Verensokeri hallintaan luontaisin keinoin

Diabeteksen lisääntyminen on huolestuttava ongelma, sillä määrän arvellaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Myös riskiryhmään kuuluvien määrä kasvaa koko ajan. Verensokeritasapainoon voi vaikuttaa lääkkeiden lisäksi liikunnalla, ruokavaliolla ja ravintolisillä.

Diabetes on ryhmä aineenvaihdunnallisia sairauksia, joille on tyypillistä veren liiallinen sokeripitoisuus (glukoosipitoisuus). Pääasiallisia syitä ovat verensokeria säätelevän insuliinihormonin puuttuminen, insuliinin riittämätön muodostus ja elimistön alentunut kyky käyttää insuliinia hyväkseen. Insuliinin tehtävänä on auttaa sokerin pääsy verenkierrosta lihaksiin ja muihin kudoksiin.

1-tyypin (nuoruustyypin) diabetes on seurausta insuliinia muodostavien haiman Langerhansin saarekkeiden tuhoutumisesta; tätä sairautta voi hoitaa vain insuliinilla. Yleisempi aikuis- eli 2-tyypin diabetes kehittyy yleensä hitaasti vuosien mittaan ja johtuu alkuvaiheessa pääasiassa elimistön insuliiniherkkyyden vähenemisestä (insuliiniresistenssi); tällöin insuliini ei vaikuta riittävästi laskeakseen verensokeria tarpeeksi.  Sairauden myöhemmässä vaiheessa myös insuliinin tuotanto on yleensä vähentynyt. Perinteinen jako tyypin 1 ja tyypin 2 diabetekseen on hyvin karkea, sillä monen potilaan oireet sopivat kumpaankin, ja lisäksi diabetes esiintyy hyvin erilaisena eri ihmisillä.

Diabeteksen oireita ovat varsinkin lisääntynyt janontunne, tihentynyt virtsaamistarve etenkin yöllä sekä väsymys. Diabeteksen alkuvaihe on kuitenkin oireeton, ja siksi moni ei tiedä sairastavansa sitä. Aikuistyypin diabetesta edeltää yleensä metabolinen oireyhtymä (nk. varhaisdiabetes), jolle on tyypillistä kohonneen verensokerin ohella vyötärölihavuus, kohonnut verenpaine sekä kohonneet veren rasva-arvot ja melko usein myös kihti.

Korkea veren glukoosipitoisuus lisää glykaatiota, joka on elintärkeisiin komponentteihin, varsinkin proteiineihin, vaikuttava haitallinen reaktio. Jatkuva koholla oleva verensokeri vaurioittaa ja ahtauttaa verisuonia, ja pitkään jatkuessaan se voi aiheuttaa vakavia vaurioita silmissä, munuaisissa ja verisuonissa sekä hermostossa.

Diabetesta voidaan ennaltaehkäistä ja jopa hoitaa elämäntapamuutoksilla, esimerkiksi lisäämällä liikuntaa, pudottamalla painoa sekä noudattamalla runsaskuituista ja terveellisiä rasvoja sisältävää ruokavaliota. 

Merkittävää apua saa myös ravintolisistä. Esimerkiksi alfalipoiinihapolla, sarviapilalla ja kromilla on verensokeria tasapainottava vaikutus. Kaksi viimeksi mainittua parantavat samalla myös veren rasva-arvoja, ja alfalipoiinihappo on lisäksi ainutlaatuisen tehokas, suojaava antioksidantti. Markkinoille on juuri tullut Suomen Bioteekin uutuusvalmiste DIACAPS, joka sisältää kaikkia näitä kolmea merkittävää ainetta. Sitä myydään etupäässä luontaistuotekaupoissa.

Kromi on ihmiselle välttämätön mineraali, hivenaine, jota elimistö tarvitsee päivittäin. Riittävä krominsaanti on havaittu tärkeäksi varsinkin aineenvaihdunnalle ja erityisesti diabeetikoille. Tutkijoiden mukaan niukka krominsaanti saattaa olla osasyy 2-tyypin diabeteksen kehittymiseen.

Tutkimusten mukaan kromi lisää insuliiniherkkyyttä eli tehostaa insuliinin vaikutusta, estää lihomista 2-tyypin diabeteksen yhteydessä sekä alentaa kolesterolia ja triglyseridejä.

Erilaiset kromiyhdisteet imeytyvät elimistöön eri tavalla. Kromin ja pikoliinihapon yhdiste, kromi(tri)pikolinaatti, on yksi tehokkaimpia rasva- ja sokeritasapainoon vaikuttavia kromiyhdisteitä, ja se on turvallinen suurinakin annoksina. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on luokitellut kromitripikolinaatin ravintolisänä turvalliseksi.

