Noora Hautakangas: ”Olin väärä missi, petin Suomen kansan”

Teksti: Reija Kokkola Kuvat: Liisa valonen / OMA-arkisto

Yrittäjä Noora Hautakangas seisoo Relove-liiketilassaan Tampereella.

On alkamassa laulaja Ellinooran konsertin lanseeraustilaisuus ja fanitapaaminen. Kaikki on vaaleanpunaista ja ihanaa, totta kai. Nooran kehittämässä yrityskonseptissa yhdistyvät kierrätysmuoti ja kahvilatoiminta.

Ilokseen Noora on saanut yhteistyökumppanikseen supertähden, vaaleanpunaisestakin tunnetun laulajan Ellinooran. Yhteistyöhön liittyen hänen vaaleanpunainen maailmansa olisi tiiviisti läsnä Relovessa vuoden ajan.

Kaikki on siis täydellistä! Ainakin siihen asti, kunnes Nooran mieleen hiipivät epäilevät ajatukset.

Huijari se siellä nostaa ilkeää päätään kaiken kauniin ja iloisen keskellä. Kauhuissaan Noora tajuaa, että liiketilassa pitäisi olla tarjolla valtava vaaleanpunainen kermakakku. Nyt on vain vaaleanpunaisia leivoksia. Ilman kakkua tilaisuus on pilalla, hän ajattelee. Kutsuvieraat ovat kuitenkin iloisen kuplivia.

Miksi minä seison tässä? Tila on varmasti liian pieni, me olemme liian pieniä. Ellinoora katuu varmasti yhteistyötä kanssamme. Näin toimii huijari, kun huijarisyndroomasta kärsivä henkilö on sen vallassa. Taas huijasin kaikkia. Herrajumala, jonain päivänä jään kiinni. 

Noora Hautakangas kertoo toimittaja-kirjailija Johanna Elomaan kirjoittamassa tietokirjassa Noora Hautakangas – huijarisyndroomasta huolimatta (Bazar 2025) elämästään huijarisyndrooman ikeen alla.

Kirja on avoin ja rehellinen kuvaus Nooran elämästä. Hänen tarinaansa on helppo samastua, vaikka ei huijarisyndroomasta kärsisikään. Tärkeä lisä teokseen ovat asiantuntija Satu Pihlajan kommentit sekä Nooran kirjoittamat kauniit runot.

”Kirjan tekeminen oli minulle huojentava kokemus, kuten myös sen lukeminen äänikirjaksi. Ei huijari minusta koskaan katoa, mutta ehkä nyt ymmärrän itseäni paremmin. Ja jos yksikin ihminen saa kirjasta vertaistukea, olen onnellinen”, Noora sanoo.

Huijarisyndroomasta kärsivä henkilö ei osaa jostain syystä iloita onnistumisistaan. Hän ajattelee, että kävi vain hyvä tuuri. Tähdet olivat juuri oikeassa asennossa. Ensi kerralla ne eivät varmasti ole, ja suuri huijaus paljastuu. Syndroomassa henkilö on vakuuttunut siitä, että hän on vain harhauttanut muut luulemaan itseään todellista kyvykkäämmäksi. Paljastumisen pelko ajaa silloin eteenpäin yrittämään yhä uudelleen.

”Kehittäessäni Relove-yrityksen konseptia, ajattelin, että se on jotain niin uutta, ettei minua voida syyttää epäonnistumisesta. Eihän ollut vertailukohtaa”, Noora toteaa kirjassa.

Väärä missi

Vaikka puhutaan syndroomasta, sitä ei pidetä mielenterveyden häiriönä. Psykologit ovat kuitenkin tutkineet huijarisyndroomaa paljon. Kysymys on jonkinlaisesta ajatusvinoumasta. Noora arvelee, että hänen vinoumansa sai alkusysäyksen vuonna 2007, kun hänet valittiin Miss Suomeksi. Tätä ennen lahjakas nuori nainen oli päässyt opiskelemaan ilmaisutaidon lukioon – huijaamalla tietenkin!

