VEK oli viihteen voimakolmikko!

Vuodesta 1961 saakka jaettu Kultainen ruusu oli ja on edelleen yksi TV-maailman arvostetuimpia kansainvälisiä palkintoja. Se jaettiin samannimisillä festivaaleilla Sveitsissä Montreaux’ssa vuoteen 2003 saakka ja sen jälkeen Luzernissa. Vuoteen 1965 osui suomalaisen TV-viihteen tähtihetki, kun Yleisradion festivaalien komediasarjaan lähettämä Lumilinna voitti pääpalkinnon.

Suomen Yleisradion Montreaux’n festivaaleille vuonna 1965 lähettävän viihdeohjelman tekeminen annettiin Jukka Virtasen, Aarre Elon ja Matti Kuuslan vastuulle. Kolmikko oli vuosikymmenen alkupuolella ehtinyt jo tulla tutuksi TV-katsojille lyhenteellä VEK, joka oli jo aiemmin käsikirjoittanut samaisille festivaaleille osallistuneet kansainväliseen levitykseen tähdänneitä musiikkiviihdeohjelmia Risteysasema – At the Junction (1962), Rahaa – Money (1963) ja Hymy – Smile (1964). VEK-kolmikkoa täydensi neljäntenä pyöränä musiikkipuolesta vastannut säveltäjä ja kapellimestari Jaakko Salo.

Talvista eksotiikkaa

Virtanen-Elo-Kuusla-kolmikolle ei ollut käytettävissään sen paremmin kansainvälisesti tunnettuja tähtiä kuin tähtitieteellisiä rahasummiakaan, vaan heidän täytyi tyytyä suomalaiseen eksotiikkaan ja toivoa, että se viihdyttäisi kansainvälistäkin yleisöä. Kielimuurin ylittääkseen käsikirjoittajakolmikko päätti pitäytyä tilannekomiikassa ja mimiikassa sekä viihdyttävissä musiikkinumeroissa. Suomea tai muutakaan kieltä ohjelmassa ei muutamaa sanaa enempää puhuttu.

Kuvauspaikaksi valikoitui talvinen Olavinlinna ja kansallista mystiikkaa kansainvälisille katsojille sai tarjota Suomen pakkanen. Näistä aineksista koostui komedia, joka sai nimekseen Lumilinna. Ohjelman englanninkielinen nimi The Cold Old Days oli väännös suositusta brittiläisestä Music Hall-sarjasta The Good Old Days.

Pääosaan pestattiin koomikko Simo Salminen. Mukana olivat myös aikakauden musiikkimaailman eturivin artisteihin kuuluneet laulajat Carola, Eija Merilä ja Kai Lind sekä The Four Cats ja Finntrio. Ohjelman musikaalisen anti oli vahvasti Jaakko Salon hyppysissä. Lumilinnan juoni oli yksinkertaisuudessaan se, että paikalle saapuneille korjausmiehille alkaa kummitella aaveita linnan historian varrelta. Vaikka värielokuvat tekivät jo kovasti tuloaan, päätti VEK luottaa Lumilinnassa mustavalkofilmin estetiikkaan.

Kuvaukset hoituivat kahdessa viikossa talvisessa Savonlinnassa. Kun loppukuvia varten tarvittiin ilmakuvaa linnasta, köytettiin kuvaaja Kari Dahlberg 25 asteen pakkasessa kiinni helikopterin jalakseen. Jukka Virtanen muisteli, että kuvauksen jälkeen tönkkönä ollut ”Stani” Dahlberg kannettiin Seurahuoneelle, jossa hän sai lämpimikseen useamman rommitotin. Juoman kelvollisuuden VEK-kolmikko toki varmisti ensin itse.

Lisäkuvauksia tehtiin vielä Suomenlinnassa ja Santahaminassa, jossa armeijan urheilujoukoissa palvelustaan suorittaneet asevelvolliset toimivat avustajina suuressa lumisotakohtauksessa.

