Espoolainen Klaus Uusivirta laskee elämänsä aikana laihduttaneensa yli 200 kiloa, joten hänen pitäisi nykyään olla lähinnä miinusmerkkinen. Ikävä kyllä laihdutusmatematiikka ei ole näin yksioikoista. – Kyllästyin itseeni, kun vaaka näytti 168,7 kiloa vuosi sitten lokakuussa. Tavoite on päästä alle sadan kilon. Nyt kiloja on kadonnut jo yli 30.
Koska keittiöpäällikkö Klaus Uusivirran, 48, isä oli Suomen Pankin johtajana ja sitä ennen diplomaattina toiminut Pentti Uusivirta, myös Klausin elämänvaiheet ovat alusta lähtien olleet hyvin värikkäät. Hän on syntynyt Tanskassa, asunut siellä puolivuotiaaksi ja tullut lopulta USA:n kautta Suomeen kuusi- ja puolivuotiaana.
– Kävin kouluja Helsingissä, mutta huonolla menestyksellä ja monessa eri koulussa, hän nauraa.
– En koskaan päässyt ylioppilaaksi vaan menin 17-vuotiaana vapaaehtoisena armeijaan. Sielläkin pääsin keittiöhommiin, ja sain jo intistä keittäjän paperit. Sen jälkeen menin kokkikouluun, sillä ruuanlaitto oli kiinnostanut minua ihan pienestä pitäen. Rupesin jo seitsenvuotiaana tekemään ruokaa. Isä opetti minua tekemään munaruokia ja aamiaisia valmistin jo hyvin nuoresta.
Klaus on työskennellyt monissa nimipaikoissa kuten Wellamossa, Intercontinentalissa ja Hotelli Espoossa. Hän pani Mustion kartanon hotellin käyntiin ja on puuhastellut myös pienempien projektien parissa. Hänellä on ollut cateringia, lounaspaikkaa, torikahvilaa ja kioskia. Selän skolioosi pisti hänet kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeelle jo vuonna 1992.
– Olen yksinhuoltajaisä ja asun seitsenvuotiaan poikani Kasperin kanssa kahdestaan. Poika on ekaluokkalainen ja käy Espoon Kilon ala-astetta.
Klaus kertoo olleensa ylipainoinen jo lapsena. Hyvä ruoka on maistunut aina, ja kukapa on nähnyt laihaa keittiöpäällikköä. Klausin mittari kuitenkin täyttyi vuosi sitten lokakuussa, kun vaaka näytti lukemia 168,7 kiloa. Pituutta hänellä on 183 cm.
– Olen laihduttamisen ammattilainen, hän toteaa.
– Olen laihduttanut monilla eri konsteilla ja parhaimmillaan 55 kiloa. Tämä tapahtui vuosina 2000-2002, ja silloin pääsin 91,3 kiloon. Sitten ruoka alkoi taas maistua. Nyt olen lopullisesti päättänyt, että jojoilu saa loppua. Luulen olevani siinä pisteessä, ettei enää ole varaa ruveta leikkimään.
– Tuolloin laihdutin ihan ruokavaliolla eli jätin pois kaikki rasvat ja valkoiset viljat, en käyttänyt öljyä, voita, sokeria tai suolaa. Painonvartijoilla sain aikoinaan pois seitsemän kiloa ja Atkinsilla 13,5 kg. Kerran aikaisemmin pudotin ihan treenaamalla ja laihduttamalla 35 kg. Olen kaiken kaikkiaan laihduttanut elämäni aikana yli 200 kiloa eli muutaman ihmisen verran.
Klaus toteaa, ettei mikään yksittäinen ruoka-aine ole syyllinen hänen liikakiloihinsa. Hyvä ruoka on uponnut liian suurissa määrissä kalorien kulutukseen nähden. Edes alkoholi ei ole lihottanut häntä kahteentoista viime vuoteen eikä tupakka ole palanut enää neljään, mutta senkään lopettaminen ei juuri tuonut mukanaan lisäkiloja.
– Tietysti ylipaino alkoi vaikuttaa myös terveyteeni. Diabetes todettiin parikymmentä vuotta sitten. Vuonna 1989 tulivat tabletit ja 1998 insuliini. Piikitän itseäni kerran vuorokaudessa aina aamuisin.
