Joensuulainen valokuvaaja Rami Saarikorpi kiinnostui erilaisista sääilmiöistä jo lapsena. Nyt hän on harrastanut myrskybongausta jo 20 vuoden ajan, eikä kiinnostukselle näy loppua.
Satoi tai paistoi, myrskybongaria ei yleensä hidasta mikään sää. Matka tyssää korkeintaan silloin, jos ulkona tai autossa oleminen muuttuu liian vaaralliseksi. Myrskyn todellisen voiman ymmärtää usein viimeistään siinä vaiheessa, kun joutuu keskelle tositilannetta. Sellainen voi osua kenen tahansa kohdalle, sillä ukkosrintaman mukana tulevia äkillisiä tuulenpuuskia ja syöksyvirtauksia on hankalaa ennustaa etukäteen.
Joensuussa asuvalle myrskybongari Rami Saarikorvelle tositilanne osui kohdalle vuonna 2010, kun rajuilma iski Porin Sonisphere-festivaalialueelle. Esiintyjiä kuvaamassa ollut Saarikorpi tiesi jo hyvissä ajoin, että sadetakille tulisi sinä päivänä käyttöä, mutta hän ei voinut keskeyttää töitänsä. Paikalla ei oltu silloin myrskyn, vaan musiikin vuoksi.
Lopulta luonnonvoimat ottivat rockista vallan, ja panoraamakuvaamiseen erikoistunut Saarikorpi joutui keskeyttämään työkeikkansa. Hän piiloutui monien muiden tapaan päälavan alle, kun rajuilma saapui päälle. Myrskybongausta harrastavan ammattikuvaajan kohdalla vallitseva säätila sekoitti samalla työn ja harrastuksen.
Teltat lähtivät lentoon, myyntikojut kaatuivat ja ihmiset ryntäilivät piiloon keskellä vesilammikoita. Myös Saarikorpi sai käytännön opetuksen, millainen luonnon mahti voi olla.
– Kamerani kastuivat ja kännykkä hajosi, vaikka tilanne oli tiedossa jo hyvissä ajoin. Pahimpaan myrskyyn pitää kerran joutua, niin älyää sen luonnonvoiman. Sitä ei pysty sanoin kuvailemaan ennen kuin siihen itse joutuu.
Kesää pidetään myrskybongareiden sesonkiaikana, jolloin ukkosia ja matalapainemyrskyjä havaitsee helpommin. Saarikorpi on mieltynyt etenkin loppukesän lyhyeen ajanjaksoon, jolloin illat alkavat pimentyä, mutta puissa on vielä ripaus vihreää. Sääilmiöiden tutkimisessa ja kuvaamisessa häntä kiehtoo tilanteiden vaihtelevuus. Kahta samanlaista myrskyä ei voi kohdalle osua.
– Ne ovat aina haasteellisia. Pitää etsiä paikka ja olla valmiina kameran kanssa. Jos onnistuu, lopputulos voi olla todella näyttävä, ja kuvat saattavat elää pitkään eri julkaisuissa.
Saarikorpi kertoo, että hän on välttynyt isoimmilta läheltä piti -tilanteilta, mutta salama on muutamaan otteeseen iskenyt hänestä alle 50 metrin päähän.
– Kerran olin rannalla seuraamassa lähestyvää ukkosrintamaa, joka eteni todella hitaasti. Se oli otollista aikaa kuvata sitä. Vaikka rintama oli suunnilleen viiden kilometrin päässä, yksi salama iski juuri sille rannalle, jossa olin.
Lue miehen tarina lehdestämme. Sen on kirjoittanut ja kuvittanut Jenna Lehtonen.
Kommentit
Oma kommentti