57 eri reseptilääkettä vuodessa!

Pauli PuiravaFarmaseutti Pauli Puirava on yhdessä lääkärien kanssa toteuttanut kahdessa vanhainkodissa varsinaisen lääkepuhdistuksen. Säästöjä kertyi kummassakin paikassa yli kymppitonni. – Ja vanhukset voivat paljon paremmin, Puirava toteaa.

Kerroimme edellisessä Terveys-Hymyssä lääkehuollon lehtori Alli Puiravasta, joka totesi Suomen olevan vanhusten lääkehoidossa täysi takapajula. Samaa teemaa jatkaa nyt hänen poikansa ja työtoverinsa Pauli Puirava, 28, joka on koulutukseltaan farmaseutti. Hänellä on myös lääkehoidon kokonaisarvioinnin erityispätevyys eli lyhyemmin LHKA.

– Toimenkuvaani eroaa äitini työnkuvasta sikäli, että teen koulutustyön ohella myös ihan kliinistä työtä eli kierrän kentällä, Pauli Puirava kertoo.

– Istun lääkärin ja hoitajan kanssa samassa huoneessa ja olen potilaan hoidossa samalla tavalla mukana kuin nämä kaksi muutakin ammattiryhmää. Teen nykyään yhteistyötä Satu Ahtiluodon ja Markku Kuusen kanssa, jotka molemmat ovat ensisijaisesti THL:n asiantuntijalääkäreitä. Sadun kanssa kierrän kuitenkin huomattavasti enemmän.

Pauli on jo uransa aikana ehtinyt olla mukana kahdessa melkoista kohua herättäneessä toimenpiteessä. Ensimmäinen tehoisku tehtiin Vampulaan, toinen Veikkolaan.

Surullinen Suomen ennätys

Kummassakin kyseessä oli yksityinen vanhusten hoitolaitos.

– Vampulan projektissa vuonna 2008 asiakkaita oli kymmenkunta. Kun selvitimme heidän todellisen lääketarpeensa, vähennystä tuli noin 10 000 pilleriä vuodessa, mikä silloisilla euroilla laskettuina teki noin 10 000 euroa vuodessa. Samalla myös potilaiden kunto parani ja lääkkeiden aiheuttamat sairauskohtaukset vähenivät.

– Siellä syötiin aivan turhaan yhtä ja toista, mutta aivan erityisesti turhia olivat loppuvaiheen dementoituneiden vanhusten muistilääkkeet. Niistä on totta kai joillekin apua muistihäiriöiden alkuvaiheissa, mutta kokemustemme mukaan niistä ei enää loppuvaiheissa ole välttämättä mitään hyötyä ja lopulta ne saattavat olla jopa haitallisia. Ne ovat monessa tapauksessa vieneet ihmisten kuntoa alaspäin.

Veikkolassa sijaitsevassa vanhainkodissa toteutettiin samanlainen tehoisku vuosina 2010–11, ja siellä tapahtui täsmälleen sama kuvio. Nyt tutkimuksen kohteena olivat 18 asukkaan lääkkeet.

– Saimme vähennettyä vuositasolla 27 000 pilleriä ja lääkekulut putosivat hiukan reilun kymppitonnin verran. Siellä oli liikaa sekä verenpaine- että kolesterolilääkkeitä, samoin masennus- ja muistilääkkeitä. Meillä esiintyy varmaan kaikkien lääkkeiden osalta sekä yli- että alikäyttöä, mutta sanoisin ylikäytön olevan huomattavasti alikäyttöä yleisempää. Suhdeluku on suurin piirtein 95 prosenttia ja 5 prosenttia.

Farmaseutti Pauli Puirava tietää tältä alueelta hyvin surullisen Suomen ennätyksen.

– Kyseessä on mieshenkilö, jolle vuoden aikana määrättiin peräti 57 eri lääkevalmistetta. Eivätkä mukana ole käsikaupan tuotteet.

