Ior Bockin alkuperästä on olemassa kaksi eriävää versiota. Bockin suvun saagaan nojaavan tarinan mukaan hänen isänsä oli merikapteeni Knut Viktor Boxström, Iorin oma isoisä. Knutilla, joka kuului muinaiseen Bockin sukuun, oli yksi poika ja kaksi tytärtä. Punaiset kuitenkin surmasivat pojan sisällissodassa vuonna 1918. Jotta Bockin suvun isälinja ei olisi katkennut, ei Knutilla ollut muuta mahdollisuutta kuin korkeassa 81 vuoden iässä saattaa raskaaksi oma tyttärensä Rhea.
Vuoden 1942 karkauspäivänä Rhea sitten salassa synnytti poikalapsen. Pienokaisen sukurutsaisen alkuperän salaamiseksi Rhea ja hänen miehensä virallisesti adoptoivat lapsen. Ior oli siis Bockin sukua sekä isän että äidin puolelta.
Toimittaja Magnus Londenin mukaan Bockin suvun saagaa virallisemmista pöytäkirjoista löytyy toisenlainen versio. Porvoolainen puutarhuri oli synnyttänyt aviottoman lapsen tammikuussa 1942. Biologinen isä oli mahdollisesti espanjalainen. Lapseton pariskunta, Rhea ja Bertel Svendiln sitten adoptoivat pojan, joka sai kasteessa nimen Bror Holger Bertil Svedlin.
Ior Bock oli pidetty opas
Holgerin nuoruus oli levotonta aikaa, ja villi teini passitettiin välillä poikakotiin käytöstapoja oppimaan. Koulutie päättyi 15-vuotiaana kansakouluun. Holger meni valomieheksi Svenska Teaterniin ja valmistui myöhemmin näyttelijäksi teatterin oppilaskoulusta.
Vuonna 1962, Holgerin ollessa 20-vuoden ikäinen, hänen kaksi vuotta vanhempi adoptioveljensä Erik kuoli traagisesti pistoolin luotiin perheen Lauttasaaren asunnossa. Epäselväksi jäi, oliko ase ollut Erikin itsensä kädessä, vai ampuiko Holger vahingonlaukauksen. Joka tapauksessa oikeus tuomitsi Holger Svedlinin neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen kuolemantuottamuksesta.
Vuonna 1968 Holger vaihtoi nimekseen Ior, Nalle Puh -kirjojen Ihaa-aasin ruotsinkielisen version mukaan. Samana vuonna hän päätyi Ehrendsvärd-seuran oppaaksi Suomenlinnaan. Persoonallisesta tarinaniskijästä tuli nopeasti pidetty opas, joka oli hyvin perillä Viaporin linnoituksen historiasta, erityisesti sen alkuvaiheista 1700-luvulla.
Yhteistyö päättyi vuonna 1984, kun Ehrendsvärd-seura ei katsonut enää voivansa jatkaa työsopimusta. Iorin tarinat olivat jo sellaisilla kierroksilla, ettei hänen katsottu voivan toimia seuran nimissä. Tuolloin Svedlinistä oli jo tullut myyttinen Ior Bock. Hän jatkoi kuitenkin Suomenlinnan oppaana freelancer-pohjalta aina vuoteen 1998 saakka.
Sukusaaga syntyi Goalla
Bockin suvun saagan syntysanat lausuttiin Intian Goalla helmikuussa 1984, jossa kaiken muun ohessa joogina toiminut Ior Bock oli viettänyt talvensa 1970-luvulta alkaen. Hän istui rannalla lootusasennossa ja alkoi kertoa ympärilleen kerääntyneelle hippijoukolle tarinaa, joka oli kulkenut Bockin suvussa suullisena perimätietona jo vuosisatojen, ellei peräti tuhansien vuosien ajan.
Jokseenkin näin saaga alkaa: Aikojen alussa paratiisissa oli apina, joka hedelmöitti nännivuohen munan. Munasta syntyi Sampo ja hänen sisarensa Aino, eli Frej ja Freija. Sampo oli ensimmäinen Pukki Lemminkäinen ja Aino ensimmäinen Joutsen. Heille seitsemän tytärtä ja kaksitoista poikaa, joista vanhin oli Seppo Ilmarinen. Kun pojista nuorin, kahdestoista, täytti 27-vuotta, tuli hänestä uusi Pukki Lemminkäinen ja vanhasta Lemminkäisestä taas Ukko Väinämöinen.
Uusi Lemminkäinen hedelmöitti Diisa-nimisen naisen ja näin sai alkunsa ruusset-suku. He olivat paratiisin aasereita, jotka puhuivat juurikieltä, eli ruut-kieltä. Aaserit asuivat Uudenin ympyrämaassa. Kun he myöhemmin muuttivat lännemmäksi ja alkoivat puhua juurikieltä laulavalla nuotilla, alettiin sitä kutsua ruut-sing-kieleksi, eli ruotsin kieleksi. Uudenmaan ympärillä taas asui vaanereiden kansa. Se puhui vaaneria, jota kutsuttiin myös soo-mii-, eli ”siemennä minua”-kieleksi. Siittäminen olikin keskeinen osa Bockin saagaa.