Ilman isoja odotuksia

Suomalaisdelegaatio matkusti Sveitsiin ilman suuria odotuksia. Ennen lähtöä Radion talousjohtaja Eero Vallila oli poistanut heiltä ennakkopaineet Marskin yökerhossa ilmoittamalla VEK-kolmikolle, että löytäisi kyseisestä baarista tusinan verran heitä lahjakkaampia ohjelmantekijöitä. Kilpailun juryn suomalaisjäsen Hannu Leminen oli luottavaisempi. Hän levitti lentokoneessa Lumilinnan tekijöiden eteen setelitukon, jossa oli 800 markan edestä Sveitsin frangeja ja kertoi varanneensa ne juhlimista varten, oli ryhmän voittama ruusu minkä värinen tahansa.

Ennakkosuosikkeihin Montreaux’ssa kuuluivat ruotsalaisten Tage Danielssonin ja Hasse Alfredsonin Den Gula Hunden -revyyn tv-versio sekä ranskalainen Yves Montand– ohjelma ja kanadalainen Wayne & Shuster Show, joista kaksi jälkimmäistä olivat myös suomalaisryhmän omia suosikkeja.

Lumilinna-ryhmä otti matkan osin lomailun kannalta ja lähti ennen palkintojenjakoa keilailemaan lukuun ottamatta Jukka Virtasta, joka suunnisti gaalaselostajien infoon. Yleisradio oli määrännyt Virtasen selostajaksi suorana lähetettävään palkintogaalaan. Infotilaisuudessa jaetut ohjeet menivät Virtaselta kuitenkin ohi korvien, sillä heti tilaisuuden alettua ruotsalaisen Dagens Nyheterin tv-kriitikko oli kuiskannut hänelle onnittelut: ”Grattis, du har vunnit presspriset.”

TV-viihteen ammattilaisten keskuudessa lehdistöpalkintoa arvostettiin, sillä olihan se alan asiantuntijoiden myöntämä kunnianosoitus.

Kultainen kukka

Pressipalkinnosta onnesta ymmyrkäinen suomalaiskolmikko saapui gaalailtaan kolmen sadan muun vieraan joukkoon odottamaan, millaisen päätöksen kilpailun 25 tuomaria olivat saaneet aikaiseksi. Viimein ovet avautuivat ja arvovaltainen raati asteli ulos julistamaan tuloksen. Juryn tanskalaisjäsen Sven Pedersen kuiskasi ohimennen jotain Aarre Elon korvaan. ”Mitä se sano?” Jukka Virtanen uteli. ”En oikein ymmärtänyt, mutta se tais sanoa, että me on voitettu kultainen kukka”, Elo vastasi.

Pronssinen ruusu meni Ranskaan, hopeisen ruusun voitti kanadalaisten Wayne & Shuster Show. Suomessa tv-vastaanotinten eteen naulautunut kansa katseli ja kuunteli, kun Teija Sopanen kuulutti ruusukuvioisen taustan edessä Suomea edustaneen Lumilinnan voittaneen Montreaux’n kansainvälisillä televisiofestivaaleilla parhaan viihdeohjelman palkinnon, Kultaisen ruusun.

VEK-kolmikosta Matti Kuusla kävi ensin pokkaamassa lehdistöpalkinnon, sitten Aarre Elo vastaanotti Kultaisen ruusun samalla kun Jukka Virtanen sopersi selostuskopissa suorassa lähetyksessä onnen kyyneleitä nieleskellen: ”Täällä on hienoa olla suomalainen ja on se muutenkin!”

Kun läpi yön odottamatonta voittoa juhlinut suomalaisedustusto saapui aamuvarhaisella majapaikkaansa, ojensi Excelsior-hotellin yöportieeri heille kalliin kivisen pullon vanhaa armanjakkia, jonka mukana oli kortti länsinaapureilta: ”Kateellisina, mutta vilpittömästi onnitellen Tage ja Hasse.”

Kultaisen palkintoruusun kylkiäisinä voittajaohjelman tuottaja sai 10 000 Sveitsin frangia, jotka maksettiin Yleisradion tilille. VEK-kolmikko esitti yhtiölle toivomuksen, että palkintosummalla perustettaisiin viihteentekijöiden stipendirahasto. Ehdotus ei kuitenkaan mennyt johtoportaassa läpi. Sen sijaan tekijöille ojennettiin kiitoksena voitosta 250 markan palkkio. Myös verottaja muisti viihdesankareita pari vuotta myöhemmin 170 markan mätkyillä ylimääräisestä palkkiosta.