Ylilääkäri Tapio Kallio kertoo: Mikä on penikkatauti? Entä puujalka?

Terveystalo Sportin ylilääkäri Tapio Kallio, 60, on oikea mies selvittämään, mitä tarkoitetaan penikkataudilla ja puujalalla. Hän on entinen huippu-urheilija.

Aloitetaanpa ylilääkäri Tapio Kallion urheilusaavutuksilla. Hän on peräti Suomen mestari 400 metrin aidoissa. Kultaa tuli Kajaanissa pidetyissä Kalevan kisoissa vuonna 1984. Hän saavutti samassa lajissa myös muita SM-mitaleja: hopeaa 1981 ja 1983 sekä pronssia 1985. Kajaanin kisoissa 1984 hän saavutti pronssia myös 110 metrin aidoissa. Mitalit molemmilta aitamatkoilta on hyvin harvinainen saavutus, johon on pystynyt Suomessa vain muutama urheilija.
Kallio edusti nuoruusvuosinaan kotipaikkakuntansa Vammalan seudun Voimaa, jonka jälkeen hänen seurakseen tuli HKV eli Helsingin Kisa-Veikot. Kallion ennätyksillä oltaisiin Kalevan kisoissa mitaleilla vielä tänäkin päivänä: pitkissä aidoissa paras tulos oli 51,22 ja lyhyissä aidoissa 14,18.
– Kerran pääsin Hesarin otsikkoon, joka kertoi toisen suomalaisen alittaneen lyhyissä aidoissa 14 sekunnin rajan, Kallio muistelee.
– Se tapahtui vuonna 1984 sotilaiden MM-kisoissa Egyptissä, missä sain ajan 13,98. Se vaikutti alkuun sähköajalta, mutta sittemmin paljastui, että kyseessä oli käsiaika, joten siitä ei tullut virallista.
Ylilääkäri Kallion urheilusuorituksista pääsemmekin sitten mukavasti päivän teemaan eli kahteen hyvin erilaiseen jalkavaivaan. Penikkatauti on hänelle itselleenkin tuttu nuoruusvuosilta, puujalka onneksi ei.
Joku voi nyt ihmetellä, miksi ihmisen vaiva on nimeltään penikkatauti. Sehän tuo ihan ensimmäiseksi mieleen koiranpenikan eikä mielleyhtymä ole ollenkaan väärä. Koirien jalkavaivoja ruvettiin aikoinaan kutsumaan penikkataudiksi, ja tätä kautta se siirtyi sitten ihmisenkin jalkasärkyihin. Peni on sitä paitsi yksi vanhimmista koiran nimistä, joten juuret juontavat hyvinkin kauas.

Kyseessä on rasitusvamma

Ylilääkäri Kallio kertoo, että eri ihmiset ymmärtävät penikkataudin eri tavalla.
– Tavallisesti sillä tarkoitetaan säärten kipuja eli nimenomaan säärten sisäosan kipuja, mutta jotkut ymmärtävät sen säärten etuosien kiputiloina ja jotkut taas ulko-osien kiputiloina. Kyseessä on vähän epämääräinen diagnoosi, mutta säären kipuun se liittyy, ja kaikkein tavallisimmin sisäsyrjän.
– Kyseessä on rasitusvamma, joka on hyvin tavallinen liikunnan harrastajilla. Penikkatauti on yksi tavallisimmista liikunnan harrastajien rasitusvammoista alaraajojen alueella. Aina tarvitaan rasitusta, jotta rasitusvamma syntyy, mutta se ei synny pelkästään rasituksen takia vaan aina on rasituksen lisäksi taustalla joku toinen syy. Jos penikkatautia hoidetaan, pitäisi aina miettiä, mikä se muu syy voisi olla rasituksen lisäksi, jotta löydettäisiin syy ja päästäisiin ongelmasta eroon. Ei riitä, että sanotaan kyseessä olevan vain rasitusvamma: älä juokse tai tee mitään, lepää vähän aikaa ja ota lääkettä niin kyllä se siitä.
– Osa rauhoittuukin levolla, mutta suuri osa ei. Kun ruvetaan taas liikkumaan eikä syytä ole löydetty eikä korjattu, vaiva tulee uudestaan. Aikoinaan näitä leikattiinkin aika paljon, mutta nykyään tiedetään, ettei syynä ole puukon tai viillon puute vaan että kyseessä on jokin biomekaaninen ongelma: kun sääri kuormittuu ja alaraajaan tulee koko paino yhden jalan varaan, silloin on hyvin tärkeää, että jalka kuormittuu oikealla tavalla. Kyseessä on alaraajan linjaus: jalkaterä, sääri, polvi, lonkka – ja että tämä tapahtuu oikealla tavalla. Jos tähän linjaukseen tulee mutka eli tavallisimmin nilkka vähän linttaa sisäänpäin, sisäsyrjän rakenteet kuten jänteet ja lihakset kiristyvät, ja kun tämä kiristys toistuu satoja ja tuhansia kertoja esimerkiksi juoksuliikkeessä, siitä syntyy rasitusvamma, joka aiheuttaa kipuja lihakseen, lihaksen kiinnityskohtaan, luuhun, luukalvoon – ja se voi johtaa jopa rasitusmurtumaan.