Vaikka tavallisen tallaajan korvaan tuo kaikki kuulostaakin villin mielikuvituksen tuotteelta, sai Ior Bock kuitenkin laajan ja kansainvälisen joukon opetuslapsia. Vuonna 1996 tarina päätyi kansiin, kun Juha Javanaisen Iorin puheiden pohjalta toimittama kirja Bockin perheen saaga – Väinämöisen mytologia, ilmestyi.
Matka pojasta mieheksi
Saunasolmu on tunnetuimpia Bockin suvun saagaan liittyviä käsitteitä. Kyseessä on periaatteessa yogaindrasana -niminen jooga-asento, josta eksentrinen mystikkomme kehitteli oman, pidemmälle viedyn version, antoi sille suomenkielisen nimen ja liitti osaksi saagaansa.
Bockin mukaan saunasolmu oli pakana-aikojen poikien initiaatioriitti, jolla siirryttiin lapsuudesta nuoruuteen. Kun poika täytti seitsemän vuotta, hänelle opetettiin saunasolmuasento, mikä helpotti myöhemmin oman siemennesteen nielemistä itsetyydytyksen yhteydessä. Oli nimittäin tärkeää, ettei tippaakaan tuota elämäneliksiiriä valunut hukkaan.
Bock kertoi itse aloittavansa jokaisen päivän aamuisella saunasolmulla.
Rahoittajat vetäytyivät
Ior Bockin saagan mukaan Sipoon Gumbostrandissa, Kyypelivuoreksi nimetyn kallion alla sijaitsi muinaisen Lemminkäisen temppelin suuaukko. Temppeli oli suljettu vuonna 987, kun kristinusko vyöryi Uudellemaallekin ja pakanalliset perinteet täytyi kätkeä. Lemminkäisen temppeli koostui suuresta salista ja sitä kiertävästä spiraalinmuotoisesta käytävästä, joka oli ahdettu täyteen aarteita.
Kun temppelin sulkemisesta oli vuonna 1987 kulunut tuhat vuotta, alkoi joukko Bockin seuraajia kaivaa suuaukkoa esille. Mystikko itse jätti kaivuutyöt väliin, mutta antoi julkisuudessa kasvot hankkeelle. Sipoon Säästöpankki sekä rakennusyhtiö Lemminkäinen lähtivät rahoittamaan hanketta. Kun poliisi teki Bockin huvilalle huumeratsian, rahoittajat kuitenkin vetäytyivät hankkeesta. Työt kuitenkin jatkuivat vielä urakoitsijan toimesta.
Kahdessatoista vuodessa kallion alle kaivettiin 50 metriä pitkä käytävä. Sitten Bockin rahat loppuivat ja hänen omaisuutensa meni vasaran alle, kun kaivausta rahoittaneet tahot ja urakoitsija alkoivat vaatia saataviaan. Pakkohuutokaupassa Kyypelivuoren lunasti omakseen Helsingin Astanga Joogakoulu.
Traaginen loppu
Ior Bockin saunasolmujen tekeminen loppui, kun vuonna 1999 hänen asuntoonsa tunkeutui mies, joka puukotti Bockia. Mies oli yksi Bockin seuraajien joukossa liikkuneista. Puukottaja sai ehdottoman vankeustuomion. Teon seurauksena Bock halvaantui osittain. Hän ei enää tullut toimeen ilman avustajaa.
Vuonna 2010 Ior Bock asui kahden intialaisen henkilökohtaisen avustajansa kanssa Munkkivuoressa. Lokakuun 23. päivä toinen avustajista puukotti halvaantuneen mystikon hengiltä. Epäilty, 28-vuotias mies oli kärsinyt jo jonkin aikaa mielenterveysongelmista ja Bock oli ollut aikeissa irtisanoa hänet ja vaihtaa uuteen avustajaan.
Kuulusteluissa intialaismies myönsi teon, mutta kertoi Bockin hallinneen häntä voodoon avulla ja piti tätä paholaisena. Mies todettiin oikeudessa syyntakeettomaksi ja hänet vapautettiin.
Pakanamystikko Ior Bock oli poissa, mutta hänen saagansa jäi elämään uskollisten opetuslapsien parissa. Helsingin Astanga Joogakoulu ajautui korona-aikana talousvaikeuksiin ja joutui laittamaan Gumbostrandissa omistamansa maa-alueen myyntiin syksyllä 2022. Kyypelivuori päätyi ulkomaisen omistajan haltuun 260 000 euron hintaan. Toistaiseksi Lemminkäisen temppeli on pitänyt aarteensa piilossa.
Kommentit
Oma kommentti