Lääkkeillä hoidetaan lääkehaittoja

Nyt tyhmempi voisi luulla, että Puiravat saisivat lääketeollisuuden lobbareilta vihapostia, mutta onneksi tällä rintamalla on ollut hiirenhiljaista.

– Meihin on suhtauduttu varsinkin työpaikoilla oikein hyvin, Pauli Puirava vakuuttaa.

– Meillä on Sadun kanssa potentiaalisia potilaita varmaan satoja. Hoitajat, joiden kanssa teemme yhteistyötä, suhtautuvat meihin myös erittäin myönteisesti. Lääkemääräysten kirjoittaneiden lääkäreiden kanssa sen sijaan emme ole olleet kontaktissa, mikä on valitettavaa. Silti varmaan suurin osa lääkäreistä ymmärtää asian ja sen, mistä ongelma koostuu.

Seuraavaksi on suorastaan pakko esittää jokaisen mieleen ensimmäiseksi tuleva kysymys: miksi ihmeessä vanhuksille määrätään näin tolkuttomasti turhia ja suorastaan vaarallisia lääkkeitä?

– Syynä on varmaan Käypä hoito -suositusten orjallinen noudattaminen, Puirava arvelee. – Se on tehty työikäisille. Koska ikäihmisille ei ole olemassa omaa suositusta, voi tapahtua mitä tahansa, jos lääkkeitä määrätään liikaa. Lisäksi lääkkeistä aiheutuneita haittoja hoidetaan hyvin usein toisilla lääkkeillä.

Lääketeollisuus on määritellyt niin kolesteroliarvojen kuin monien muiden sairauksien rajat omien tavoitteittensa mukaan.

– Lääketieteen saralla ei taida olla ainoatakaan tutkimusta, johon lääketeollisuus ei olisi jollakin tavalla sotkeutunut. Pitäisi koko ajan muistaa, että USA:ssa kaupallisten lääkevalmistajien tuotteet ovat viidenneksi yleisin kuolinsyy. Ruotsin tilastot ovat hyvin samankaltaiset, mutta Suomen tilastoista en osaa sanoa, tuskin koko asian olemassaoloa ajatellaan.

Jotain olisi tehtävissä

Puiravan mukaan täällä puhutaan hurskaasti alkoholin tai liikenteen vaaroista, mutta kaupalliset lääkevalmisteet ovat kansanterveyden kannalta katsottuna huomattavasti suurempi ihmisten hengen ja toimintakyvyn päälle käypä ongelma.

– Lääkkeiden käytön järkeistäminen olisi nyt kaikkein tärkein prosessi – eikä suinkaan ravintolisien vainoaminen. En ole työssäni kertaakaan törmännyt keneenkään, joka olisi saanut ravintolisistä yliannostuksen, mutta lääkkeiden osalta tällaisia tapauksia on tullut vastaan senkin edestä.

Farmaseutti Pauli Puirava toivoo sydämestään, että jotakin olisi vielä tehtävissä. Kaikkein pahimmaksi solmukohdaksi hän nimeää yleisen osaamattomuuden ja etenkin kliinisen farmasian ammattiryhmän puuttumisen Suomesta.

– Vika ei ole edes lääkärikoulutuksessa, mutta eri ammattiryhmien välisessä yhteistyössä on paljonkin parantamisen varaa. Yhteisiä kursseja ei ole, joten ryhmät eivät pääse lähentymään ja vieraannutaan ammatillisesti toistensa kanssa. On tämä porukka ja tuo porukka, jotka eivät koskaan kohtaa ja keskustele toistensa kanssa.

Pauli Puirava haluaa kuitenkin tähdentää, ettei hän syytä tai syyllistä mitään tahoa tai ammattikuntaa. Vika on systeemissä.

– Se toimii erittäin huonosti. Myös systeemin itsekorjaamisjärjestelmä on erittäin huono. Sille pitäisi kiireesti tehdä jotakin.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 12-11

Teksti: Hymy
Avainsanat: vanhuus, vanhuksen lääkehoito, Alli Puirava, Pauli Puirava

Kommentit

Oma kommentti