Veikko Ahvenainen
Jyväskylän Palokassa asuva hanurivirtuoosi Veikko Ahvenainen ottaa vieraansa vastaan viihtyisään omakotitaloonsa hymyssä suin yhdessä vaimonsa Carinan kanssa. Ilmassa tuoksuu tuore kahvi ja keittiön pöytä suorastaan notkuu kaikenlaisia herkkuja, suolaisia ja makeita. Carina kaataa kuppeihin kahvia ja moiskauttaa Veikkonsa poskelle pusun.
”Tiedätkös Kaitsu, me olemme olleet yhdessä 20 vuotta, emmekä ole koskaan riidelleet. Salaisuus on siinä, että pitää kunnioittaa toista ihmistä”, Veikko opastaa.
Hanurilegendan ja hänen 40 vuotta nuoremman Carina-vaimonsa rakkaustarinan alku on varsin erikoislaatuinen.
”Pidin 1980-luvulla harmonikkakurssia Ruotsissa. Joukosta erottui heti lahjakas soittajalupaus. Carina oli tuolloin 15-vuotias. Sanoin kurssin jälkeen, että jos hän lupaa harjoitella antamieni ohjeiden mukaan, lähetän hänelle aina postikortin ulkomailta konserttimatkoiltani.”
Carina teki työtä käskettyä, harjoitteli ahkerasti ja sai Veikon korttitervehdyksiä maailmalta. Kului 20 vuotta ja Carina päätti pyytää Veikkoa luokseen vierailulle.
”Kaikki napsahti kohdilleen ja menimme naimisiin vuonna 2005”, Veikko kiteyttää.
Tänä päivänä Veikko ja Carina jakavat kodin lisäksi myös rakkautensa hanurimusiikkiin. Pariskunta tekee vuosittain lähes 100 konserttia ympäri Suomea.
”Kun kerran sormet toimivat ja terveyttä piisaa, niin mikäpäs keikkoja on tehdessä. Ja lisäksi soittaminen on meidän molempien intohimo.”
Vekseli 11-vuotiaana
Veikon elämä ja ura on kuin suoraan elokuvasta. Kuopiossa syntynyt ja siellä lapsuutensa asunut Veikko oppi jo pikkupoikana harmonikansoiton alkeet kuopiolaiselta muikkukauppiaalta.
Ensimmäisen soittopelin Veikko hankki jo varhain 9-vuotiaana pojannaskalina.
”Keräsin kaikenlaista romua ja kuparilankoja, jotka myin sitten paikalliselle romukauppiaalle. Niillä rahoilla hankin kaksirivisen harjoituspelin ja aloin opetella soittotekniikoita. Lapsuuteni oli hyvin köyhä, mutta se oli samalla erittäin opettavainen elämää varten. Kun mitään ei ollut, kaikki piti hankkia ja järjestää ihan itse. Sieltä tuli sellainen päämäärätietoisuus ja sisukkuus, että ikinä ei saa antaa periksi.”
Taitojen kehittyessä Veikko päätti hankkia oikean viisirivisen hanurin. Taas nokkelan ja päämäärätietoisen pikkupojan piti keksiä ostokselle rahoitus.
”Hanurin hinta oli 500 markkaa, joka oli hyvin iso raha 1940-luvulla. Kauppias nauroi minulle päin naamaa, että ei tämmöisellä pikkupojalla ole siihen ikinä varaa.”
Sisuuntuneena Veikko meni pankkiin johtajan puheille.
”Kyllähän pankinjohtaja katsasti minua parikin kertaa hieman ihmeissään, että olenkohan nyt oikeassa paikassa”, Veikko nauraa.
Pikkupoika kertoi kuitenkin selväsanaisesti johtajalle suunnitelmastaan hankkia hanuri ja tarvitsi siihen 500 markan lainan.
”Lupasin kunniani kautta maksaa sen takaisin ja kun olin lopettanut puheeni, pankinjohtaja kirjoitti minulle 500 markan vekselin. Olen luultavasti Suomen nuorin henkilö, joka on saanut vekselin!”
Pankista Veikko kipitti suoraan musiikkikauppaan ja sanoi tulleensa nyt ostamaan sen viisirivisen hanurin.
”Kauppias ei ehtinyt sanoa mitään, kun ojensin hänelle 500 markkaa. Ja kylläpäs hän hämmästyi. Ja minä sain ensimmäisen oikean hanurini.”
Veikko Ahvenainen
Kiertueella yli 80 vuotta
Vetreän 95-vuotiaan hanurilegendan virallinen soittoura alkoi reilut 80 vuotta sitten, jolloin hän oli 14-vuotias teinipoika. Erään pienimuotoisen sirkuksen musiikista vastaava ja kovasti viinaan menevä hanuristi oli jälleen kerran luiskahtanut juomaputkeen ja hänelle piti etsiä korvaaja. Joku muisti lahjakkaan hanuristipojan Kuopiosta ja niin Veikko kiinnitettiin mukaan ensimmäiselle kiertueelleen.
”Sirkuksessa oli yksi leijona ja minun vuoteeni oli sen häkin päällä. Kerran oli kova ukonilma ja leijona karjui ja pyöri häkissään koko yön hermostuneena. Muistan ajatelleeni, että kohta se tulee häkin katosta läpi ja syö meikäläisen välipalaksi.”
Myöhemmin itseoppinut Veikko voitti Suomen nuorten harmonikkamestaruuden ja myöhemmin aikuisten sarjan.
Pitkä ja ansiokas levytysura alkoi vuonna 1955. Ensimmäinen julkaisu oli hänen itse säveltämänsä valssi Muistoja Marseillesta. Myöhempinä vuosina hän on tehnyt useita satoja levytyksiä ja sävellyksiä. Veikko on kirjoittanut myös monia harmonikansoiton oppikirjoja.
Hän on myös soittanut reilut 5 000 konserttia eri puolilla maailmaa, kuten Yhdysvalloissa, Kiinassa, Japanissa, entisessä Neuvostoliitossa ja monissa Euroopan maissa.
”En ole koskaan tyrkyttänyt itseäni maailmalle. Onnetar on johdattanut minut aina kohtaamaan sellaisia uusia ihmisiä, jotka ovat avanneet minulle seuraavan oven urallani. Uteliaana luonteena olen aina tarttunut tilaisuuteen kuin tilaisuuteen”, Veikko kertoilee.
Kirkkoherra järkyttyi
Erääksi merkittäväksi saavutuksekseen Veikko listaa sen, että hän taisteli hanurimusiikin kirkkosaleihin. Hän ehdotti ensimmäisen kerran ideaansa Hyvinkään kirkkoherralle 1960-luvun lopussa.
”Hän järkyttyi lähes sanattomaksi, kun kehtasinkin kysellä mahdollisuutta soittaa harmonikkaa kirkossa! Sitten tarjosin ohjelmistoa Ruotsissa Sundsvallin kirkkoon ja he ottivat minut ilomielin vastaan. Ja kas kummaa, sen jälkeen Suomessakin lämmettiin ajatukselle ja tein maamme ensimmäisen kirkkokonsertin hanurilla Hyvinkäällä vuotta myöhemmin”, Veikko naurahtaa.
Tänä päivänä hanuristi listaa nuoren vaimonsa lisäksi hyvän kuntonsa salaisuudeksi juoksemisen.
”Martti Vainion innoittamana aloitin juoksuharrastukseni ollessani 60-vuotias. Olen juossut sen jälkeen kaikkiaan 31 täyspitkää maratonia.”
Kommentit
Oma kommentti