Päivi Jalo rakastaa lapsia. Enää hän ei kuitenkaan voi työskennellä varhaiskasvatuksessa. Lasten kohdistama väkivalta hoitajia ja muita lapsia kohtaan on valtava ongelma päiväkodeissa. Valvontaa olisi lisättävä. Miksi kukaan ei puutu asiaan, nainen kysyy.
Päiväkotien työntekijät ja niissä hoidettavat lapset kohtaavat vakavaa väkivaltaa jatkuvasti. Hoitajia pelottaa mennä töihin.
Välillä käydään pukukaapilla itkemässä. Näin kuvailee päiväkodissa työskennellyt Päivi Jalo, 42, joka vammautui loppuelämäkseen 5-vuotiaan lapsen puremasta.
– Yleensä työpäivän jälkeen saatoin vain huokaista, että taas oli tällainen päivä. Kiittelimme hyvää tuuria, jos kenellekään, lapselle tai meille hoitajille, ei ollut sattunut mitään vakavaa. Se oli selviytymistä hetkestä toiseen. Riittämättömyyden tunne kulki koko ajan rinnalla, Päivi kuvailee.
Päivin elämä muuttui, kun viisivuotias lapsi oli saanut järkyttävän raivokohtauksen, eikä kollega pystynyt hoitamaan tilannetta yksin. Päivin oli pakko jättää ryhmänsä lapset ja sännätä apuun. Hoitajilla ei ole keinoja rauhoittaa raivokohtauksen vallassa kirkuvaa, lyövää ja potkivaa lasta muutoin kuin ottamalla hänet syliin. Näin silloin, jos lapsi on vaaraksi muille tai itselleen.
– Minä pidin häntä sylissäni, ja kollega yritti pidellä potkivia jalkoja, Päivi kuvailee kaoottista tilannetta.
Yhtäkkiä lapsi iski hampaansa Päivin käteen. Päivi sai puremasta hermovaurion sekä harvinaisen ja vakavan, monimuotoisen CRPS-kipusairauden.
Lue Reija Kokkolan juttu lehdestä.
Kommentit
Oma kommentti