Ei saa vähätellä

– Penikkataudin kirjo on hyvin laaja ja jos ongelma pitkittyy, se siirtyy aina hankalampaan ja vaikeammin parantuvaan kudososaan. Penikkataudin syntymisen tavallisin syy on kuormitusbiomekaniikka. Esimerkiksi kasvuikäisellä nuorisolla se on hyvinkin tavallinen juttu, koska nilkan hallinta on vähän huonoa, nivel on vielä lapsenomaisen väljä eivätkä lihakset vielä ole riittävän vahvat. Kun kasvua tapahtuu, se muuttaa mittasuhteita siten, etteivät lihakset aina jaksa toimia oikealla tavalla vaan ne tulevat vähän jälkijunassa.
– Aikoinaan näitä tituleerattiin kasvuikäisillä hyvin herkästi ja vähätellen vain kasvukivuiksi, mutta kasvu sinänsä ei aiheuta kipuja. Kasvuikäisen säärikipu pitäisi tutkia ihan samalla tavalla kuin aikuisellakin, sillä kyseessä on rasitusvamma, johon on joku syy, ja se syy pitää löytää ja korjata, jonka jälkeen vasta päästään ongelmasta eroon.
Ylilääkäri Kallio kertoo, että kaikkein tyypillisin penikkataudin aiheuttaja on juokseminen.
– Siinä tulee samanlaisia monotonisia askeleita ja toistoja niin runsaasti, mutta mikä tahansa tilanne, missä ollaan paljon jalkojen päällä, voi aiheuttaa penikkatautioireyhtymän.
Entä minkälainen on sitten tyypillinen penikkatautipotilas?
– Suuri ryhmä on kasvuikäiset ja kasvuikänsä päättäneet. Toisen suuren ryhmän muodostavat yhtäkkiä juoksemaan innostuneet, ja tällöin merkittävä tekijä taustalla on se, että rasitusta on nostettu liikaa ja määrää on kasvatettu. Jos juoksuharrastus aloitetaan, se pitää toteuttaa asteittain, koska muuten kudokset eivät ehdi tottua ja mukautua siihen rasitukseen, mihin ne joutuvat. Aina kun ruvetaan tekemään jotain uutta, määrän lisäämisen pitää olla maltillista. Pitää muistaa palautumiset ja kevyemmät päivät ja viikot.
– Tyyppipotilas on sellainen, joka sanoo, että sääret tai toinen sääri on kipeytynyt, ja että se oli alkuun lenkin jälkeen arka mutta rauhoittui sitten, kunnes se alkoi kipeytyä lenkin loppupuolella ja nyt se on koko ajan kipeä, kun lähtee juoksemaan. Se on myös kosketusarka, kun sormella painaa sääriluun sisäsyrjältä. Siinä voi olla ihan selvästi pientä turvotusta ja potilas valittaa kovaa kipua.

