan se villitys iski uudestaan. Viime kesänä piti ostaa uusi. Nykyinen on 250-kuutioinen Honda ja sopivan kevyt, kun edellinen oli ysisatanen Yamaha, joka oli hiukan raskas käsitellä, Kaija selvittää.
– Vammautuminen tapahtui jo vuonna 2010, mutta pääsin leikkaukseen vasta tämän vuoden huhtikuussa. Semmoista pompottelua se oli.
Kaijan sairauskertomus ei kuitenkaan ole vielä tässä, vaikka mitään kovin vakavaa sairautta hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Vatsavaivoja on kuitenkin riittänyt.
– Sappi leikattiin jo vuonna 1978, ja vuonna 1997 vatsasta löytyi helikobakteeri ja krooninen gastriitti. Helikon oireet ilmenivät jatkuvina vatsakipuina. Ensin epäiltiin sen olevan vatsahaava, mutta siitä ei ollut kysymys. Kipu oli kokonaisvaltaista eikä sitä pystynyt paikallistamaan. Se alkoi heti aamulla herätessä ja vaivasi, söi tai oli syömättä. Gastroskopialla eli ruokatorven tähystyksellä se sitten viimein löytyi.
Kivut olivat kovia
Heliko häädettiin lääkkeiden avulla ja Kaija yritti sinnitellä vatsansa kanssa. Mitään vakituista lääkitystä ei ollut, mutta ruokavalion kanssa piti olla tarkkana.
– Piti välttää kaikkia paistettuja ruokia, mutta myös tuoreita juttuja kuten kurkkuja ja omenoita, myös lanttulaatikko oli pahasta. Lista oli aika pitkä, mutta toisinaan pystyi syömään lähes normaalisti. Tällaisena elämä jatkui, tähystyksiä tehtiin aina silloin tällöin ja tilannetta seurattiin. Gastriittia ja punoitusta löytyi joka kerta. Kaikkein pahimmat oireet aiheuttaa nykyään mämmi, joka ei sovi ollenkaan, vaikka se on suurta herkkuani. Rasvaiset ruuatkaan eivät käy.
Joulukuussa 2011 Kaijan vatsa kipeytyi todella pahasti.
– Menin Peijaksen päivystykseen, ja kun kovat kivut olivat oikealla puolella, epäiltiin umpilisäkkeen tulehdusta. Kipu oli niin kova, ettei vatsaan voinut edes koskea. Tulehdusarvot nousivat hirmuisesti ja minulla oli myös kova kuume. Niin tehtiin päätös umpilisäkkeen leikkauksesta, mutta siitä ei ollut kyse. Se todettiin umpipussitaudiksi.
– Vaiva hoidettiin antibiooteilla. Jouduin myös paksusuolen tähystykseen, jolloin nousevassa paksusuolessa todettiin divertikkeleitä, mikä vaikutti umpilisäkkeen tulehdukselta. Yleensä divertikkelit ovat paksusuolen laskevassa osassa. Onneksi ne eivät ole kuitenkaan niin pahoja, että tarvittaisiin leikkausta – ei ainakaan toistaiseksi.
Se on myös makuasia
Tulehdus uusiutui kerran, helmikuussa 2012, ja siinä yhteydessä Kaijalle suositeltiin Vi-Sibliniä vatsavaivoihin.
– Minähän menin heti apteekkiin ja ostin sitä. Sen jälkeen tulehdusta ei ole ollut kertaakaan, jonka lasken Vi-Siblinin ansioksi. Aiemmin minulla oli sekä ummetusta että ripulia.
Valmistetta on kahta lajia, oranssissa tai sinisessä pakkauksessa, mutta maussa on suuri ero.
– Minun mielestäni oranssinen on paljon parempaa. Enkä enää osaa kaurapuuroa syödäkään ilman Vi-Sibliniä.
Kaijan vatsa pysyy nyt aisoissa. Hän tarvitsee hyvin harvoin enää mitään muuta.
– Nyt kun oli olkapääleikkaus ja jouduin syömään särkylääkkeitä, ne kovettivat mahan. Silloin otin myös Fructolax-kuution useampana iltana, ja se toimi. Nyt en enää tarvitse sitäkään.
Kaijan vatsatilannetta seurataan edelleen. Gastroskopiaa suositellaan kuudenkymmenen ikävuoden jälkeen kahden vuoden välein, mutta paksusuolen tähystystä ei ole tiedossa, ellei tilanne pahene.
– Vatsavaivat eivät tällä hetkellä rajoita elämääni mitenkään, Kaija toteaa tyytyväisenä.
– Kunhan muistaa mämmiä vältellä.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuva: Miguel Vera
Terveys-Hymy 6-13
Kommentit
Oma kommentti