Elinkautisvanki Katja paljastaa: Lesbous on linnassa yleistä – lue tilitys!

Katja Paasonen on yksi Suomen kahdeksasta elinkautista suorittavasta naisesta. Hän sai tuomion ryyppyjengin kärhämästä, jossa uhri hakattiin kainalosauvojen jääpiikeillä kuoliaaksi.

Vajaat kaksi vuotta sitten Vantaan Korsossa, Metsolantiellä tapahtunut niin kutsuttu ”piikkimurha” oli raaka teko. 10-vuotiaan lapsen isä Asko hakattiin kainalosauvoilla ja sauvojen päissä olevilla jääpiikeillä kuoliaaksi. Pääkuolinsyyksi todettiin kuristaminen, kylkiluiden sarjamurtuma ja aivopöhö.

Varsin pienikokoista ja hentoista Katja Paasosta, 29, ei uskoisi murhatuomiota suorittavaksi vangiksi, kun hän istahtaa Hämeenlinnan vankilan asianajajien tapaamiskoppiin.

– Olin soittanut aluehälytyskeskukseen kello 00.57. Sitä ennen annoin uhrille tekohengitystä ja sydänhierontaa. Asko virkosi ja sanoi, että kaikki on ok. Sen jälkeen muistikuvani ovat olemattomat. Kyllähän minä uhria löin ja purinkin, mutta minusta leivottiin henkirikoksen päätekijä ja se ei ole oikein, Katja väittää.

Katja muistelee päätään pudistellen henkirikosta seurannutta aamua Vantaan poliisin pidätyssellissä. Kuulustelut alkoivat kello 10.
– Luulin pääseväni putkasta kotiin, kun poliisi yhtäkkiä sanoikin, että sinua epäillään nyt taposta. Menin sokkiin. Ei Asko ole voinut kuolla, en suostunut uskomaan. Minut siirrettiin tutkintavankeuteen Vantaan vankilaan ja kun allekirjoitin kuulustelupöytäkirjat, teon nimikkeeksi oli tullut murha. Se tuntui todella kammottavalta.

”Itkin kaksi päivää”
Katjalla ei ole rikostaustaa. Käräjäoikeuden istunto oli uusi kokemus. Käsittely kesti kaksi päivää ja kun tuomio luettiin, Katjan maailma romahti.

– Kun tuomari lausui, että minut tuomitaan murhasta elinkautiseen vankeuteen, jalat menivät alta ja ajantaju katosi. Itkin seuraavat kaksi vuorokautta. Luulin näkeväni pahaa unta. Koko juttu oli puhuttu minun päälleni.
Katja sanoo, että alussa välit mieskumppaniin säilyivät hyvinä ja he ehtivät kokea muutaman perhetapaamisenkin vankilassa. Välit kuitenkin viilenivät, ja nyt Katja haluaa erota.

Katja kertoo olevansa hyvästä kodista, jossa oli rakastava isä ja äiti sekä isosisko. Vanhemmat erosivat Katjan ollessa pieni, mutta välit ovat säilyneet erinomaisina isään ja myös äidin uuteen kumppaniin. Kaikki kolme käyvät tapaamassa Katjaa säännöllisesti vankilassa. Äidille Katjan tuomio ja rikos oli kova isku.

– Oikea isäni ei voi tulla kuin kerran kuukaudessa myönnettävään perhetapaamiseen. Normaali viikonlopputapaaminen ei onnistu, sillä isän toinen korva on kuuro ja keskustelumme on mahdotonta vankilan tapaamistilan luonteen takia.
Katjan elämää ennen henkirikosta varjosti paha alkoholiongelma. Viinaa tuli juotua päivittäin, huumeisiin hän ei ole sanojensa mukaan kajonnut koskaan. Katja ei myöskään myönnä olevansa väkivaltainen luonne.

”Haluan olla oloissani”
Katja miettii tekoa, josta tuomio langetettiin. Hän ei hyväksy väkivaltaa ja pitää tapahtunutta kauheana. Tuomion ja teon kanssa on kuitenkin kyettävä elämään, vaihtoehtoja ei ole. Elinkautista suoritetaan nykyään keskimäärin 12-15 vuotta, jos vanki on käyttäytynyt kunnolla tuomionsa ajan.

– Vantaan vankilassa oli rauhallisempaa, täällä hälinä on välillä kova. On tietysti hirvittävää ajatella elämäänsä eteenpäin muurien sisällä reilusti yli kymmenen vuoden ajan. Nyt on kuitenkin mentävä näillä eväillä, Katja pohtii.

– Teen päivisin töitä, olen osastomme siivooja. Onpahan tuosta kokemusta, sillä siviilissä tein viimeiset kuusi vuotta samaa työtä. Minulla on oma selli, se on näitä pitkäaikaisvangin etuisuuksia, vaikka vankilat ovat tupaten täynnä.

– Työajan ulkopuolella ainoa ajanviete on televisio, videot ja pleikkari. Paras ystäväni asuu samalla selliosastolla ja yhdessä kudomme, keskustelemme ja juomme kahvia. Haluan olla mahdollisimman paljon omissa oloissani. Se onnistuu, kun pistää sellin oven kiinni, Katja miettii.

Naisten välisiä suhteita
Naisvankilassa ilmassa on usein kateutta ja riidanhalua. Katjan mukaan toiset kunnioittavat sellaista vankia, joka haluaa suorittaa tuomionsa omissa oloissaan ja pitää huolta vain omista asioistaan.

Entä vankien seksuaaliset tarpeet?

– Vai seksi. Se on mahdollista miehen kanssa vain perhetapaamisten yhteydessä kerran kuukaudessa. Ennen kuin perhetapaaminen myönnetään, pariskunnan on oltava naimisissa. Jos kysymyksessä on avoliitto, heidän on täytynyt asua todistettavasti vähintään puoli vuotta samassa osoitteessa.

Onko naisvankien välillä seksisuhteita ja pariskuntia?

– On toki. Jotkut eivät peittele lainkaan, jotkut haluavat pitää sen salaisuutena. Toiset vangit tai vartijat eivät siihen puutu, rakkausjututhan ovat jokaisen henkilökohtainen asia.

Haastattelu on ohi ja Katja lähtee allapäin vanginvartijan saattelemana kohti selliään. Elinkautista on takana vajaat kaksi vuotta. Yli kymmenen vuotta on vielä edessä.

Raaka rikos
Korson henkirikoksen lähtökohdat olivat Suomen oloissa tyypilliset: iso revohka oli kokoontunut yksityisasuntoon ryyppäämään. Kyytipojaksi napsittiin Diapamia ja Tenoxia.

Käräjäoikeuden mukaan uhria lyötiin kainalosauvoilla ja sauvojen jääpiikeillä, potkittiin, lyötiin kasvoihin, purtiin ja kuristettiin. Pahoinpitelyn kestoksi arveltiin pienine taukoineen 4-5 tuntia. Uhrin rintalastasta laskettiin kymmenen jääpiikin pistoa ja selästä muutama. Puremajälkiä oli kaksikymmentä.

Katja Paasonen soitti hälytyskeskukseen ja kertoi, mitä asunnolla oli tapahtunut. Katja ja miesystävä Heikki pidätettiin tekopaikalta, kaksi muuta miestä seuraavana päivänä.

Käräjäoikeus tuomitsi Katja Paasosen murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Miesystävä sai seitsemän vuotta avunannosta murhaan. Kaksi muuta miestä vapautettiin kaikista syytteistä.