Lammilainen Leo K. Anttila, joka tunnetaan myös kuulun kaunotarkolmikon eli Anttilan likkojen Jennin, Saanan ja Dianan isänä, voi tätä nykyä entistä paremmin.
Lammin ikkunatehtaalla työskentelevä Leo K. Anttila kertoo vatsaongelmiensa vaihdelleen. Massu oli joko on tai off, mutta kultaista keskitietä ei tahtonut löytää millään. Ilmavaivat kiusasivat etenkin öisin, vatsa murisi ja uloste oli joko täysin löysää tai sitten vatsa meni kokonaan umpeen. Lopputuotteen hajussakaan ei ollut kehumista.
– Ongelma ei ollut mitenkään hirvittävän iso, mutta kiusallinen kylläkin, Leo muotoilee. – Vatsa ehti temppuilla parikymmentä vuotta. Tiedän ongelmien aiheutuvan nykyisestä ruokavaliosta, johon on vaikea saada riittävästi kuituja. Olen kokeillut vehnän- ja kauranleseitä, mutta niitä annostelee joko liikaa tai liian vähän. Niistä ei ole ollut minulle mitään apua. Olen yrittänyt pitää vatsaani jonkinnäköisessä kunnossa syömällä ruisleipää ja muuta kuitupitoista ruokaa.
– Jo vanhoilla kiinalaisilla ja muinaisilla roomalaisilla on runsaasti sanontoja vatsan terveyden merkityksestä, Leo toteaa. – Jos vatsa vaivaa vähänkin, se leimaa koko oloa.
Tätä nykyä Leon vatsaongelmat ovat kuitenkin ohi. Hän pääsi runsaat puoli vuotta sitten tohtori Matti Tolosen Lepicol-testiryhmän jäseneksi – ja voi hyvin. Leo on alusta alkaen ottanut Lepicolia kaksi teelusikallista kaksi kertaa päivässä. Itse testi keksi kaksi kuukautta.
– Jo parin päivän kuluttua vatsan toiminta muuttui aivan normaaliksi, hän kertoo. – Ulosteen paha hajukin katosi, samoin ilmavaivat. Vessassa käymisestä alkoi tulla suoranainen nautinto! Olo muuttui muutenkin kevyeksi ja hienoksi.
Leo nauttii Lepicol-paukkunsa yleensä illalla. Hän sekoittaa jauheen veteen.
– Sen voisi ottaa koska tahansa, mutta minun rytmiini kello kahdeksan Lepicol-annos toimii oikein hyvin. Sitä ohjetta olen noudattanut, että pidän vähintään puolen tunnin eron syömisen kanssa. Lepicolia ei pitäisi ottaa samanaikaisesti lääkkeidenkään kanssa, sillä se hieman hidastaa imeytymistä.
Leo on laihtunut Lepicolin myötä kymmenkunta kiloa. Hän kertoo omana keksintönään alkaneensa ottaa yhdessä Lepicolin kanssa 200 mikrogrammaa orgaanista kromia. Näin nälän tunne pysyy poissa.
– Kyse on aivan loistavasta jutusta painonhallinnassa, hän hehkuttaa. – Olen itsekin oikein
yllättynyt ja töissä minua pidetään jo melkein valaistuksen saaneena. Tällä konstilla minulle ei enää tule nälkä, mutta pärjään silti aivan loistavasti, sillä syön monipuolisesti ravintolisiä.
– Tällä konstilla vereni kromitaso pysyy tasaisena äärettömän pitkään. Aina aikaisemmin minulle tuli neljän tunnin välein huutava nälkä, mutta nyt pärjään huomattavan vähäisellä ruokamäärällä. En ole edes uskaltanut kokeilla, kuinka pitkään pystyn olemaan syömättä!
– Herään joka aamu viideltä ja syön aamupuuron. Olen töissä kahdeksan tuntia kuudesta kahteen, enkä syö töissä sinä aikana mitään. Muut syövät jotakin kahden tunnin välein.
Ravintolisiä Leo sen sijaan popsii reilumman jälkeen – ja sanoo voivansa paremmin kuin koskaan ennen. Hän ottaa päivittäin kolme ruokalusikallista kalanmaksaöljyä ja kaksi kapselia kalaöljy E-EPAa, monivitamiinitabletin, Bio-Carnosinia, sinkkiä, kahta eri E-vitamiinivalmistetta, magnesiumia, seleeniä ja kaliumia. Leo pystyy perustelemaan jokaisen ravintolisän käytön ja hän tietää ravitsemuksesta niin paljon, että se herättää varmasti ihmetystä ja kunnioitusta terveyden ammattilaisissakin.
– Käytän Matti Tolosen suosittelemaa ortoglykeemistä painonhallintamenetelmää, mutta en aivan pelkästään sitä, vaan olen ottanut vaikutteita myös tohtori Antti Heikkilältä. Pyrin koko ajan syömään Heikkilän oppien mukaan hiilihydraatteja niin vähän kuin suinkin, mutta jos kuitenkin syön niitä, noudatan Tolosen oppeja ja syön mahdollisimman hitaita hiilihydraatteja.
Leo K. Anttilalla on aikaa myös harrastuksille. Hän soittaa kitaraa ja tekipä hän kesällä serkkunsa kanssa yhden keikankin – ja sitten hän valokuvaa. Leolla on ainakin valokuvamalleja omasta takaa, sillä hänen tyttärensä Jenni, Saana ja Diana ovat maankuuluja kaunottaria.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuva: Jukka Kuusisto
Terveys-Hymy 1-2005
Kommentit
Oma kommentti