Naisilla hieman yleisempää

Ylilääkäri Kallion mukaan penikkatautia esiintyy hieman enemmän naisilla kuin miehillä. Ikähaitari vaihtelee, mutta suurimmat ryhmät ovat ehkä kasvuiän jälkeiset potilaat tai sitten liikuntaa harrastamaan innostuneet myöhäistä keski-ikää elävät.
– Penikkataudin oireita voidaan hoitaa levolla ja lääkkeillä, ja usein oireen hoidossa auttaa, jos luuhun kiinnittyviä lihaksia hierotaan kevyesti, jolloin lihaskireys alkaa helpottaa ja paineen tunne lievittyy. Tärkeintä on kuitenkin syyn löytyminen, olipa kyseessä sitten liian nopeasti kohonnut rasituksen määrä tai väärä kuormitus, biomekaniikka johtuen vääränlaisista jalkineista tai jos jalan linjaus ei toimi oikealla tavalla. Nämä seikat voidaan korjata lihasvahvistusharjoitteilla, kunnollisilla jalkineilla ja aika usein nykyisin voidaan turvautua myös dynaamisiin tukipohjallisiin.
– Jos penikkatauti pitkittyy, se pitää tutkia. Jos ongelma jatkuu viikkotolkulla, silloin joudutaan ottamaan joko röntgen- tai magneettikuva, jolloin nähdään, onko kyseessä rasitusmurtuma. Jos sääriluussa on rasitusmurtuma, hoito on hankala, ja kuormituksen tauottaminen voi kestää jopa kahdesta kolmeen kuukauteen. Näin pahaksi sitä ei pitäisi päästää ja vaiva tulisi hoitaa kuntoon ennen kuin siitä tulee niin hankala, että se etenee rasitusmurtuman asteelle.
Ylilääkäri Kalliolla on myös omakohtaista kokemusta penikkataudista.
– Minulla oli sitä kasvuvaiheessa, kun mittasuhteet muuttuivat eikä lihashallinta ollut riittävän hyvää. Nilkat linttasivat aika pahasti, jonka seurauksena tuli penikkatauti. Urheilu-uralla se ei enää vaivannut, sillä lihakset oli saatu hyvään kuntoon, lihastasapaino oli hyvä, linjaukset toimivat oikealla tavalla ja varusteet olivat kunnolliset.

Puujalasta on leikki kaukana

Kun joku saa puujalan, puujalkavitsit ovat silloin mahdollisimman kaukana.
– Puujalalla tarkoitetaan niin pahaa tapaturmaista ja kivuliasta jalkavammaa, että se pakottaa ontumaan. Yleisimmin puujalka on reiteen kohdistunut ruhjevamma. Se on jalkapallossa hyvinkin tavallinen potkun aiheuttama vamma, mutta se voi syntyä myös kaatumisen seurauksena. Joka tapauksessa kyseessä on niin kipeä reiden ruhjevamma, ettei polvea pysty taivuttamaan kunnolla, ja kun näin käy, kävely on aikamoista linkuttamista ja ontumista. Ruhjevamma on kipeä siitä syystä, että sinne vuotaa verta, veri aiheuttaa ärsytystä ja niin kauan kuin siellä on verta, se aiheuttaa myös oireita.
Ylilääkäri Kallio kertoo, että puujalkoja on olemassa kahta eri tyyppiä.
– Niiden ero on siinä, tuleeko verenvuoto lihaksen ja lihaskalvojen sisään, jolloin ei välttämättä tule näkyviin mustelmaa, mutta jalka on silti hyvin kipeä, koska lihaksen sisällä on kova paine ja vie oman aikansa, ennen kuin ruhjevamma häviää.
– Mutta jos kyseessä on sellainen ruhjevamma, että lihaskalvokin menee rikki, veri pääsee silloin vuotamaan ja liikkumaan pehmytkudoksiin. Silloin se tulee muutaman päivän viiveellä näkyviin mustelmana iholla. Se on siinä mielessä lievempi ja voi parantua nopeammin, koska veri pääsee nopeammin pois.
Tapio Kallio vahvistaa, että yleisimmin puujalka on urheiluvamma.
–Toki se voi tulla missä tilanteessa tahansa, mutta se on tyypillisin kontaktiurheilussa kuten jalkapallossa, koripallossa, käsipallossa tai jenkkifutiksessa.