Aksolotlit ovat supereläimiä
Niitä vain jää tuijottamaan lumoutuneena, ihan kuin aikakin pysähtyisi. Oikeastaan mitään ei kauheasti tapahdu, mutta jotenkin mystisesti Taavetin ja Pasin söpöt olemukset ottavat valtaansa. Tumman Taavetin litteä kuono on selvästi leveämpi kuin vaaleanpunaisen Pasin. Taavetti on myös hieman kookkaampi, joten helposti voisi luulla, että pinkki Pasi on tyttö. Ei ole, vaan nämä aksolotlit ovat uroksia molemmat. Nämä otukset ovat rakkaita lemmikkejä salolaiselle Sanni Salolle, joka 10 vuotta sitten ihastui meksikolaisiin salamantereihin nähtyään niitä Helsingissä Sea Lifessa.
”Kaikkiaan minulla on ollut viisi aksolotlia lemmikkinä. En missään nimessä ole halunnut urosta ja naarasta. Silloin akvaario olisi ollut pian täynnä kutua, ja myöhemmin poikasia”, Sanni toteaa.
Pasin ja Taavetin liikkumista on maagista seurata. Ne ikään kuin leijuvat, tanssivat tai kuukävelevät akvaarionsa mustalla hiekalla. Välillä Pasi ojentaa pienen, suloisen käpälänsä kohti lasia ja jämähtää paikoilleen. Taavetti kyllästyy tuijotteluun ja livahtaa nopeasti aksolotlien omaan puuluolaan, ja jää sinne kyhjöttämään. Nämä pojat eivät tappele keskenään, vaan usein Pasi jopa asettuu Taavetin päälle lepuuttamaan.
”Yleensä ne viihtyvät akvaarion pohjalla, mutta ne nousevat myös säännöllisesti pintaan hengittämään. Silloin kuuluu yllättävän kova poksahdus, kun ne ottavat happea pinnalta”, Sanni kertoo.
Aksolotlit tosiaan hengittävät myös keuhkoilla, vaikka niillä on kauniit ulkoiset kidukset pään sivuilla, vähän kuin höyhenet. Taavetti näyttää meille takapuoltaan, tai häntäänsä, mutta Pasi tuijottaa tiiviisti mustilla silmillään. Silmää räpäyttämättä, voisi sanoa.
”Aksolotleilla ei ole silmäluomia. Siksi niiden akvaarion tulee olla suhteellisen pimeä. Akvaarion olen asettanut huoneen nurkkaan, jonne ei pääse auringonvaloa. Edellisessä kodissamme akvaariohuone oli aina välillä valoisa. Silloin peitin akvaarion, jotta aksolotlien arat silmät eivät kärsisi”, Sanni kertoo.
Äärimmäisen uhanalainen
Moni ei ole kuullutkaan aksolotleista. Ne ovat sammakkoeläimiä, ja muistuttavat hieman salamantereita. Ainakin kauniisti liehuvasta hännästä – tai onko se pyrstö – tulee mieleen isokoinen salamanteri. Taavetti ja Pasi edustavat äärimmäisen uhanalaista lajia. Aksolotleja elää luonnossa enää vain Meksiko Cityssä Xochimilco-järvessä. Niiden elinalaa uhkaa vesistön kuivattaminen, Meksikon kaupungin kasvu ja turismi. Alkuperäiskielellä axolött, aksolotli, tarkoittaa vesihirviötä. Pasi ja Taavettiko muka hirviöitä? Nehän tulevat uteliaina katsomaan ojennellen pieniä käsiään ja jalkojaan kohti katsojaa. Oi, miten söpöjä ja luottavaisen näköisiä ne ovat.
”Kyllä ne kuitenkin petoeläimiä ovat. Jos akvaarioon tulee poikanen, on mahdollista, että isommat syövät sen. Syötän niille onkimatoja, ja jonkin verran myös kalaa. Kalapalat tuppaavat hajoamaan veteen, kun Pasi ja Taavetti hyökkäävät ahmimaan. Suosin kastematoja, koska se on siistimpää.”
Hän ottaa pitkät pihdit, joiden avulla kastemadon voi asettaa aksolotlin kuonon eteen. Siinä ei kauan kuono tuhise, kun pitkä kastemato on imaistu kitaan. Kuvausta varten Pasille syötetään vielä toinenkin mato, ja napattuaan sen suuhunsa Pasi peruuttaa päätään heilutellen. Vähän nolosti sen suusta jää roikkumaan parin sentin pätkä. Maha taitaa olla täynnä, mutta ahneena oli pakko hyökätä, kun kerran ruokaa tarjoiltiin.
”Syötän niitä muutaman päivän välein, jolloin ne saavat yhdestä kolmeen matoa tai joskus kalaa. Aksolotlit eivät ilmaise millään tavalla, että niillä on nälkä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ne söisivät aina. Taavetti on keskikohdasta pulskempi, Pasi taas hieman sirompi.”
Pasille turvapaikka
Aksolotlit ovat harvinaisia lemmikkejä, mutta niitä kuitenkin myydään jonkin verran eläinkaupoissa. Enimmäkseen aksolotlit päätyvät lemmikeiksi kuitenkin yksityisten kasvattajien kautta.
”Olen yleensä ostanut yksityisiltä kasvattajilta. Silloin voin olla varma siitä, että ne ovat saaneet kasvaa hyvissä oloissa, ja ovat terveitä. Eläinkauppojen aksolotlit saattavat tulla huonommista oloista. Ne ovat ehkä kasvaneet likaisissa vesissä, ja ovat sairaita”, Sanni toteaa.
