”Niistä paikoista ei löytynyt eloonjääneitä, ei suomalaisia sen enempää kuin muitakaan” – Tsunamista 20 vuotta! Osa 5/6

Tsunami. Kuva: Unsplash.com

Matka jatkuu. Tammikuu 2004 on jo pitkällä. Olen kotiutunut Karon Beachilla erääseen hotelliin Phuketissa. Pihassa pidemmäksi aikaa vuokrattu skootteri, jolla teen päivittäisiä käyntejä eri rantakohteisiin. Näky on joka puolella samanlainen, tsunami on vyöryttänyt rannalta syvälle sisämaahan kaikkea mahdollista rojua, kuten veneitä, autoja, rantatuoleja, rautaa, muovia.

Missing-ilmoituksia on lähes jokaisessa kadunkulmassa, ilmoitustauluilla ja talojen seinustoilla. Turistit ovat paenneet lomaparatiisista.

Suomeen sinkkiarkuissa on saatettu yhä enemmän menehtyneitä. Uutiset raportoivat jo asioiden oikeista luvuista. Myös suomalaisia on kohdannut kaikkien aikojen järkyttävin luonnonkatastrofi, sillä kuolleita tiedetään olevan jo kymmeniä. Luvut tarkentuivat vasta aikojen kuluttua. Heitä tulisi olemaan huomattavasti enemmän. Vielä joulukuun lopussa 2004 uutisissa kerrottiin menehtyneiden suomalaisten määräksi 13. Lukujen tarkennuttua suomalaisia oli 179.

Tapaninpäivänä 2004 sattunut 9,15 magnitudin maanjäristys ja sitä seurannut tuhoisa tsunami oli yksi historian pahimpia luonnonkatastrofeja. Kaikkiaan kuolleita oli ainakin 226 000 ihmistä.

Paikallisten thaimaalaisten elinkeinot olivat kriisissä. Turisteille suunnatut palvelut eivät käyneet kaupaksi – eihän turisteja enää ollut kuin muutamia. Iltaisin baareissa katsottiin yhä uudestaan ja uudestaan videoita, joissa ”iso aalto tulee” ja vie mukanaan ihmisiä kohti kuolemaa.

Onnekkaitakin on ollut, etenkin he, jotka tajusivat ajoissa juosten Phuketin kukkuloille ja hotellien ylempiin kerroksiin. Ja he, jotka sattuivat olemaan poissa rannan tuntumasta ylempänä maastossa tai sellaisilla alueilla jonne tsunami ei iskenyt.

Arki jatkuu

Yksi heistä oli tämä suomalainen Harri, joka piti ravintolaa Chalongissa vaimonsa kanssa. Mies oli osallistunut kymmenien tsunamissa haavoittuneiden turistien auttamiseen, menehtyneiden merestä kantamiseen sekä ollut tyhjentämässä tsunamin huuhtomia putiikkeja, jotka olivat kellareissa. Niistä paikoista ei löytynyt eloonjääneitä, ei suomalaisia sen enempää kuin muitakaan”

Erikoisella asenteella elämään suhtautuva mies oli päättänyt jatkaa elämäänsä kuin ennen tsunamia: ravintola oli avoinna iltaisin, sen vieressä oleva höyrysauna lämpeni aamusta iltaan. Saunan yhteydessä olevat puolenkymmentä hierojaa työskentelivät pääasiassa paikallisille asiakkaille. Ja lisäksi mies järjesteli kalastusretkiä niille harvoille turisteille, jotka olivat jääneet Phuketiin.

Osa 5. Juttusarjassa toimittaja Jari Kupiainen kertoo kokemuksiaan ajasta, jolloin maailmaa koetteli järkyttävä katastrofi. Tsunami keskittyy tapahtumiin miltä Khao Lak ja Phuket näyttivät 20 vuotta sitten – heti sen jälkeen, kun tapaninpäivänä 2004 tsunami oli iskenyt suomalaisten suosimiin lomakohteisiin. Tuolloin Intian valtameren tsunami tappoi noin 230 000 ihmistä Kaakkois-Aasiassa. Thaimaassa ja Sri Lankassa menehtyi yhteensä 179 suomalaista.

Lue myös: ”Tällaistako on helvetissä?”, ajattelin Khao Lakissa! – Tsunamista 20 vuotta! Osa 1/6

Lue myös: ”Näky oli jotain millaista ei voinut kuvitellakaan Suomessa” – Tsunamista 20 vuotta! Osa 2/6

Lue myös: ”Tiesimme mikä perillä odottaa!” – Takaisin Khao Lakiin – Tsunamista 20 vuotta! Osa 3/6

Lue myös: ”Patong Beachin myyntikojuihin alkoi ilmestyä kuolemanvideoita” – Tsunamista 20 vuotta! Osa 4/6

Lue myös: ”Tapahtumat eivät unohdu koskaan” – Tsunamista 20 vuotta! Osa 6/6

Jari Kupiainen Thaimaassa.