D-vitamiinin viranomaissuositus perustuu virhelaskelmiin

Auringosta ei saa tähän aikaan vuodesta D-vitamiinia, joten sitä tarvitaan ravintolisänä. Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunta neuvoo ottamaan purkista 7,5 mikrogrammaa  (µg) päivässä, mikä on puolta vähemmän kuin amerikkalaisen puolueettoman tutkimuslaitoksen Institute of Medicinen (IOM) suositus,15 µg/vrk. Nyt sekin on osoittautunut liian pieneksi. IOM:n mukaan D-vitamiinin pitoisuuden seerumissa (S-D-25) tulisi olla vähintään 20 ng/ml eli 50 nmol/l (nanomoolia litraa kohti). IOM on laskenut, että 15 µg päivässä nostaisi terveen väestön S-D-25:n yli 50 nmolin/l, joka tosin riittää vain luuston terveydelle, mutta ei muille terveysvaikutuksille. Yhdysvaltain Endocrine Society suositteleekin seerumin D-vitamiinin pitoisuudeksi 75–150 ja espanjalaiset ja ranskalaiset laboratoriot 75–250 nmol/l. Näihin lukemiin ei päästä noudattamalla suomalaista saantisuositusta, vaan päivän tarve voi olla yli kymmenkertainen, jopa 100 mikrogrammaa (µg).

Kanadalaisen Albertan yliopiston kansanterveystieteen laitoksen tilastotieteilijät Paul J. Veugeler ja John Paul Ekwaru analysoivat uudelleen IOM:n käyttämät tutkimukset ja havaitsivat laskelmissa tilastotieteellisen virheen. Kun he korjasivat sen, ilmeni että 15 mikrogramman D-vitamiinin päivittäinen saanti nostaa lähes kaikkien terveiden ihmisten S-D-25:n vain yli 28 – ei suinkaan yli 50 nmolin/l, kuten tähän asti oli uskottu. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on suhtautunut virheeseen vakavasti ja lähettänyt sitä koskevan uutisen tiedotusvälineille.

D-vitamiini on laajavaikutteinen hormoni, joka pitää yllä yleistä vastustuskykyä lähes kaikkia tauteja ja vanhenemismuutoksia vastaan. Nykyinen liian pieni annossuositus aiheuttaa paljon turhia sairastumisia, ikäihmisten kaatumisia ja laitoshoidon tarvetta, ennenaikaisia kuolemia ja miljardien eurojen vuosittaisia terveydenhuollon kuluja yhteiskunnalle. Saantisuositus tulisi nostaa tutkimustiedon edellyttämälle tasolle, 100 mikrogrammaan päivässä, jota arkkiatri Arvo Ylppö suositteli jo vuonna 1925. Valitettavasti saantisuosituksesta päättäminen on annettu ravitsemustieteilijöiden tehtäväksi, jotka vastustavat vitamiinien nauttimista ruoan lisänä.

Tilastovirheen havaitseminen ja sen julkinen tunnustaminen saattaa outoon valoon suomalaiset ravitsemustieteilijät, joiden mielestä D-vitamiinia ei tarvita lainkaan ruoan lisänä. Heitä vaivaa sitoutumisen eskalaatio, kuten keskiajan katolista kirkkoa, jonka edustajat kieltäytyivät katsomasta avaruuteen Galileo Galilein kaukoputken läpi. Kirkko väitti, että maa on pannukakku ja aurinko kiertää maata.