Voittamaton ikämiesurheilija

Terveys-Hymy kirjoitti porvoolaisesta ikämiesurheilijasta Stig Bäcklundista ensimmäisen kerran vuonna 1997, joten on taas hyvä aika päivittää tilanne. – Maailmanmestaruuksiakin on jo parikymmentä, hän naurahtaa.

Kun Terveys-Hymy teki ensimmäisen jutun Stig Bäcklundista vuonna 1997, hän oli 57-vuotias ja vaikutti vielä virassaan Porvoon poliisilaitoksen ylikonstaapelina. Hän kertoi poteneensa pari vuotta aiemmin ankaraa väsymystä ja yleistä haluttomuutta ja arveli oireittensa johtuvan kovasta stressistä ja kolmivuorotyöstä. Kuvaan kuuluivat myös epäsäännölliset ruoka-ajat ja osittain myös epätäydelliset ruuan valinnat. Stig söi mitä sattui käsiinsä saamaan.

Yleisurheilun ystävät muistavat Stigin, sillä hän oli aikoinaan maan parhaita kolmiloikkaajia. Hän voitti sisäratojen Suomen mestaruuden vuonna 1965 ja jo vuotta aiemmin hän oli Kalevan kisoissa pronssilla. Stigin ennätys kolmiloikassa on vielä tänäkin päivänä suomalaisittain kova, 15,60, ja pituuttakin hän on ponkaissut 732. Varsinaiset suurmenestykset ovat kuitenkin tulleet veteraanisarjoista, missä hän on saavuttanut lukuisia maailmanmestaruuksia ja ME-tuloksia.

Mutta palataanpa vielä 1990-luvulle.

– Kuulin kevättalvella 1995 ubikinonista eräältä toiselta veteraaniurheilijalta, porilaiselta Pekka Penttilältä. Hän oli 10-ottelussa oman ikäluokkansa maailmanmestari, joten häntä kannatti kuunnella. Rupesin syömään Bio-Qinon -nimistä ubikinonivalmistetta.

Ylivoimaisia voittoja

Stig alkoi syödä ubikinonia huhtikuussa. Veteraanien MM-kisat heinäkuussa USA:n Buffalossa tuottivat hänelle kultaa sekä pituudessa että kolmiloikassa. Stig voitti pituushypyn oman ikäluokkansa ME-tuloksella 635 ja hätyytteli kolmiloikassa omissa nimissään olevaa maailmanennätystä tuloksella 13,77. Bäcklund oli hypännyt 55-vuotiaiden ME:ksi kolmiloikassa kuukautta aikaisemmin Kajaanissa lukemat 13,85.

– Olin Buffalossa niin ylivoimainen, että minun arveltiin käyttävän dopingia. Niinpä minut otettiin heti pituuskilpailun jälkeen dopingtesteihin, mutta näyte oli täysin puhdas. Kai se pisti hiukan ihmettelemään, sillä voitin pituuden melkein puolen metrin ja kolmiloikan lähes puolentoista metrin erolla seuraavaan.

– Olen täysin vakuuttunut, että minulla oli jo Buffalon kisoissa hyötyä ubikinonista. Piristyin ja sain uutta intoa harjoitteluun. Jos minulla ei olisi ollut ubikinonia käytössäni, en olisi millään pystynyt palautumaan kovista harjoituksista niin nopeasti kuin nyt.

Kun Etelä-Afrikan Durbanissa pidettiin seuraavat veteraanien MM-kisat 1997, Stig Bäcklundin tahti oli entinen: hän voitti jälleen sekä pituuden että kolmiloikan, ja taaskin ylivoimaisesti.

Meno jatkuu hurjana

Kun Terveys-Hymy teki seuraavan jutun Stigistä vuonna 2001, hän oli 61-vuotias ja siirtynyt jo eläkeläisten joukkoon. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut. Stig oli tuolloin viimeksi hävinnyt omissa leipälajeissaan vuonna 1986. Nyt hänen taskussaan oli jo kymmenkunta kultamitalia EM- ja MM-kisoista.

– En osaa itsekään sanoa, mikä on ollut menestymiseni salaisuus, hän tuumaili tuolloin. – Kai olen tehnyt kaiken oikein. Tulostasoni on ollut koko veteraanikauteni ajan melko korkealla, mutta ubikinonin myötä olen huomannut ratkaisevan eron. Olen havainnut, että iän myötä sitä tarvitaan ravintolisänä entistä enemmän.

