Eläkkeellä oleva kemikalikaupan omistaja Raija Herala on kärsinyt jo kymmenkunta vuotta ikävistä selkä- ja polvisäryistä. Nyt Raijan murheet ovat kuitenkin valtaosaltaan ohi, hän kiittelee siitä ruusunmarjavalmistetta.
Torniossa syntynyt, siellä elämäntyönsä tehnyt ja edelleen siellä asuva Raija Herala, 69, täyttää pyöreitä vuosia ensi keväänä, mutta vakuuttaa juhlivansa matalalla profiililla.
Raijalla on ollut oma kemikalio, Tornion kemikalikauppa nimeltään, mutta täytettyään 65 vuotta hän päätti pistää pillit pussiin ja lopettaa liikkeen.
– Kaiken kaikkiaan 47 vuotta tuli sitä alaa harrastettua, hän naurahtaa.
– Kaksi ensimmäistä vuotta olin alkuun myyjättärenä, mutta sitten ostimme kaupan, ja 45 vuotta ehdin sitä pyörittää. Parhaina aikoina kaupassa oli yksi ulkopuolinen työntekijä, mutta viime vuodet olin siellä yksin. Lopetin kaupan, kun omat lapset eivät halunneet jatkaa eikä pieneltä paikkakunnalta löytynyt ostajia.
Kauppakeskukset ja muut isot liikkeet ovat myös vieneet asiakkaita.
Raijalla on kaksi tytärtä, ja lähisukua on jo neljässä polvessa. Nuorimmainen syntyi helmikuussa, mutta isomummo Raijasta tuli jo 11 vuotta sitten. Hän naureskeleekin, että he kaikki ovat aloittaneet suvun jatkamisen hyvin nuorina. Raijan lapsenlapsetkin ovat jo 25- ja 27-vuotiaita nuoria aikuisia.
Lonkkia särki öisin
Raijalla ei ole mitään reseptilääkitystä ja hän oli perusterve aina kuusikymppiseksi asti, mutta sitten alkoivat paikat krempata.
– Jos sievästi sen sanon, olen ollut lievästi ylipainoinen. Niinpä selkä on vaivannut, polvet ja lonkat samoin. Myös vuosikymmenien seisontatyö on tehnyt tehtävänsä. Kaiken lisäksi asun neljännessä kerroksessa sellaisessa talossa, missä ei ole hissiä. Mikä omituisinta, nimenomaan portaita alaspäin meno oli hankalampaa kuin ylöspäin kiipeäminen. Lonkkia särki öisin aika ilkeästi.
Raijan vaivoja ei ole silti koskaan tutkittu sen paremmin, sillä hän sanoo olevansa hyvin huono lääkärissä kävijä. Kyse on varmaankin työn, lievän ylipainon ja myös iän mukanaan tuomista kulumista.
– En ole kovin paljon syönyt särkylääkkeitäkään, sillä olen aina ollut huono ottamaan mitään lääkkeitä. Kotoani on kauppakeskukseen kilometrin matka, jonka kävelen, ja jos olen tiennyt edessä olevan tavallista pitemmän reissun, olen ottanut särkylääkkeen alle lähtiessäni. Muuten en varmaan olisi selkäni takia päässyt kaupungilta takaisin kotiin.
Löytyi ruusunmarja
Raijan sisko on Turun Nivelyhdistyksen kantavia voimia. Kun Axellus-nimisestä terveystuoteyrityksestä otettiin yhteyttä ja kysyttiin koehenkilöitä heidän Litozin-nimisellä ruusunmarjavalmisteella toteutettavaan tutkimukseensa, Raijan sisko tiedusteli, saiko hän antaa firmalle Raijan yhteystiedot. Raija suostui, ja hyvä oli, että suostui.
– Niin rupesin koekaniiniksi kolmisen vuotta sitten. Söin alkuun pitkään pussimuotoista Litozinia ruokailun yhteydessä. Kun nyt jokin aika sitten pussivalmiste oli luontaistuotekaupasta lopussa, ostin uusia ja entistä tehokkaampia Litozin-kapseleita.
Litozin alkoi vaikuttaa Raijalla jo ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.
– Selkä ei enää ollut yhtä kipeä kuin ennen ja polvista säryt olivat kadonneet kokonaan. Myös autosta ylös nouseminen oli helpompaa. Painokin putosi ensimmäisten kuukausien aikana kolme kiloa, mikä oli hyvä ylimääräinen lisä.
Öiset lonkkasäryt kiusaavat enää aniharvoin ja korkeintaan silloin, jos Raija on ollut tavallista pitemmällä lenkillä.
– Nukun nykyään paljon paremmin kuin ennen. Olen pystynyt vähentämään särkylääkkeiden käyttöä, ja en ole löytänyt Litozinista ainoatakaan huonoa puolta!
Teksti Reijo Ikävalko
Kuva Anne Anttila
Terveys-Hymy 9-13
Kommentit
Oma kommentti