– Elämäni oli hyvin vaikeaa ja minusta tuli erakko, huokaa ruotsalainen Stensdotter-Kerstin Persson.
– En voinut lähteä edes hammaslääkäriin tai kampaajalle, koska minun piti koko ajan juosta vessassa. Onneksi painajainen on ohi ja voin jälleen elää aivan normaalia elämää.
Höörissä Etelä-Skoonessa asuvalle Stensdotter-Kerstin Perssonille, 59, ilmaantui virtsanpidätysongelmia puolitoista vuotta sitten. Hän joutui juoksemaan koko ajan vessassa, pahimmillaan yli 20 kertaa vuorokaudessa. Yöunistakaan ei tullut juuri mitään, sillä hän joutui käymään vessassa 6-7 kertaa yössä.
– Sosiaalisesta elämästä tuli hyvin vaikeaa. Jo niin yksinkertaiset jutut kuin hammaslääkärissä, kampaajalla tai kirkossa käynnit tuottivat ongelmia. Minun piti koko ajan olla selvillä, missä oli lähin vessa. Aloin vähitellen eristäytyä normaalista elämänmenosta, hän toteaa hiljaa.
Stensdotter-Kerstin luuli ensin sairastuneensa johonkin tulehdukseen, mutta lopulta lääkärit vahvistivat diagnoosiksi inkontinenssin eli virtsan pidätyskyvyttömyyden.
– Sain kallista lääkettä, josta ei kuitenkaan ollut mitään apua, hän toteaa. – Se aiheutti minulle suun kuivumista ja käsien vapinaa. Siitä oli pakko luopua.
Stensdotter-Kerstin on ollut sairauseläkkeellä jo kuutisen vuotta erilaisten vammojen vuoksi. Hänen aviomiehensä on kuollut ja tätä nykyä hän asuu yhdessä kolmevuotiaan Smulan-kissansa kanssa, jonka suurta herkkua ovat katkaravut. Niistä pitää myös Smulanin emäntä. Lapsia Stensdotter-Kerstinillä ei ole.
Stensdotter-Kerstin on asunut pikkuisessa 13 000 asukkaan Höörin kaupungissa vasta muutaman vuoden. Hän on syntynyt Höringenissä, joka on 60-70 kilometriä Hööristä Smoolannin suuntaan. Stensdotter-Kerstin on kerran käynyt Suomessa, se oli joskus 1970-luvulla. Hän muistaa Helsingin olleen tuolloin hyvin kaunis kaupunki.
Stensdotter-Kerstin on lukenut yliopistossa hallinnollisia aineita ja psykologiaa. Hän on työskennellyt hallinnollisissa tehtävissä sekä rakennusalan liitossa että Skoonen urheiluyhdistyksen riveissä. Stensdotter-Kerstin kertoo viihtyvänsä erinomaisen hyvin Höörin idyllisessä miljöössä, ja niinpä seudun luonnonkauneus on houkutellut kesämökkiläisiä aina Tanskasta ja Saksasta saakka. Höörissä asuu myös paljon lapsiperheitä.
Juuri tällä hetkellä Stensdotter-Kerstinillä on muitakin terveysmurheita, sillä hän kaatui kesäkuun lopussa siivotessaan kellaria, jolloin hänen vasen olkavartensa murtui. Lääkärit ovat arvioineet vaivan olevan ohi jouluun mennessä, ja mikä tärkeintä, se on taaksejäänyttä elämää ensi tammikuussa, jolloin Stensdotter-Kerstin täyttää 60 vuotta.
Onneksi asioilla on taipumus järjestyä. Tosin inkontinenssin kanssa Stensdotter-Kerstin alkoi tulla jo epätoivoiseksi, sillä lääkärit eivät pystyneet auttamaan häntä.
– Näin sattumalta viime syksynä lehdessä ilmoituksen, missä haettiin inkontinenssista kärsiviä koehenkilöitä uudella Uretin 45+ -nimisellä luontaistuotteella tehtävään tutkimukseen. En ollut koskaan aikaisemmin osallistunut mihinkään vastaavaan, mutta nyt päätin yrittää. Tunsin itseni siinä vaiheessa jo koko lailla vammaiseksi. Minusta oli tullut jo melkein epäsosiaalinen.
Stensdotter-Kerstin tunnustaa nyt, kun ongelmat ovat ohi, että hän ei testin aloittaessaan jaksanut uskoa valmisteen tehoon.
– En millään voinut kuvitella, että näin vaikeaan ongelmaan olisi noin yksinkertainen ratkaisu, hän naurahtaa. – Rupesin kuitenkin syömään kahta tablettia aamiaisen yhteydessä joka aamu, ja aloin huomata selviä helpotuksen merkkejä jo kahden, kolmen viikon kuurin jälkeen. Vessassa ei enää tarvinnut juosta samaan tahtiin kuin aikaisemmin.
Stensdotter-Kerstin ei ole koskaan ollut mikään luontaistuotteiden suurkuluttaja. Silloin tällöin hän on nauttinut jonkun vitamiinikuurin, mutta siinä kaikki. Nyt hän joutui kuitenkin tarkistamaan epäilevää kantaansa luontaistuotteisiin.
– Tilanne alkoi muuttua koko ajan paremmaksi, hän kertoo tyytyväisenä. – Jo syksyn mittaan se normalisoitui täysin. Olen siitä lähtien käynyt vessassa ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset eli 3-4 kertaa päivässä ja 1-2 kertaa yössä. Nyt voin jälleen tehdä ihan mitä haluan: käydä kampaajalla tai hammaslääkärissä tai tunnin kestävässä jumalapalveluksessa. Voin myös tehdä pitkiä kävelylenkkejä eikä minun tarvitse miettiä, missä on vessa. Syön edelleen kahta tablettia joka aamu.
Monien vaiva
Lähes puoli miljoonaa suomalaista kärsii joko ajoittaisesta tai pitkäaikaisesta virtsankarkailusta. Kuitenkin vain pieni osa hakee vaivaansa ammattiapua. Virtsan karkailua pidetään edelleen joko vähäpätöisenä tai sitten niin kiusallisena vaivana, ettei lääkärin puoleen osata kääntyä. Virtsankarkailuvaivat ovat yllättävän yleisiä kaikenikäisillä, ja niitä esiintyy lähes saman verran kummallakin sukupuolella. Yleisimmillään ongelma on kuitenkin keski-iän ylittäneillä ja tilanne pahenee iän myötä.
Virtsaamisvaivat aiheutuvat usein virtsarakon lihaksen yliaktiivisuudesta. Monille tuttuja oireita ovat tihentynyt tai äkillinen virtsaamistarve – tai ne molemmat – sekä kiusalliset öiset vessareissut. Oireisiin kuuluu myös tahdosta riippumaton virtsankarkailu, jota edeltää voimakas virtsaamispakon tunne. Monet taas tietävät turhan omakohtaisesti, mitä voi tapahtua, jos tekee äkillisen fyysisen ponnistuksen tai jos nauraa, yskii tai aivastaa turhan voimaperäisesti. Silloin puhutaan ponnistusinkontinenssista.
Monilla naisilla hormonaaliset muutokset johtavat noin 45 vuoden jälkeen limakalvojen kuivumiseen ja lantionpohjan lihasten voiman heikkenemiseen. Vaikka muutokset ovat normaaleja ja kuuluvat jokaisen naisen elämään, seuraukset voivat olla kiusallisia. Virtsan pidätyskyky heikkenee monella.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 10-2005
Kommentit
Oma kommentti