Misseys oli Nooralle tietynlainen elämän käännekohta. Tosin hän ei ollut haaveillut misseydestä, sillä hän on ollut hyvin epävarma kehonsa suhteen. Uimahallissakin Noora kulki seiniä pitkin häveten takapuoltaan. Luomi ja arpi reidessä hävettivät myös. Hetken mielijohteesta hän kuitenkin ilmoittautui Miss Suomi -kilpailuun, ja lopulta hän voitti kisan. Kun katsoo tilaisuudesta otettuja kuvia, Nooran kasvoilla on vilpitön hämmästys. 

”Sain heti kuulla olevani väärä missi, väärä valinta. Se oli kuin märkä rätti vasten kasvojani. Silloin oli niin sanotut vedonlyöntimissikisat, ja minun väitettiin voittaneen jotenkin vääryydellä. Voittoani ruodittiin sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa. Olin väärä, huono. Olin pettänyt Suomen kansan”, Noora muistelee tunteitaan.

Ne tunteet hän saattaa tunnistaa yhä, vaikka missivuodesta on pian kulunut pari kymmentä vuotta. Hän koki epäonnistuneensa missinä myös siksi, että media ei ollut hänestä kiinnostunut. Häntä ei myöskään kutsuttu mukaan tilaisuuksiin, joissa yleensä missit olivat mukana. Yksi ”missikeikka” on jäänyt hänen mieleensä erityisesti. Noora oli mukana itäsuomalaisen pikkukunnan rautakaupan tapahtumassa. Ihmiset olivat ystävällisiä, ja Noora lähti tilaisuudesta hyvillä mielin. Kun hän pääsi missiautolleen, hän näki tuulilasissa lappusen.

”Ajattelin hetken, että olisiko tuo jokin kiva fanikirje. Ei ollut. Lappuun oli piirretty kammottava karikatyyri minusta. Kruunu oli vinossa, silmät lörpöttivät ja nenä oli valtavan kokoinen. Silloin romahdin. Kuka vihaa minua noin paljon nähdäkseen kaiken tuon vaivan”, Noora muistaa miettineensä.

Missivuosi oli sysäys vaikeaan huijarisyndrooman syntyyn. Töitä ei oikein ollut, ja hän koki epäonnistuneensa roolissaan. Hän jopa sanoi äidilleen aikovansa luopua kruunusta.

”Se vuosi oli niin vaikea monin tavoin.”

Pilkkaa, uhkailua ja rakkautta

Hyviäkin asioita tapahtui. Noora sai toivomiaan radiotöitä, joista hän nautti kovasti jännityksestään huolimatta. Vahvuutta juontotöihin toivat alan opinnot. Valitettavasti misseys ponnahti tuolloinkin esille ikävällä tavalla. Kollegan ilkeä käytös sai Nooran epäilemään kykyjään, mikä vahvisti hänelle kuiskivaa huijaria. ”Ethän sä Noora voi noin lähetyksessä sanoa” kollega pilkkasi.

”Jos se olisi ollut sellainen vahinkoheitto, mutta ei. Kollega painoi minua alas systemaattisesti.”

Kauheinta olivat kuitenkin tappouhkaukset, joita Noora sai radiotyönsä aikana. Hän sai uhkaavia tekstiviestejä, hiljaisia tai läähätyspuheluita, jopa hirvittävän kirjeen työpaikalleen.

Valitettavasti Nooralla ei ollut onnea myöskään parisuhteissaan. Hän tuli petetyksi ja hän sai kuulla olevansa vääränlainen, ei sopiva. Eräs yöllinen keskustelu päättyi miehen toteamukseen, että mehän Noora painitaan ihmisinä ihan eri liigoissa. Satuttavien suhteiden jälkeen Noora löysi myöhemmin rinnalleen Eero Ukkosen, jonka kanssa hän on luonut menestyvät yrityksensä. Se on vaatinut kovaa työtä ja uskoa tulevaisuuteen.

