
Huumorintaju on tärkeä ominaisuus. Erityisen arvokasta on, jos osaa ja pystyy nauramaan itselleen. Kaikki eivät pysty. Elämä on pitkä reissu ja se tuntuu vielä pidemmältä, jos ei naura välillä. Tunnetusti nauru pidentää ikää.
Nuoruudesta muistan monet legendaariset TV-showt. Oli Spedeä, Benny Hilliä, Velipuolikuuta, Archie Bunkeria. Ne olivat kaikki reipasta menoa ja pilaa tehtiin enemmän tai vähemmän kaikesta mahdollisesta. Miehet, naiset, vähemmistöt, poikkeavat, kaljut, muutamia mainitakseni saivat osansa. En osannut sitä kovin pahana pitää.
Olen aikani lapsi, kuten me kaikki. Ajat muuttuvat. Olen kertonut koko ikäni tarinoita, juttuja ja vitsejä. Niitä on muutama repullinen. Muilta kuultuja, osa itse maustettuja. Skaala on laaja. Hyväntahtoisista vahvempaan ruokaan. Tarkoitukseni ei ole ollut kulkea ympäri maata ihmisiä pilkkaamassa, pyrkimys on ollut keventää tunnelmaa ja tuoda hyvää mieltä. Viettää iltaa porukalla, olla mukana ja kutsua mukaan.
Yhteiskunta, josta nauru loppuu, on taantuvaa aluetta. Vallanpitäjistä erityisesti täytyy laskea leikkiä. Monet kuninkaat pitivät hovinarreja tätä tarkoitusta varten. Sellaiset yhteiskunnat menestyivät. Huumorin tukahduttajat eivät sen sijaan ole häävisti pärjänneet. Neuvostoliitossa mentiin vitseissä aivan omalle tasolle. Niillä hoidettiin mielenterveyttä olosuhteissa, joissa valheet olivat arkipäivää. Lihaa oli kaupoissa. Vitseissä.
Suomessa poliittinen korrektius on mennyt liian pitkälle. Jatkuvasti yksi sun toinen julkisuudesta tuttu ihminen on pahoittelemassa ja pyytämänsä anteeksi milloin mitäkin, yleensä omia mielipiteitään. Sitten on niitä, jotka eivät anteeksi pyytele. Teemu Selänne kuuluu tähän porukkaan. Jääkiekkoilija tietää, että ammuttua laukausta ei saa takaisin.
Hymyssä on pitkään ollut oma vitsipalsta. Toivottavasti näin on myös jatkossa. Ajat ovat ankarat, nauru tekee hyvää. Itse asiassa kyse on tunteiden näyttämisestä. Oma kokemus elämästä on, että höyryt on hyvä päästää ulos. Sekä myönteiset että kielteiset tuntemukset on hyvä sanoa ääneen. Hampaankoloon jääneet asiat vaivaavat. Minulla on ainakin vaikeuksia tarpeeksi ilman, että varta vasten niitä säilön.
Mikä sinua naurattaa? Se parhaiten nauraa, joka toiselle kuoppaa kaivaa. Vahingonilo? Oivaltavat vitsit vai kakkuhuumori ? Ei kai sillä sinänsä ole väliä. Pääasia on, että joku saa sinut nauramaan. Voisinko se olla minä? Aina pitää kokeilla jotakin uutta. Stand up komiikassa ihmiset laittavat itsensä likoon. Pitäisikö kokeilla? Jos ei kukaan nauraisi, olisin ainakin naurettava.
Teksti: Timo Soini
Kommentit
Oma kommentti