Älä myy Toyotaasi, saatat tarvita sitä. Kun olin pieni poika meillä ei ollut autoa. Se tietysti harmitti minua. Parkkipaikat olivat silloin täynnä ladoja, mosseja, fiateja, morriksia, anglioita ja sen semmoisia. Sellainenkin olisi kelvannut. Oli juhlallista päästä joskus kyytiin.
Pikku hiljaa tarjonta monipuolistui. Toi ota, toi ota. Eli Toyota tuli jossakin vaiheessa saataville. Todellinen kansan auto. Minua harmittaa nyt kuudenkymmenen ja kuoleman välillä, ettei minulla ole ollut Toyotaa. Onnekseni anopillani on ja olen sillä päässyt ajelemaan, sillon kun ” parempi ” auto on ollut huollossa tai rikki.
Suomi on iso ja harvaan asuttu maa. Joukkoliikenne on kangistettu harvoille raiteille. Auto on välttämätön. Valtio tietää sen ja autoilija on lypsylehmä. Nyt kun ajan henki huutaa sähköautoja ja bensa/diesel autoilijoiden polttoneste- kuppaus ei enää riitä, suunnitellaan kilometriveroa. Tämä anopin pieni punainen Toyota symbolisoi minulle pienen ihmisen tervettä kapinaa. Se on suorituskykyinen, vikoja on vähän , kulutus on pientä, ei hyydy, lähtee kuin palmun alta 35 asteen pakkasessa. Eikä ole jättänyt tielle. Olen istunut hinurissa sekä Volvon että Mersun kanssa. Audin kanssa en vielä. Elämä opettaa muutakin kuin hiljaa kulkemaan.
Vanha Toyota on jo maksettu. Pääomakuluja ei ole. Varaosia löytyy. Auto toteuttaa uskollisesti sen perustehtävää, viedä sinut turvallisesti paikasta toiseen. Se on kätevä pistää taskuparkkiin, se mahtuu pieneen tilaan. Kauppakassina se on vertaansa vailla. Käsivaihteistolla on mukava ajaa. Tietää olevansa puikoissa.
Omistamisesta on aina murheita. Kysymys on murheiden määrästä ja laadusta sekä sietokyvystä ottaa vastaan takaiskuja. Se minullakin vaihtelee, mutta autojen kanssa harmit jotenkin käyvät erityisesti käpyrauhasen päälle. Anopin Toyota on aina ollut avuksi.
Tässä maassa tulee vielä aika, kaikesta sähköstä ja hybrid- vouhottamisesta huolimatta, että suoritusvarma auto, joka toimii kaikissa olosuhteissa, on arvossaan. Kun isompi kansainvälinen kriisi joskus iskee, sähköverkot kaatuvat tai litiumit loppuvat, Toyotalla pääsee. Älä siis myy Toyotaa, paitsi ihmiselle, joka osaa sitä arvostaa. Suosittelen pitämään.
Olen kehittänyt itselleni uuden harrastuksen. Aina kun näen pienen Toyotan, katson minkälainen ihminen sieltä nousee ylös ja ulos. Ne näyttävät keskimääräistä tyytyväisiltä ihmisiltä. Sellaisilta, joiden kaikki rahat eivät ole menneet peltilehmään ja sen kautta valtion pohjattomaan kirstuun.
Kaikista parasta on tietenkin nousta anopin Toyotasta ja nauttia tunnelmasta. Katsokaapa millä tulin ja olen perillä ja hyvällä tuulella.
Kommentit
Oma kommentti