Lähes kaksimetrinen helsinkiläinen Arto Aho tervehtii Hymyn reportteria iloisen kohteliaasti ja pyytää ensi töikseen kahvipöydän ääreen.
On erikoista ajatella, että muutamia vuosia sitten Ahon elämä oli kalkkiviivoilla kuolemaan. Kiitos nykylääketieteen ja huippukirurgian, ihmiseenkin voidaan siirtää varaosia, kun alkuperäiset lakkaavat toimimasta.
Kaikki alkoi siitä, kun Arto oli vuonna 2015 palaamassa laivaristeilyltä.
– Nousin portaita ylös ja tunsin oloni käyvän heikoksi. Mielessä välähti, että olen saanut jonkun pöpön sieltä laivalta. Ajattelin että se voisi olla esimerkiksi keuhkokuume, Arto muistelee.
Seuraavana päivänä olo oli yhä huonompi. Tuolloin ensihoitajana työskennellyt Aho suuntasi työterveyshuoltoon. Sieltä tie kävi sairaalaan.
Peijaksen sairaalassa Aholle tehtiin perusteelliset tutkimukset. Hän muistaa ikuisesti sen hetken, kun lääkäri kertoi muutaman päivän kestäneiden tutkimusten lopputuloksesta.
– Aivan kuin olisi lyöty lekalla päähän! Lääkäri pamautti, että keuhkoni eivät enää toimineet riittävän hyvin ja tilanne kuulemma huononi päivä päivältä. Sen vuoksi keuhkojen siirto olisi tehtävä mitä pikimmiten. Eihän tämmöisiin uutisiin pystynyt varautumaan millään tavoin, Arto äimistelee.
Virallisessa diagnoosissa keuhkojen erittäin heikko tila johtui perinnöllisestä sairaudesta, Alfa1-antitrypsiinipuutoksesta, joka oli puolestaan johtanut keuhkoahtaumaan.
Sairaus eteni jatkuvasti ja Ahon tila kävi koko ajan huonommaksi ja huonommaksi.
– Jo pelkästään 20 metrin hidas kävely sai minut hengästyneeksi ja pakotti lepäämään. Pukeutumisesta ja esimerkiksi suihkussa käymisestä tuli hankalia suorituksia. Olen ikuisesti kiitollinen vaimolleni, pojalleni ja ystävilleni siitä mahdottoman arvokkaasta tuesta, jota he minulle vaikeina aikoina antoivat.
Lue koko juttu lehdestä tai näköislehdestä.
Kommentit
Oma kommentti