Saimi Hoyer kertoo häntä vaivanneesta infektiokierteestä: ”…en tiennyt, näenkö tulevaa syntymäpäivääni”

Vuoristoradalla on tänään syntymäpäivä sunnuntaina 13. heinäkuuta.

Vuoristorata täyttää 74 vuotta. Saimi Hoyer juhlistaa tapahtumaa päivityksellään Instagramissa.

– Viitisentoista vuotta sitten en tiennyt, näenkö tulevaa syntymäpäivääni Auroran sairaalan infektio-osastolla, hän kirjoittaa.

Saimin huoneessa oli vihreä kaappi ja televisio, josta tuli koko ajan Pieni talo preerialla. Tai niin Saimi sen muistaa tai tahtoo muistaa.

– Huoneen päädyssä oli ikkuna, josta näkyi lehtipuu. En saa mieleeni mikä, mutta sen tiedän, että kun lehdet lakastuivat, minut valtasi epätoivo ja kun kevään koittaessa vihreä palasi, koin, että elän, että toivo elää. Etten saisi infektioita, tapasin hyvin harvaa, kuin avaruusasuun verhottua ihmistä. Öiseen aikaan, kun käytävä oli tyhjä, hoitaja Erkki työnsi minua siellä pyörätuolissa. Se oli huumaavan ihanaa, tunsin olevani mukana ulkomaailman rytmissä. Ummistin silmäni, tunsin jotain, joka muistutti kierrosta vuoristoradassa, unohduin hetkeen, Saimi toteaa.

Saimi kertoo olleensa nuorena paljon Linnanmäellä isänsä Jyrki Nousiaisen kanssa.

– Laitteista pidin eniten vuoristoradasta ja etenkin hetkestä, kun vaunu syöksyy pimeästä valoon. Aurinkoisena päivänä se on taianomainen hetki.

Lopulta lääkärit löysivät ratkaisun Saimia vaivanneeseen infektiokierteeseen.

– Kun lääkärit löysivät ratkaisun infektiokierteeseeni, muutin Vaaraan toipumaan, mutta ensin halusin päästä tuohon syöksyyn pimeästä valoon. Silloin aistini uinuivat lääkkeiden vaikutuksesta, enkä tuntenut tuttua kreosootin tuoksua, joka valtaa vuoristorataa lähestyttäessä, mutta valoon minä syöksyin. Ajo oli hekumallista myllerrystä. Ylös kipuamista, vajoamista ja uutta nousua.

– Vuoristoradan paikan henki on ainutlaatuinen. Vuoristorata on tarina tuoksuineen, jarrumestareineen ja puuhun tallentuneine muistoineen, ei laite.

– Viikko sitten pääsin ajamaan vuoristoradassa yksin jarrumestarin kanssa, tutustumaan koneistoon ja pimeään tunneliin. Uuden alku, siitä on kyse nytkin. Tuona päivänä aurinko paistoi. Jäin valoon.