VETERAANIT ELÄVÄT MEISSÄ

Timo Soini

HYMY on tehnyt arvokasta kulttuurityötä vuosikausia julkaistessaan artikkeleja sotiemme veteraanien ja kotirintamanaisten elämästä ja kohtaloista. Myös ja jo silloin kuin se ei ollut yleisesti arvostettua toimintaa. Tuoreessa muistissa on jopa poliittisesta johdosta tulleet
” mitäs sinne menitte ” kommentit.

Sain kutsun veteraanin 100-vuotissyntymäpäiville. Menen ja osallistun mielelläni. Karjalan mies, jonka koti jäi pakkoluovutetuille alueille. Uusi elämä piti rakentaa, perhe perustaa ja toimeentulo hankkia uusissa maisemissa. Alusta alkaen.

Oma jo edesmennyt isäni oli liian nuori rintamalle ja vaari liian vanha, mutta äitini kaksi veljeä olivat siellä jossakin. Nuorempi veli puhui asiasta ja toi minulle Kansa Taisteli- lehteä luettavaksi. Iski pöydänkulmaan niin, että pölähti; ” lues poika tuosta ”. Ja minä luin.

Politiikassa SMP:n aikana veteraanien asia tuli tutuksi. Samoin kova elämä. Se on eri asia kuulla kuin olla paikan päällä. Toiset ne ruumiita tekee ja toiset niitä pesee. Veteraanit elävät kuitenkin meissä, kipuineen kaikkineen. Kuten kaikessa, naiset ovat avainasemassa. Olivat silloin, ovat nyt.

Puhumaton mies, kovia kokenut ei aina ollut helppo kumppani. Siihen työt ja lapset päälle. Oli tekemistä. Ei tarvinnut ( voinut ) olla jouten. Elämässä oli sisältöä. Ei aina mielistä, mutta oli kuitenkin. Päässäni minulla kaikuu vieläkin veteraanin tyttären sanat; ”minä kävin peruskoulun yläasteen navetassa”. Äidin terveys ei navettahommia enää sallinut.

Ulkoministerinä istuin maailman mahtavien pöydissä ja näin palatsin jos toisenkin. Maistoin maailmaa sekä syvältä että tasaiselta lautaselta. Monasti mietin, että miksi monet mahtavat ja älykkäät aivot miettivät sotaa ja tappamista? Toisen ihmisen alistamista. Kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Ihminen ei opi.

Me katsomme edelleen Tuntemattoman Sotilaan itsenäisyyspäivänä. Luemme Anttalan, Lehväslaihon ja Lauttamuksen kirjoja. Naiset yhä enemmän. Maanpuolustus on jokaisen asia. Tavoite se, että pelote olisi riittävän suuri estämään sodan ja sen kauhut omalla maallemme. Ukraina palaa ja se on meidänkin asia.

Jos Luoja suo, syyskuussa saan nostaa maljan Joukolle. Kiitos kutsusta. Yhdestä Keskiviikosta tulee yhteinen ikimuistoinen päivä, koska olit monta keskiviikkoa kauan aikaa sitten siellä jossakin.