”Eero ymmärtää minua, ja on aina tukenani. Hän painaa jarrua, kun minulla menee liian lujaa”, Noora kiittää.

Ihan ongelmitta ei heidänkään suhteensa edennyt. Koska Noora sai aiemmin kuulla olevansa vääränlainen, hän oli varma, että Eerokin ajatteli niin. Mustasukkaisuus rasitti suhdetta pitkään.

”Tunsin siinäkin asiassa olevani altavastaaja. Kun kaunis nainen tuli vastaan, sanoin Eerolle, että hän sopisi sinulle paremmin. Melkein toivoin, että niin kävisi. Olisin siis ollut oikeassa. Onneksi en tällä käytökselläni onnistunut työntämään Eeroa pois luotani.”

Huijarisyndrooman lisäksi Noora on erityisherkkä. Hän on aistiherkkä, mutta hän aistii myös tunnelmat ja niiden muutokset. Jos hän kokee tunnelman kiusalliseksi, hän ottaa tilanteesta heti vastuun.

”Olen kuullut, että huijarisyndrooma ja erityisherkkyys kulkevat usein yhdessä. Pystyn nykyään paremmin huomaamaan, milloin nämä ominaisuudet ottavat vallan. Eivät ne mihinkään katoa, mutta osaan paremmin elää niiden kanssa.”

Itkua ja onnistumisia

Huijarisyndroomasta huolimatta -teoksessa kuvaillaan laajasti Nooran ja Eeron kamppailua yrittäjinä. He ovat tehneet valtavan määrän työtä menestyäkseen. Relovesta on monen sinnikkään yrittäjävuoden jälkeen tullut rakastettu ketju, ja äskettäin pariskunta avasi Helsingin keskustaan Rue Madame -ravintolan. Yrittäjyys on vaatinut kuitenkin veronsa. Noora on viettänyt pitkiä aikoja yksin itkien. Samalla henkilökunta on kiitellyt hänen loputtomalta tuntuvia voimavarojaan.

”En ole halunnut aiheuttaa tiimilleni turvattomuuden tunnetta näyttämällä oman stressini. Olen itkenyt paljon, mutta itku on hyväkin asia. Pahinta on, kun mikään ei tunnu miltään, eikä kyyneleitäkään tule. Silloin huijarisyndroomainen vain painaa eteenpäin sata lasissa. Seuraava projekti!”

Noora muistaa tilanteen, jossa hänet oli pyydetty puhumaan 500:lle kauppatieteiden opiskelijalle yrittäjyydestä. Mitä minä täällä teen, Noora kysyi itseltään.

”Yksi puhujista oli Jyrki Katainen. Ajattelin, että nuo kuuntelijat ovat varmoja itsestään ja urastaan. Huijari sisälläni sanoi, että minut oli pyydetty puhumaan, koska joku muu oli perunut. Jälkeen päin sain kuitenkin paljon kiitosta omasta osuudestani.”

Noora vertaa aivojaan puhelimeen. Kun muistitila on täynnä, on pakko poistaa aiempia applikaatioita. Kiireen ja stressin keskellä hän nimittäin alkoi menettää lähimuistiaan.

”Saatoin sanoa asiat monta kertaa. En muistanut, mitä tapahtui äsken tai viikko sitten. Se oli todella huolestuttavaa. On pakko jättää pois jotain, että saa tilaa uudelle.”

Huijarisyndrooma-kirja on ollut Nooralle ”järkyttävän hyvä juttu”. Vähän kuin olisi terapeutilla käynyt, mutta nyt teksti on hänen ja muiden saatavilla. Ei sillä, että huijarin ote takinliepeestä olisi kokonaan livennyt.

”Olen kuitenkin voiton puolella. Vaikka huijari yhä vaanii taustalla, olen ymmärtänyt sen, etten voi miellyttää kaikkia. Se on ollut tärkeää oivaltaa.”