Kromipikolinaattia on käytetty ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa tyypillisesti 200 – 1000 µg (mikrogrammaa) useiden kuukausien ajan ilman haitallisia vaikutuksia. Kromin saantisuositus ja käyttö ravintolisänä vaihtelee välillä 50 – 200 µg. Suomessa näitä määriä on lähes mahdoton saada ruoasta, sillä krominsaanti ravinnosta on meillä keskimäärin vain noin 30 µg päivässä, mikä on vähäisintä maailmassa. Siksi kromilisän käyttö on tärkeää varsinkin diabeetikoille, mutta myös henkilöille, joilla on metabolinen oireyhtymä, lisääntynyt verensokeri tai joilla on diabetesta suvussa.

Sarviapila eli pukinsarviapila (Trigonella foenum-graecum, engl. fenugreek) on herneen sukuinen palkokasvi, jota on käytetty ravintona, mausteena ja kasvilääkkeenä erityisesti Intiassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Sarviapila on yksi vanhimpia viljelykasveja ja tärkeä osa currymausteseosta. Nuoria lehtiä ja ituja käytetään tuoreena salaatin tapaan. Viimeaikaiset tutkimukset ovat vahvistaneet sarviapilan perinteisen käytön verensokeria tasapainottavana rohdoksena sekä osoittaneet sen tehon ja turvallisuuden.

Sarviapila on erinomainen apu verensokerin tasapainottamiseen, sillä sen vaikutus perustuu tutkimusten mukaan useisiin erilaisiin, toisiaan tukeviin mekanismeihin. Se lisää insuliinin erittymistä haimassa, edistää haiman uusiutumista, vähentää insuliiniresistenssiä eli parantaa insuliiniherkkyyttä muun muassa lisäämällä insuliinin sitoutumispaikkoja solukalvolla ja se hidastaa hiilihydraattien pilkkoutumista sokereiksi estämällä alfa-amylaasientsyymin toimintaa.

Sarviapilaa on vanhoista ajoista lähtien käytetty ravintona, mausteena ja lääkkeenä.

Alfalipoiinihappo on ihmiselimistölle elintärkeä aine, jota terve elimistö pystyy muodostamaan tarvitsemansa määrän. Alfalipoiinihappoa on hieman vihreissä kasviksissa, erityisesti pinaatissa sekä oluthiivassa ja punaisessa lihassa, varsinkin sisäelimissä. Sitä saa ruoan mukana hyvin vähän, mutta täydentämällä elimistön omaa tuotantoa ravintolisän avulla saadaan tehokas verensokeria tasapainottava vaikutus sekä suoja korkean verensokerin aiheuttamia haittoja vastaan.

Alfalipoiinihappo on erityisen sopiva diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään, sillä se lisää glukoosin imeytymistä verenkierrosta solujen sisään, parantaa insuliinivastetta eli tehostaa insuliinin verensokeria alentavaa vaikutusta ja säätelee glukoosin vapautumista maksasta.

Verensokerin laskiessa myös haitallinen glykaatio vähenee. Korkean verensokerin aiheuttama glykaatio on merkittävä diabetekseen liittyvien sairauksien aiheuttaja. Se nopeuttaa elimistön vanhenemista, vaurioittaa hermosoluja ja altistaa verisuonisairauksille. Alfalipoiinihappoa onkin jo pitkään käytetty lievittämään ja ehkäisemään diabeteksesta johtuvia oheissairauksia, mm. silmänpohjan rappeutumaa ja diabeettista ääreishermosairautta.

Alfalipoiinihappo nostaa tärkeimmän solunsisäisen antioksidantin, glutationin, pitoisuutta aikaansaaden tehokkaan hermostoa suojaavan vaikutuksen. Glutationin väheneminen voi johtaa mitokondrioiden toimintahäiriöihin ja hermosolujen tuhoutumiseen.

Yksi alfalipoiinihapon sydän- ja verisuonisairauksia ehkäiseviä mekanismeja on LDL-kolesterolin suojaaminen kuparin hapettavalta vaikutukselta. Tämä ns. paha kolesteroli on nykykäsityksen mukaan haitallinen verisuonille vain hapettuneessa muodossa.

Alfalipoiinihappo on tutkimusten ja vuosikymmenten kokemusten perusteella turvallinen ja hyvin siedetty suurinakin annoksina.

Teksti: Reijo Ikävalko

Terveys-Hymy 9-2007