Kun äänet ärsyttävät – Lopeta tuo maiskutus!

Kuva: iStock

Ääniyliherkät ihmiset reagoivat ääniin, jotka ovat muille merkityksettömiä. Misofoniasta kärsivät reagoivat yleensä toisen ihmisen aiheuttamiin ääniin. Etenkin ruokailutilanteissa voi maiskutus ja ryystäminen aiheuttaa voimakkaita reaktioita.

Ne, jotka vielä muistavat kouluajoilta liitutaulun, saattavat muistaa myös sen, miten ihokarvat nousivat inhosta pystyyn, kun liitu kirskahteli taululla. Brittitutkimuksen mukaan se onkin yksi ihmisiä yleisimmin ärsyttävistä äänistä. Ykkösärsyttävä on veitsi, jolla naarmutetaan lasipulloa. Listalla ovat myös naisen kiljunta ja vauvan itku sekä pyörän jarrujen kirskunta.

Miellyttäviä ääniä taas tutkimuksen mukaan ovat aplodit, joihin luultavasti liittyy myönteisiä mielleyhtymiä. Ei ole yllättävää, että miellyttävimpiin ääniin lukeutuvat myös vauvan nauru ja veden solina. Ihmiset siis tutkitusti reagoivat ääniin, olivat ne sitten epämiellyttäviä tai miellyttäviä.

Inhoa aiheuttavat äänet voivat olla joko hiljaisia tai kovia, mutta yleensä ne asettuvat normaalin kuuloalueen keskivaiheille, 2 000–5 000 hertsin rajoihin. Se, mitä me kuulemme ja tunnemme kuuloaistin avulla, on monimutkainen kokonaisuus.

”Kuulokokemukseen vaikuttavat kuulojärjestelmässämme muun muassa kuulohermo ja aivokuori sekä muut aivojen alueet, jotka tulkitsevat äänet joko positiivisiksi, negatiivisiksi tai neutraaleiksi. Ääniyliherkillä kuulokokemukseen tulevat mukaan aivojen tunnereaktioalueet”, toteaa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Jarno Kujansivu Pihlajalinnasta.

Kujansivun mukaan ääniyliherkkyyttä voi esiintyä niillä, joilla on tavallista herkempi kuulo. Silloin henkilö kuulee jo esimerkiksi kahdeksan metrin päästä äänen, jonka toinen taas havaitsee vasta parin metrin päästä, mikä lasketaan normaaliksi kuuloksi. Myös kuulonalenema voi aiheuttaa ääniyliherkkyyttä. Silloin henkilö ei kuule kimeitä tai hyvin matalia ääniä, mutta tavallisen puheen hän voi kuulla ongelmitta.

”Silloin äänen kuulee vasta, kun se on ihan lähellä, joten vaikkapa kiljunta tai työkoneen ääni voi tuntua epämiellyttävältä. Kun kuuloalue on kaventunut, tavanomainenkin äänenvoimakkuus voi tuntua ikävältä”, Kujansivu kuvailee.

Taistele tai pakene!

Kujansivu huomauttaa, että jos kyseessä ovat kuulojärjestelmän fysiologiset ongelmat, kyse ei ole vielä misofoniasta, mikä luokitellaan yhdeksi ääniyliherkkyyden muodoksi. Misofoniasta kärsivät herkistyvät yleensä ihmisen tuottamille äänille, jotka valtaosa muista ihmisistä kokee yhdentekeviksi.

Usein misofoniasta kärsivä reagoi jostain syystä ruokailuun liittyviin ääniin. Voi että, kun tuo maiskuttaa ja ryystää! Mutta myös muut äänet, kuten niiskuttaminen, rapistelu tai kynän naksuttelu voivat aiheuttaa ärsyyntymistä, kiukkua, ahdistusta ja jopa stressiä. Kujansivu toteaa, että näissä tapauksissa aivojen tunnealueet ovat aktivoituneet, ja niiden taustojen löytäminen voi olla vaikeaa. Hän kertoo esimerkin.

”Herkkäkuuloista henkilöä ärsytti hyvin vaimea sirinä, nimittäin puolison tietokoneen latausääni. Ääni on niin vaimea, etteivät muut kiinnitä siihen lainkaan huomioita. Lopulta äänen ärsyttävyyden syy löytyi siitä, että puoliso teki töitä kotona, eikä ollut läsnä riittävästi. Tunnereaktio heijastui tässä ääneen. Ääniyliherkän reaktiot johtuvat usein toisen henkilön tavasta toimia.”

Misofoniassa äänien ärsyttävyys juontaa juurensa johonkin ikävään tapahtumaan, jopa traumaan. Pahimmillaan se johtaa voimakkaisiin fyysisiin oireisiin, kuten jännittyneisyyteen ja hikoiluun. Kuulo- ja tunneaivokuoren sekä tahdosta riippumattoman hermoston väliset yhteydet vahvistuvat ääniä kuullessa, mikä taas vaikuttaa kehon stressireaktioon

”Stressaantuneen henkilön autono­minen hermosto on silloin aktivoitunut, eikä siihen voi suoraan tietoisesti vaikuttaa. Ääni voi aiheuttaa henkilössä taistele tai pakene -reaktion. Silloin kuulon suo­datustoiminta on vaimentunut, ja se ­päästää aivoihin enemmän informaatiota läpi, ja aistit valpastuvat. Pienikin ääni voi saada säpsähtämään tai hyppäämään ilmaan.”

Ei lääkehoitoa

Misofonian syitä ei vielä tutkimuksista huolimatta täysin ymmärretä. Ääniyliherkkyyksissä on monia tasoja, ja monet ääniin reagoivat pärjäävät ihan hyvin arjessa. On ihan normaalia, jos välttää ärsyttäviä ääniä, kunhan välttely ei vaikeuta tai rajoita elämää liikaa.

”Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos ääniyliherkkyys vaikeuttaa sosiaalista elämää, nukkumista, opintoja tai työtä”, Kujansivu neuvoo.

Vaikka misofoniasta kärsivä voi hyvin ymmärtää reaktioidensa järjettömyyden, ongelma on todellinen ja aito. Misofoniaa epäilevän kannattaa ensin hakeutua audionomin, eli kuulon tutkimisen ja kuulonkuntoutuksen erityisasiantuntijan luokse, joka voi poissulkea mahdolliset fysiologiset kuulo-ongelmat. Misofoniaan ei ole leikkaushoitoa tai lääkitystä, mutta mahdollisten oheissairauksien, kuten ahdistuneisuushäiriön tai neuropsykiatristen häiriöiden lääkitys voi välillisesti vaikuttaa myös misofoniaan.

Yksi hoitokeino on CBT eli kognitiivinen käyttäytymisterapia, joka on sovellettu misofoniaan. CBT-hoito-ohjelmassa misofoniasta kärsivä henkilö tekee muun muassa erilaisia harjoitteita. Hoidon onnistuessa aiemmin ärsyttäviksi koettujen merkitys muuttuu, eivätkä äänet enää aiheuta ahdistusta.

”Yleisesti ottaen ääniyliherkkyys, kuten misofonia on osa laajaa kokonaisuutta, ja siitä kärsivien kokemukset ovat hyvin vaihtelevia. Jos lievän ääniyliherkkyyden kanssa pärjää arjessa, ei siitä tarvitse huolestua. Mutta jos misofonia vaikuttaa elämänlaatuun ja arkeen, siihen kannattaa hakea apua”, Kujansivu toteaa