Entä mitä Stig Bäcklundille kuuluu nykyään, kun mittarissa on jo 73 vuotta? Meno on sanalla sanoen entinen. Kun tätä juttua tehtiin, hän oli juuri palannut treeneistä urheilukentältä. Hän oli juossut 50–60 metrin vetoja, hypännyt vähän moniloikkia ja sen päälle hän heitteli vielä jonkin aikaa kiekkoa. Kaiken kaikkiaan harjoituksiin kului aikaa lähes puolitoista tuntia.

Stig on ollut koko ajan myös yhteiskunnallisesti valveutunut, sillä hän on vaikuttanut RKP:n riveissä kolme kautta Porvoon kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana. Hän on ollut myös ruotsinkielisen hiippakunnan luottamustehtävissä, mutta on vähitellen hiukan hiljentänyt yhteiskunnallisen osallistumisensa tahtia.

Elämä kansien väliin

Stig on ollut toimen mies myös yksityiselämässään, sillä hänellä on vaimonsa kanssa kuusi lasta, viisi tytärtä ja poika. Lastenlapsia on kymmenen, kuusi tyttöä ja neljä poikaa.

– Käytin ubikinonia vuosikausia ja olin siihen oikein tyytyväinen, mutta sitten tulin kuitenkin pitäneeksi muutaman vuoden tauon tai käytin sitä vain satunnaisesti. Viime syksynä minulla todettiin sydämen rytmihäiriö, jolloin ehdin jo luulla, että nyt tämä loppuu tähän.

Stig jatkoi kuitenkin treenaamista ja yritti sopeutua.

– Tyttäreni toimii sairaanhoitajana Tukholman Karoliinisessa sairaalassa ja hän oli saanut käsiinsä ruotsalaisen tutkimuksen, joka käsitteli ikäihmisten sydänvaivoja, ubikinonia ja seleeniä. Luin tutkimuksen ja rupesin ottamaan alkuvuodesta 200 mg ubikinonia ja 200 mikrogrammaa seleeniä päivittäin. Mielestäni siitä on ollut minulle suurta apua. Se on helpottanut tilannettani ja vähentänyt sydänstressiä.

Rytmihäiriö ei enää haittaa millään tavalla Stigin elämää.

– Kun rytmihäiriö todettiin, lepopulssi oli aika korkealla ja veto oli poissa. Lääkäri määräsi minulle beetasalpaajalääkityksen ja verenohennuslääkkeen. Beetasalpaajalääkitys on hyvin lievä, vain puoli tablettia päivässä. Olo on nyt ihan hyvä, ahdistus ja stressi eivät enää vaivaa. Mitään rajoituksia ei ole ja elän elämääni täysin rinnoin.

Stig Bäcklund kirjoittaa parhaillaan omaelämäkertaansa, jonka nimeksi on tulossa Stig Bäcklund itse asiasta kuultuna. Omakustanne on tulossa markkinoille syksyllä.

Yksi kauneusvirhe

Stig loukkasi muutama vuosi sitten polvensa niin pahasti, että hän joutui vaihtamaan ponnistavaa jalkaa. Jokainen urheilun ystävä tietää, että muutos on valtavan suuri. Se ei kuitenkaan ole Porvoon kumiukkoa haitannut. Kipeä polvi aiheutti kuitenkin yhden kerran erikoisen tilanteen – Stig Bäcklund hävisi!

– Helsingin EM-kisoissa polvi oli niin kipeä, etten pystynyt hyppäämään kunnolla. Menin kuitenkin mukaan kisaan, mutta jäin kaksi metriä normaalituloksestani. Jalka ei kestänyt, ja silloin hävisin sen yhden kerran.

Mutta sen jälkeen on palattu normaalitilanteeseen. Stig on ollut voittamaton.

– Olin ensimmäinen suomalainen, joka ylitti viisi metriä pituudessa yli 70-vuotiaiden sarjassa, vaikka jouduinkin vaihtamaan ponnistavaa jalkaa. Minulla on myös samassa sarjassa halli-ME kolmiloikassa, tulos on 10.71. Euroopan veteraaniurheilijoiden liitto valitsi minut vuoden 2011 parhaaksi miesurheilijaksi. Minulla on tällä hetkellä parikymmentä maailmanmestaruutta, ja erään epävirallisen tilaston mukaan olisin 1900-luvun paras suomalainen miesurheilija.

Nyt Stig pitää välivuotta eikä lähde Brasilian MM-kisoihin lokakuussa. Hän tähtää vuoden 2015 Ranskan MM-kisoihin, jolloin hän kilpailee jo 75-vuotiaiden sarjassa.

– Kyllä vieläkin pitäisi pituutta mennä lähes viisi metriä ja kolmiloikkaa kymmenen metriä, Stig Bäcklund arvelee päivän kunnostaan.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuvat Miguel Vera

Terveys-Hymy 8-13