Lupaus piti

Neljä- ja kuusivuotiaat pohjalaisveljekset keskustelivat omassa huoneessaan.
– Kuulehan, vanhempi sanoi. – Mää luulen notta me ollahan jo siinä iäs, notta ruvetahan kiroolemahan.
Nelivuotiaalle asia sopi mainiosti ja isoveli jatkoi:
– Kun ny mennähän aamiaaselle, niin mää sanon jotakin, jossa on saatana, ja sää sanot jotaki semmoosta, jossa on helvetti.
Keittiössä äiti tiedusteli mitä kuusivuotias haluaisi syödä ja tämä vastasi tomerasti:
– No muroja, saatana!
Äiti suuttui ja retuutti pojan sättien takaisin lastenhuoneeseen ja huusi:
– Ja sitten pysyt myös siellä, kunnes annan luvan tulla ulos!
Pikkuveli oli kauhuissaan ja kun äiti kysyi hänen toivettaan, vastasi tämä itkuaan pidätellen:
– En mää tiärä, mutten ainakaan niitä helvetin muroja.