Yksi voide tehoaa Ahdin tassuun

Terveys-Hymyn lukijat muistanevat Göteborgin lähellä asuvan Ahti Saranpään, jonka erikoisesta kumiallergiasta kerroimme viitisen vuotta sitten. Onneksi Ahti löysi valmisteen, joka tehoaa. Sama valmiste pitää yhä hänen kätensä kunnossa.

Etelä-Pohjanmaan Karijoelta kotoisin oleva Ahti Saranpää on ammatiltaan eläkkeellä oleva metsuri, joka on ollut puunkaatohommissa aina 12-vuotiaasta asti. Ruotsiin hän muutti jo vuonna 1960, mutta leveä eteläpohjalainen murre on säilynyt vahvana.

– Sitä ei kukaan usko, kuinka monta sorttia salvaa ja lääkettä näihin ihottumiin on kokeiltu, Ahti Saranpää, 71, puuskahtaa.

– Lääkäri toisensa jälkeen on ehdottanut uutta valmistetta ja vakuuttanut, että viikon päästä ihottuma on kadonnut. Vaan eipä niin ole käynyt.

Ahdin suuri ihottumashow alkoi 30 vuotta sitten, kun hän oli Skoonessa metsätöissä. Menossa oli sairaalan metsien puhdistushakkuu myrskyn aiheuttamien tuulenkaatojen jälkeen.

Yhtäkkiä Ahti huomasi, että hänen vasemman jalkansa kehräsluun tienoille oli ilmaantunut 10 senttiä pitkä punainen ja kutiseva ihottuma-alue. Koska menossa oli sairaalan metsien hakkaus ja metsuriporukka asui sairaalan asuntolassa, Ahti oli tyytyväinen siitä, että apu oli lähellä.

– Mutta ei siitä paljon iloa ollut. Kävin puolen vuoden ajan joka ikinen aamu- ja iltapäivä sairaalassa näyttämässä ihottumaani, mutta sitä ei saatu paranemaan. Se pysyi jalassa tosi sitkeästi, kunnes se pari vuotta kiusattuaan katosi itsestään.

Jalasta käteen

Ihottuma oli sen jälkeen vuosikausia poissa, kunnes se iski uudestaan, mutta nyt oikeaan kämmeneen.

– Ja totta kai olen oikeakätinen. Ihottuma oli erittäin kutiseva ja se vuoti märkäistä visvaa. Myös kämmenen ihottumaa on yritetty hoitaa monin eri keinoin. Siihen on kokeiltu jos jonkinlaista salvasorttia, mutta tuloksetta.

Onneksi Ahdin Ruotsissa asuva veli sattui lukemaan Terveys-Hymyssä olleen jutun Kuolleenmeren suolasta valmistetusta La Cure -tuotesarjasta.

– Myös yksi veljeni tuttava oli saanut käsi-ihottumansa paranemaan samalla voiteella. Velipoika yllytti minua ottamaan yhteyttä firman ihmisiin, ja onneksi tuotesarjaa sai tilata myös Ruotsista. Rupesin kokeilemaan ja voitelin sitä käteeni monta kertaa päivässä. Laitoin voiteen päälle sideharsotupon, sitten pumpulihanskan ja sen jälkeen vielä polkupyörähanskan.

– Kun ensimmäinen kuva otettiin, käsi ei enää ollut niin paha kuin se pahimmillaan oli ollut, mutta ihan tarpeeksi karmean näköinen kuitenkin. Parantuminen alkoi kuitenkin nopeasti ja kun seuraava kuva otettiin kahdeksan vuorokauden kuluttua, käsi oli jo paljon parempi. Ja toukokuun lopussa käsi oli jo vallan hyvän näköinen verrattuna aiempaan.

Ahti ja häntä hoitaneet lääkärit ovat toisenkin kerran pähkäilleet, mistä oudot ihottumat johtuvat ja miksi ihottuma loikkasi vuosikausien jälkeen vasemmasta jalasta oikeaan käteen. Vastaus löytyi lopulta kumiallergiasta.

Tassu tänään

Ahti ei saisi koskea edes pölynimurin kumipäällysteisiin sähköjohtoihin.

– Minulla on A4:n lista kaikesta siitä, mitä pitäisi välttää, ja viimeisenä listalla ovat pikkupoikien varmuusvälineet. Koko ajan ihminen joutuu olemaan tekemisissä kumivalmisteiden kanssa, mutta olen yrittänyt välttää kosketusta käyttämällä käsineitä. Silloin, kun ihottuma 30 vuotta sitten iski jalkaan, jalassa oli tietysti kumisaappaat, mutta mitä muita jalkineita metsätöissä voi käyttää.

Sitten viime näkemän Ahti on myynyt moottoripyöränsä ja siirtynyt hiukan rauhallisempiin kulkuneuvoihin. Hän sanoo oppineensa hiljaa kävelemään.

– Käsi on edelleen hyvässä kunnossa, mutta tarkkana sen kanssa saa olla. Jos ajaa sellaisella polkupyörällä, jossa on kumiset sarvet, kädet rupeavat kutiamaan ja muuttuvat santapaperiksi. Salvaa on laitettava, mutta sillä se aina asettuu. Ilman sitä en pärjäisi. Sama juttu, kun kerran viikossa harrastan hyötykävelyä pölynimurin kanssa. Silloinkin on laitettava salvaa.

Kaikki sähköjohdot sun muut, missä on kumia vaikka vain päällysteissä, aiheuttavat oireita.

– Sama juttu, jos mökillä nikkaroin semmoisen vasaran kanssa, missä on vähänkin kumia. Hanskat kädessä on oltava.

Ahdin huumorintaju on entinen, vaikka käsiä joskus kutiaakin.

– Rupesin tekemään mökillä tuulimyllyä, mutta siitä tulikin linnunpönttö, hän nauraa.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Ahti Saranpään Albumi

Terveys-Hymy 5-13