Turkulainen Sirje Lähde muistelee peruskouluvuosiaan surulla ja ahdistuksella. Tyttö joutui koko luokan silmätikuksi ja kiusan kohteeksi. Paha mieli purkautui vaikeina vatsavaivoina.
Lastenohjaajaksi opiskeleva Sirje Lähde, 22, on parhaillaan kolmivuotisten opintojensa puolivälissä. Kun hän puolentoista vuoden päästä valmistuu, hänet suorastaan revitään työelämään, sillä alan työllistyvyys on sata prosenttia. Sirje on aina ollut lapsirakas, mutta omien lasten aika ei ole vielä, vaikka hän asuukin jo avossa samanikäisen, insinööriksi multimediapuolella opiskelevan poikaystävänsä Nikon kanssa.
– Ihan pienenä minusta piti tulla opettaja, mutta vasta ylioppilaaksi pääsyn jälkeen huomasin, että haluan sittenkin touhuta mieluiten ihan pienten lasten kanssa. En halunnut ruveta semmoiseksi, joka antaa lapsille läksyjä. Olen luonteeltani enempi hoivaajatyyppi.
Avoimesta ja välittömästä Sirjestä ei hevin uskoisi, että hän joutui koko peruskouluaikansa kärsimään jatkuvasta koulukiusaamisesta. Se ei ollut koskaan fyysistä, mutta henkinenkin kiusaaminen riitti tekemään jokaisesta koulupäivästä helvetin. Sirje muistaa palanneensa koulusta kotiin itkien melkein joka päivä.
– Se alkoi siitä, kun siirryin kolmannelle luokalle musiikkiluokille Turun Puolalan koulussa, joka on kaupungin suurin koulu. Siitä koulusta minulla on edelleen kauhukuvia enkä suosittele sitä kenellekään. Sieltä tulee kaikkein eniten vatsavaivaisia ja muuten masennettuja lapsia.
– Kiusaaminen oli henkistä ja sanallista, tosi ilkeää puhetta ja matkimista. Vastasin sitten opettajan kysymykseen oikein tai väärin, puheitani oltiin aina vääntelemässä. Sitä toistui päivittäin ja mukana oli koko luokka. En huomannut, että ketään muuta olisi kiusattu samalla tavalla. Opettajat tiesivät tästä ja äiti soittikin siitä opettajalle, mutta seurauksena oli se, että opettaja otti minut silmätikuksi.
Sirje kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2006 eikä häntä lukiossa enää kiusattu. Hän sanookin muuttuneensa lukiovuosinaan ihan toisenlaiseksi ihmiseksi ja löytäneensä oikean minänsä.
– Vatsakipujuttu alkoi varmaan jo neljännellä luokalla eli kymmenvuotiaana, Sirje muistelee. – Stressi jäi päälle ja reagoin kiusaamiseen vatsallani. Sillä ei ollut mitään väliä, mitä söin. Äiti vei minut lääkärille, joka totesi, että kyseessä on joku psyykkinen juttu. Vaikka lukiovuodet olivatkin ihan erilaisia kuin peruskoulun aika, menneet tapahtumat loukkaavat minua yhä.
Sirje kärsi ajoittaisista vatsavaivoista edelleen, vaikka peruskoulun päättymisestä oli jo useita vuosia. Hänen kosmetologina työskentelevä äitinsä sattui kuulemaan Platinum Plus- nimisestä aminohappovalmisteesta eräillä messuilla, vakuuttui tuotteen tehosta ja suositteli sitä tyttärelleen. Sirje tarttui äitinsä vinkkiin ja alkoi kuurin.
– Otin alkuun kuukauden verran yhden tabletin aamuisin, mutta sen jälkeen rupesin ottamaan kahta. Maha rauhoittui tosi hyvin jo puolentoista kuukauden kuluttua. Olosta tuli pirteämpi ja energisempi, hiukset voivat tosi hyvin ja elämä hymyilee nykyään kaikin puolin. Kun kaikki muut ympärillä sairastelivat, minä pysyin terveenä. Ravintolisät olivat minulle jonkin verran tuttuja jo aiemminkin ja otin jo tätä ennen joka aamu yhden multivitamiinitabletin. Sekin varmaan imeytyy elimistöön entistä paremmin.
– Kun vatsavaivat hellittivät, minuun iski kauhea kutina tehdä kaikenlaista. Energiaa riittää nykyään paljon muuhunkin kuin koulunkäyntiin, Sirje iloitsee. – Leivon itse ja tykkään ruuanlaitosta. Nyt olen aloittanut myös joogan ja harrastan myös maalaamista.
Entä millaisia terveisiä sinulla on kiusaajillesi?
– Vaikea sanoa yhtään mitään. Toivoisin kuitenkin näiden ihmisten ymmärtävän, että koulukiusaaminen voi muuttaa koko ihmisen elämän ja se voi katkeroittaa mielen vielä vuosikausiksi koulun päättymisen jälkeenkin. Kokemani vääryydet tahtovat tulla mieleen vieläkin miltei päivittäin. Ei menneitä tapahtumia pysty koskaan sulattamaan tai hyväksymään.
– Jos näkisin näitä ihmisiä vaikkapa jossakin kadulla, toivoisin sydämestäni, että he rohkaistuisivat ja pyytäisivät anteeksi. Vain tällä tavalla voisin ruveta pääsemään siitä kaikesta yli. Pahaa kuitenkin pelkään, ettei heillä ole sen vertaa omaatuntoa.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 4-09
Kommentit
Oma kommentti