NÄYTTELIJÄ JYRKI NOUSIAINEN, 3/2001
C PEKKA KUPARINEN/YHTYNEET KUVALEHDET OY/KUVA-ARKISTO
Näyttelijä Jyrki Nousiainen on keskittynyt yhä enemmän maalaustaiteen tekemiseen eläkepäivinään. Hänestä on julkisuudessa kuultu melko vähän viime aikoina, joten tytär Saimi Nousiainen julkaisi mieluisan päivityksen tilillään Instagramissa.
– Olipa ihana, arvokas vuorokausi isän kanssa Helsingissä. Puhumme päivittäin, välillä niin, että nukkumaanmenoajat repsahtavat oikein kunnolla, mutta tärkeintä on yhdessä vietetty aika kasvokkain, Saimi kertoo tavattuaan isänsä Jyrkin Helsingissä.
Saimin mukaan sulan maan aikaan Jyrki viihtyy Punkaharjun Vaarassa, jossa hän on perheensä kanssa viihtynyt kesäisin ainakin 1970-luvulta saakka. Nyt ikääntymisen myötä ja elämäntilanteen muututtua hän viettää talvisin aikaansa enemmän Helsingissä, jossa Jyrki toimii ukkina pääkaupungissa oleville pojille, tapaa kavereitaan, käy polkemassa vettä ja kylmäaltaassa sekä nauttii näyttelyistä ja teatterista sekä osallistuu Café Max:in ’parlamentin’ mielenkiintoisiin keskusteluihin.
– Tämä kaikki pitää hänet vireänä, kuten hän itse sanoo. Hän nauttii. Olen siitä onnellinen.
Kuvataide tärkeä osa elämää
Jyrkillä tärkeä osa hänen elämässään on ollut kuvataide ja hän on aina ollut hyvä tekemään asioita käsillään.
– Pikkupoikana hän rakenteli itsellensä kaikenlaisia vempaimia, myös suuret siivet, sillä tahtoi oppia lentämään. ”Mie lennän”, hän huusi ja rojahti navetan katolta päistikkaa pihamaalle. Silloin hän myös seurasi äitinsä, mummini Ilta Annikin maalaamista. Mummi oli lahjakas ja harrasti myös ikoni – ja posliinimaalausta.
Saimin mukaan Helsinkiin Jyrki lähti 15-vuotiaana ja aloitti kultaseppäkoulun kädentaidoillaan.
– Nopeasti Teatterikorkeakoulun ovet kuitenkin avautuivat ja uransa hän teki näyttelijänä, pantomiimikkona ja yhtenä vuonna myös Sirkus Finlandian klovnina. Hän on heittäytynyt.
– Maalaaminen ja piirtäminen ovat kulkeneet hänen mukanaan koko elinajan. Nyt eläkkeellä ollessaan hän maalaa päivittäin, tunteja. Munkkiniemessä, kävellessäni sisään hänen kotiinsa, kävelin näyttelyyn ja kun isä ei nähnyt tirautin muutamat hiljaiset kyyneleet. Onni siitä, että isä on edelleen täällä, että hän on inspiroitunut ja luo uutta muistuttaa minua taas siitä, että elämälle pitää olla utelias, elämäntilanteesta tai iästä huolimatta. Hämmentyä pienistä ihmeistä, Saimi toteaa sydänemojin kera.
– Moni teistä kysyy minulta, mitä isälle kuuluu. Kun kerroin, että teen tällaisen hänen elämäänsä päivittävän postauksen, hän sanoi ’Lähetä lämpimät terveiset kaikille, olisi ihana nähdä, uusiakin ihmisiä. Maalaan juuri.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Jos upotus ei avaudu, katso tästä linkistä.
Kommentit
Oma kommentti