Pasi on tosin ostettu eläinkaupasta. Se on syntynyt Suomessa, eikä siis tuotu ulkomailta myyntiin. Helsinkiläinen liike oli menossa konkurssiin, ja yrittäjällä oli kiire saada eläimet uusiin koteihin tai eläintarhoihin. Kun Sanni näki ilmoituksen, hänelle tuli kiire päästä hakemaan yksi aksolotleista turvaan.
”Sydämeni särkyi, kun näin, että Pasi oli laitettu alennusmyyntiin. Eivät aksolotlit ole muutenkaan kovin kalliita, alle satasen. Sen sijaan akvaariot ja muut tarvikkeet voivat olla melko kalliita.”
Hän puhdistaa akvaarion säännöllisesti parin viikon välein. Lapon avulla akvaarion vesi lasketaan puhdistuksen aikana puoleenväliin tai alle, jolloin veljekset mieluusti häipyvät luolaansa odottelemaan.
”Tai sitten ne vetäytyvät johonkin kulmaan luullen, etteivät ne näy sieltä”, Sanni hymyilee.
Vaikka aksolotlit vaikuttavat melko passiivisilta ja helppohoitoisilta lemmikeiltä, näin ei ole. Veden puhtaudesta pitää huolehtia, kuten myös lämpötilasta. Vesi ei saa olla liian kylmää tai kuumaa. Yleensä reilusti alle 20 astetta on sopiva lämpötila. Pasin ja Taavetin akvaariossa ei ole luonnonkasveja. Kauniin värinen muovikasvi puuluolan lisäksi riittävät. Oikeita kasveja Sanni ei käytä, koska Pasi ja Taavetti luultavasti mutustelisivat ne nopeasti.
”Ne eivät ole kasvissyöjiä, joten se ei olisi hyväksi niille. Hiekkaakin ne syövät, mutta tällainen hieno hiekka tulee ulos turvallisesti ruoansulatuksen kautta. Pasi ja Taavetti tykkäävät muovikasvista, ja joskus ne kelluskelevat akvaariossa kasvin avulla.”
Taavin lääkärikäynti
Sannin kotitaloudessa on myös suloinen Puppe-koira, jonka voi ottaa syliin hellittäväksi. Aksolotleja ei voi, eikä pidäkään. Niiden täytyy saada olla rauhassa omassa akvaariossaan, ja tarpeen vaatiessa niiden pitää päästä turvapaikkaan omaan luolaansa. Aksolotlit nimittäin säikähtävät helposti milloin mitäkin. Jopa toisiaan, jos ne sattuvat törmäämään keskenään.
”Pasi ja Taavetti saattavat ruoan nähdessään törmätä, ja ehkä vahingossa vähän puraista toista jalasta luultuaan sitä kastemadoksi. Tilannetta pelästyttyään ne livahtavat nopeasti luolaansa. Niiden häntä taipuu mutkalle, joten molemmat mahtuvat sinne yhtaikaa.”
On Sanni kuitenkin kerran joutunut ottamaan aksolotlin käteensä. Taavetin edeltäjä Taavi nimittäin sairastui hotkittuaan kiviä akvaariosta. Se oli siis vietävä eläinlääkäriin. Kuten arvata saattaa, aksolotleihin erikoistuneita lääkäreitä ei ole viljalti. Yksi kuitenkin löytyi, ja Sanni kuskasi Taavin vesimaljakossa lääkäriin.
”En itse halunnut ottaa liukasta Taavia käteen. Lopulta lääkäri otti sen, avasi suun ja antoi lääkkeen. Itsekin jouduin sitten toistamaan tämän myöhemmin kotona veljeni avustuksella. Taavi selvisi hengissä.”
Tyngästä raajaksi
Hyvin hoidettuina aksolotlit saattavat elää parikymmentä vuotta, joten hetken mielijohteesta eläintä ei pidä lemmiksi ottaa. Niissä onkin paljon kodinvaihtajia, kun omistaja haluaa tai joutuu luopumaan aksolotlistaan. Myös lääketiede on kiinnostunut tästä erikoisesta ja uhanalaisesta eläimestä, sillä sitä kutsutaan myös supereläimeksi. Aksolotli pystyy nimittäin kehittämään uuden raajan tai hännän menetetyn tilalle.
”Minulla oli yksi aksolotli, jolla oli vain kolme raajaa. Pikkuhiljaa sille kasvoi ensin tynkä, ja lopulta sillä oli neljä yhtä hyvää jalkaa”, Sanni kertoo.
Pystyy aksolotli enempäänkin. Se nimittäin voi uudistaa myös sydäntään, jopa aivoja. Eikä siinä vielä kaikki: aksolotlit kykenevät metamorfoosiin. Yleensä aksolotlit jäävät toukka-asteelle, kuten Pasi ja Taavettikin. Ne ovat toukka-asteisina kuitenkin lisääntymiskykyisiä. Metamorfoosissa aksolotlin kidukset surkastuvat, ja aksolotli nousee elämään maalle. Ne siis kehittyvät itsekseen keuhkoilla hengittäviksi.
Kun teemme lähtöä, Pasi näyttää hymyilevän meidän koputtaessamme akvaariolasia heipan merkiksi. Sinne ne jäävät heiluen tanssahtelemaan.
”Aion ostaa isomman akvaarion. Ehkä Pasi ja Taavetti saavat sitten vielä uuden kaverin”, Sanni suunnittelee.
Kommentit
Oma kommentti