Jos selkävaivaa ei lasketa, muita terveysongelmia ei diabeteksen ohella ole. Sen paremmin verenpaine kuin kolesterolikaan eivät ole koholla. Klaus myöntää, että selkäongelmatkin olisivat varmasti lievempiä, jos painoa saisi putoamaan.
Klaus Uusivirta sanoo, että hänen mittarinsa tulivat vuosi sitten lokakuussa täyteen. Hän oli kuullut niukkakalorisesta dieetistä, VLCD-menetelmään (Very Low Calory Diet) perustuvasta Nutrilett-sarjasta ja päätti kokeilla sitä. Hän lähti elokuun lopussa Jorvin sairaalan painonpudotusryhmään, jota hän itse nimittää pussikuuriryhmäksi. Siihen kuului 19 ylipainoista kansalaista. Viimeisen kerran ryhmä kokoontui joulukuun puolivälissä.
– Laihduttaminen ei ole koskaan helppoa eikä se ollut sitä tälläkään systeemillä, vaikka tuloksia alkoi tulla, Klaus huokaa. – Ensimmäiset kolme päivää olivat vaikeita, mutta sitten Nutrilett rupeaa tekemään itse tehtäväänsä eli elimistö menee paastoon, jolloin yksinkertaisesti ei enää tee mieli ruokaa samalla tavalla kuin ennen.
Klaus söi alkuun pelkkiä pussimuotoisia kasvis- ja kanakeittoja, mutta välillä hän popsi myös suklaa-, mansikka tai metsämarjapirtelöitä, joita voi vaihdella maun ja tilanteen mukaan. Alkupäivinä ei sallittu edes kasviksia, mutta viikon kuluttua ruokavalioon sai lisätä vähäkalorisia kasviksia. Hedelmät kuuluivat niin ikään alkuvaiheissa kiellettyjen listalle, sillä ne sisältävät hiilihydraatteja ja sokeria.
– Jos yöllä tulee nälkä, voi napata porkkanaa tai lanttua, mutta kaikkein paras on iso lasillinen vettä, joka täyttää vatsan. Ohjelmaan kuuluu muutenkin kaksi litraa nestettä päivittäin. Olen maustanut kana- ja kasviskeittoja piparjuuritahnalla, kuivatulla tai tuoreella ruohosipulilla, tomaattipyreellä, currylla ja chilillä. Tällä tavalla olen mennyt eteenpäin ja paino on pudonnut nyt jo vuoden takaisesta yli 30 kiloa.
Klausille tuli loppuvuodesta pikku takaisku, sillä hän joutui umpilisäkeleikkaukseen. Se sotki hiukan nestetasapainoa ja myös laihdutusoperaatiota, mutta nyt kaikki on jo taaksejäänyttä elämää ja laihdutus jatkuu.
– Syön edelleen Nutrilett-pussivalmisteita ja vältän runsaasti hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Sitä ei voi kieltää, etteikö nälkä vaivaisi aina silloin tällöin, mutta mitään ei saa ilmaiseksi. Mieli on kuitenkin muuttunut ihan toisenlaiseksi, olen nyt paljon pirteämpi ja tarmokkaampi. Selkäsärky on helpottunut, samoin muutkin säryt, ja nyt pystyy tekemään paljon enemmän kaikenlaista kuin aikaisemmin. Nykyään voi jo autonkin jättää vähän pitemmälle kuin ennen.
Kaikilla meillä on tavoitteita ja unelmia, eikä Klaus tee poikkeusta.
– Jos sen nyt sanon ääneen, voi hyvin olla, etten ikinä pääse siihen, mutta tarkoitus olisi pudottaa paino 90 kiloon. Sillä olisi suuri terveysvaikutus, sillä kun pudotin 55 kiloa, pääsin insuliinipiikistä melkein kokonaan eroon. Olen nyt myös pystynyt lisäämään jonkin verran liikuntaa, vaikka se onkin jäänyt hyötyliikunnan puolelle.
Klaus sanoo sumeilematta, että kaikkien laihdutusta havittelevien kannattaa kokeilla Nutrilettia, mutta se edellyttää myös sitä, että elämäntapojen muutoksen on oltava pysyvä.
– Suunnittelin tosissani jo laihdutusleikkausta, mutta en missään nimessä sittenkään rupea siihen, sillä olen luonteeltani aikamoinen kulinaristi. Laihdutusleikkauksen jälkeen ei enää ikinä syödä hyvää veristä pihviä!
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 02-10
hyvä klade,muista lääkäri peittää virheensä mullaalla kokki kunnon soosilla